Halpa Bali

Aika ajoin on tullut mainittua tässäkin blogissa, että Bali on huomattavasti halvempi paikka elää kuin Suomi. Se onkin yksi suurista syistä, miksi vaihto Balilla houkuttelee niin monia suomalaisia opiskelijoita. Ainakin omasta kokemuksestani voin kertoa, että on aika hemmetin mukavaa elää vaihteeksi viisi kuukautta opiskelijana niin, että opintotuella pystyy oikeasti elämään ja vieläpä todella mukavasti. Sitten kun pistää vähän lisää vielä ekstraa, pääse kaikkien sellaisten kokemusten äärelle, joihin ei ole Suomessa mahdollisuutta ollenkaan. Edellä olen jo kirjoittanut muun muassa asumisen edullisuudesta, mutta tähän taulukkoon olen koonnut monia muita arkisia kulueriä, jotka ovat kaikki järjestään huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Kauhulla jo odotan, miten meinaan tottua taas kotimaani hintatasoon tammikuun lopussa. Huomautuksena vielä, että kaikki hinnat ovat arvioita omien kokemuksieni perusteella, pieniä heittoja voi hyvin olla.

Suomalaiset! Mistä muista hinnoista haluatte saada lisätietoa? Kommentoikaa, niin päivitän taulukkoa vielä jossain vaiheessa kysynnän mukaan :)

Artikkelia ja videoita

Tällä viikolla jouduin poikkeamaan rutiineistani ja jättämään maanantaiksi vakiintuneen uuden artikkelin postaamisen keskiviikolle, koska halusin saada maanantaina tuon Balin tekemisoppaan vihdoinkin julkaistuksi.

Niinpä nyt on tarjolla taas yksi uusi artikkeli, jossa ääneen pääsevät tämänhetkiset vaihtarit Balilla. Juttuun on haastateltu Tampereen yliopiston opiskelijoita Tuulaa, Valtteria ja Lauraa. Tuula opiskelee kauppatieteitä, Valtteri lääketieteitä ja Laura kasvatustieteitä, mikä aika hyvin osoittaa sen, että vaihto Balilla sopii poikkitieteellisyytensä ansiosta ihan kaikkien aineiden opiskelijoille. Balin opiskelijaporukka tuleekin tosi monenlaisista lähtökohdista, ja vaihto Balilla on opiskeluiden osalta hyvä mahdollisuus kerätä esimerkiksi sivuainepinnoja tutkintoonsa ja kokeilla uusien aineiden opiskelua.

Tuula, Laura ja Valtteri ovat vaihtaneet Tampereen yliopiston yhden lukukauden ajaksi balilaiseen Udayanan yliopistoon

Samaan syssyyn on myös hyvä postata kaksi videota, jossa tulee aikamoinen paketti työharjoittelumahdollisuuksista Balilla. Asia Exchangehan tosiaan tarjoaa vaihtoon lähtemisen lisäksi mahdollisuutta myös työharjoitteluun Aasiassa, ja vaihtoehtoja on monia. Yksi niistä on tietenkin tämä, mitä itse olen parhaillaan suorittamassa, eli työharjoittelu Asia Exchangen edustajana lukukauden ajan. Videolla en ole haastatellut itseäni vaan harjoittelijapariani Janaa, joka vastaa enemmän yleisistä käytännön asioista täällä Balilla. Toinen vaihtoehto on työharjoittelu vapaaehtoisena Seeds of Hopen lastenkodissa, videolla on haastateltu nykyistä harjoittelijaa Juttaa. Kolmas vaihtoehto on hakea Asia Exchangen ja Balilla toimivan harjoitteluorganisaation Bali Internshipsin avulla harjoitteluun esimerkiksi markkinointialan töihin. Tuosta mahdollisuudesta kertovat ensimmäisellä videolla kaksi BI:n nykyistä harjoittelijaa Jonas ja Laura, ja toisella videolla enemmän Bali Internshipsistä itsestään kertovat Bali Internshipsin edustajat Laura Korwa ja Carolin Vogel.

Singapore

Olen tähän mennessä kirjoittanut blogissani muun muassa Bangkokista, Phuketista ja Kuala Lumpurista, Gileistä ja Nusa Lembonganista sekä yleisesti Indonesiassamatkailusta. Kuten aikaisemminkin olen sanonut, Indonesia itsessään on niin monipuolinen ja loputtomasti matkailukohteita tarjoava maa, että vaihtovuoden aikana kannattaa ehdottomasti yrittää nähdä mahdollisimman paljon.

On kuitenkin totta, että Kaakkois-Aasiassa vaihdossa ollessa on huomattavan paljon helpompaa käydä muissa lähialueen maissa kuin lähteä joka kerta niihin erikseen Suomesta. Niinpä monet vaihtarit tykkäävät käydä muun muassa Thaimaassa, Malesiassa, Australiassa, Vietnamissa, Laosissa ja nykyisin kovaa vauhtia suosiotaan kasvattavassa Kambodzassa. Kaikkia ei millään ehdi nähdä, enkä minäkään ole käynyt edellä mainituista paikoista kuin Thaimaassa ja Malesiassa. Australia on listalla joululoman aikaan. Yksi balilaisten vaihtareiden suosituimmista viikonloppulomakohteista on kuitenkin Singaporen pieni kaupunkivaltio, joka on siis oma maansa, jonka ainut kaupunki on noin Helsingin kokoinen Singapore. Singapore on lähellä, ja sinne reissaaminen on helppo ratkaisu muun muassa viisumin uusimiseen. Me olimme seitsemän hengen porukalla Singaporessa viime viikonloppuna, ja kokemus oli kiistatta aivan upea.

Singapore on kaakkoisaasialainen outolintu, koska se on paljon rikkaampi kuin suurin osa Euroopan maista, ja samalla se on myös moninkertaisesti modernimpi, siistimpi ja näyttävämpi kuin mikään muu lähialueen maista - tai kuin moni eurooppalainenkaan maa. Pilvenpiirtäjiä vilisee toinen toisensa perään, uudenkarhea metro vie paikasta toiseen koko kaupungin alueella, ja kadut ovat siistimpiä ja liikenne organisoidumpaa kuin missään muualla Kaakkois-Aasiassa. Singapore on erittäin järjestelmällinen maa, jonne on keskittynyt muun muassa suuri osa aasialaisesta pankkitoiminnasta. Yleinen elintaso on todella korkea, ja samalla se näkyy myös hinnoissa, jotka ovat lähes tulkoon Suomen tasolla - jotkut asiat, kuten asuminen, ovat paljon kalliimpaakin.

Länsimaalaisuudestaan huolimatta Singaporella on silti omat ainutlaatuinen kulttuurinsa. Minivaltio koostuu englanninkielisestä väestöstä, malesialaisista, kiinalaisista ja intialaisista. Eri väestöryhmät asuvat samassa kaupungissa sulassa sovussa, mutta mistään hurjasta sulatusuunista ei voi puhua, sillä esimerkiksi intialaiset ovat keskittyneet Little Indian kaupunginosaan ja kiinalaiset vastaavasti Chinatowniin. Paikallinen kulttuuri on yllättävänkin kiinnostava ja monipuolinen, vaikka se ei monille olekaan ykkössyy Singapore-matkustamiseen. Kannattaa kuitenkin miettiä mahdollisuutta käydä esimerkiksi paikallisissa temppeleissä, jos aikaa on.

Suurimmalla osalla opiskelijoista syy Singaporeen matkustamiseen on kuitenkin se, että Singaporessa voi nähdä sellaisia asioita, joihin ei muualla Aasiassa ole mahdollisuuksia. Singapore on ehdottomasti aasialainen suuri luksuskaupunki, vähän kuin kaakkoisaasialainen New York. Singaporen suurimpia turistinähtävyyksiä ovat esimerkiksi maailman kallein rakennus Marina Bayssa, jossa pilvenpiirtäjähotellin päälle on rakennettu risteilyalus (kyllä, totta se on). Samassa yhteydessä toimii yksi maailman kuuluisimmista kasinoista. Singaporessa voi käydä myös muun muassa Universal Studion teemapuistossa tai kaupungin korkeimmassa rakennuksessa, jonka katolla toimii yökerho nimeltä Altitude. Katolta näkee aivan koko Singaporen yli, ja erityisesti illalla näkymät ovat upeat. Edullisempiakin nähtävyyksiä (temppeleitä, museoita, puistoja) Singaporessa on, mutta kieltämättä Singapore-matkailu voi vaatia helposti enemmän rahaa kuin muualla Kaakkois-Aasiassa reissaaminen.

Moni voi ehkä ihmetellä, miksi vaihtoaikana haluaa lähteä käymään Singaporessa, joka on niin lähellä länsimaalaista menoa kuin täällä vain voi olla, vaikka on varta vasten lähtenyt vaihto-opiskelijaksi toiselle puolelle maailmaa. Itselleni ainakin viikonloppu Singaporessa teki kuitenkin tosi hyvää, koska balilainen ja yleisesti kaakkoisaasialainen kulttuuri kaikkine ominaispiirteineen voi käydä länsimaalaiseen menoon tottuneelle välillä vähän raskaaksi, ja sen vuoksi rentoutuminen säntillisessä Singaporessa tekee tosi hyvää. Ja olihan se kaupunki nyt niin upea, että siitä meni aivan sanattomaksi. Yksi hienoimmista moderneista kaupungeista, jossa olen käynyt.

Teimme omalla porukalla Singaporeen siis tosiaan viikonloppureissun, jossa ei ehtinyt paneutua kaupunkiin kamalan syvällisesti. Paljon enemmänkin olisi ollut nähtävää ja tehtävää, mutta kaikkea ei millään ehdi. Päiväsaikaan kävimme kiertämässä keskusta-alueita ja upeita ostoskeskuksia. Pyörimme myös Chinatownin ja Little Indian alueelle. Iltaselle kävimme sitten tutustumassa paikalliseen yöelämään. Ensimmäisenä iltana menimme Clarke Quayn alueen lähellä sijaitsevalle sillalle, jonne paikalliset vaihto-opiskelijat kerääntyvät viettämään iltaa porukalla. Silta on aivan täynnä opiskelijoita kaikkialta maailmasta, ja siellä olisi ollut hauskaa hengailla kauemminkin. Toisena iltana kävimme sitten Marina Bayssa. Pakko oli päästä käymään kasinolla ja ihailemaan merenrannalla järjestettävää valoshow'ta. Loppuillasta menimme edellä mainitsemaani Altitudeen, joka oli kieltämättä upein klubi, jossa olen ikinä käynyt. Aivan ainut laatuaan. 

Sunnuntaina oli jo lähtö takaisin, mutta kävimme vielä sitä ennen Lockdown-nimisessä pelisimulaatiossa, jota on todella vaikea selittää, mutta yritetään lyhyesti. Netissä on siis olemassa pelejä, joissa pitää löytää tiensä ulos lukitusta huoneesta kyseisessä huoneessa olevien satunnaisten vihje-esineiden avulla. Singaporelaisessa ostoskeskuksessa sijaitsevassa Lockdownissa tämä tietokonepeli on tuotu tosimaailmaan: siellä pääsee oikeasti lukituksi huoneeseen 3-6 hengen porukalla, ja tuolla joukkueella pitää löytää tiensä ulos huoneesta. Aikaa on tunti. Vaihtoehtona olevia huoneita on kolme. Me valitsimme Bail Outin, jossa piti päästä ulos vankilasta. Lisätietoa kyseisestä aktiviteetistä löytyy nettisivuilta. Kyseessä oli ehdottomasti rahanarvoinen kokemus, jota ei paljon muualla maailmassa pääse kokemaan. Jotain vähän erilaista. Harmi, että kuvia tuosta hommasta ei saa, koska huoneiden salaamisen takia kuvien ottaminen on kiellettyä.

Kokonaisuutena matka Singaporeen oli siis ehdottomasti kaiken rahan arvoinen, ja olen enemmän kuin 

tyytyväinen siihen, että nyt olen päässyt näkemään myös Singaporen meiningin :) Nyt pysytään taas Balilla seuraavan kuukauden ajan.

Mitä Balilla oikein voi tehdä?

Ei mitään tekemistä. Siinä on kolme sanaa, joita ei Balilla pitäisi voida päästää suustaan - ainakaan jos jaksaa yhtään miettiä, mitä aktiviteetteja voisi kehitellä itselleen. Oikeastaan yksi vaihtareistamme tiivistikin tilanteen aika hyvin tuossa pari viikkoa sitten sanomalla, että yksi parhaista asioista Balilla opiskelussa on verrattuna Suomessa oleiluun, että täällä ei yksinkertaisesti aika voi käydä pitkäksi, kun Suomessa niin käy paljon helpommin. Ei sillä, että Suomessakin ei olisi aktiviteetteja, mutta täällä kaikenlaista erilaista viihdettä on niin paljon enemmän.

Mitä sillä pikkusaarella sitten voi oikein tehdä? Tässä on nyt vain joitain omia ideoitani, joihin on kohta kolmen kuukauden aikana tullut käytettyä aikaa tai joihin on kova aikomus aikaa käyttää kahden seuraavan kuukauden aikana.

Surffaaminen
Tästä on tullut jo kirjoitettua tässä blogissa pariin otteeseen, ja olen kokonaisen artikkelinkin aiheesta kirjoittanut tänne, joten en kovin yksityiskohtaisesti enää ala aihetta käsittelemään. Tyydyn siis vain toteamaan, että Bali on yksi maailman parhaista surffipaikoista, ja olen itsekin harrastuksesta innostunut, vaikka koskaan aikaisemmin en ole mitään surffauksesta tietänyt. En ole siinä vieläkään erityisen kummoinen, mutta tunne aallon päällä lautaillessa on aivan mieletön. Suosittelen kaikille tänne vaihtoon tuleville surffauksen kokeilemista vähintään kerran.

Snorklaaminen ja sukeltaminen
Snorklaaminen ja sukeltaminen ovat myös todella suosittuja ajanviettotapoja sekä Balilla että monilla muillakin Indonesian saarilla. Balillakin on lukemattomia paikkoja, joissa voi suorittaa virallisen laitesukelluskurssin, jonka jälkeen on lupa laitesukellukseen muuallakin. Kuulema sukelluskurssit ovat mielettömiä kokemuksia, ja monien saaristojen vesistössä voi sukeltaessa nähdä upeaa eläimistöä. Hinnat pyörivät sukelluskursseilla yleensä noin 200 euron luokassa. Sukelluskurssia en ole vielä itse suorittanut, mutta snorklaamaan olen päässyt muutamaankin otteeseen. Snorklaaminen on tietty paljon kevyempää kamaa, mutta myös todella kiva tava viettää aikaa ja nähdä sellaisia kaloja ja muita vesieläimiä, että eipä tulisi ikinä muuten nähtyä. Snorklausreissut ovat yleensä myös varsin halpoja (alle 10 eurollakin pääsee monesti), joten turhan kallistakaan lystiä ei snorklailu ole.

Muita vesilajeja
Esimerkiksi aivan etelässä sijaitsevan Nusa Duan rannalla on erinomaisia mahdollisuuksia kokeilla kaikenlaisia muita vesilajeja, kuten vesiskootterilla ajamista, vesihiihtämistä ja -lautailua, varjoliitämistä, Banana Boatilla ajamista ja monia muita aktiviteetteja. Monet näistä ovat opiskelijoille myös varsin edullisia ja jälleen kerran sellaisia kokemuksia, joita ei yhtä helposti pääse testaamaan Suomessa (ainakaan vuoden ympäri). Lähitulevaisuudessa olemme menossa Asia Exchangen vaihtariporukalla juurikin Nusa Duaan tsekkaamaan näiden aktiviteettien viehätystä :) 

Shoppailu
Nyt täytyy sanoa heti alkuunsa, että tässä aiheessa en ole todellakaan mikään ekspertti. Sen huomaa jo siitä, että ainut shoppailuun liittyvä kuva kolmen kuukauden jälkeen arkistossani on kuva lähisupermarketista, eli Bintang Marketista (Bintang on Indonesian suosituin olutmerkki ja sanana 'bintang' tarkoittaa tähteä). Shoppailla Balilla voi kuitenkin monissa muissa paikoissa kuin supermarkettien ruokatiskeillä. Oikeastaan ruokaa en ole Balilla ostanut kunnolla kertaakaan, koska täällä on niin paljon kätevämpää ja halvempaa syödä ulkona tai hakea ruokaa warungista. Balilla on kuitenkin muutamia isoja ostoskeskuksia, joista suurin osa sijaitsee Kutan lähistöllä. Itse olen käynyt Carrefourissa, Bali Galleri Malissa ja Discovery Mallissa, joissa kaikissa on tarjolla ihan kaikkea elektroniikasta vaatteisiin ja kirjoista pikaruokaan. Hinnatkin ovat varsin kohdillaan. Tämän lisäksi kaikissa suurissa asutuskeskittymissä on loputon määrä pieniä myyntikojuja, josta saa todella halvalla vaatteita, aurinkolaseja, kelloja, matkamuistoja ja muuta vastaavaa. Noissa kojuissa pitää kuitenkin osata tinkiä tiukasti, koska muuten joutuu maksamaan turhaan ylihintaa. Tinkimisshopailusta minulla on eniten kokemusta, ja se on yllättävän hauskaa hommaa - varsinkin indonesiaa puhuttaessa.

Matkustelu
Matkustelutakin olen kirjoittanut tässä blogissa pariinkin eri otteeseen, joten en ala turhaan jorisemaan aiheesta kovin pitkästi. Haluan kuitenkin silti muistuttaa vielä tässä ajanviettopostauksessakin, että yksi mahtava piirre Balilla asuessa on ehdottomasti se, että varsinkin viikonloppuisin ei aina tarvitse jäädä Balille, vaan varsin edullisesti pääsee kiertämään loputtoman laajaa Indonesian saarivalikoimaa tai muita Kaakkois-Aasian maita. Myös Balilla on tietenkin nähtävää, kun uskaltautuu poistumaan eteläisestä asutuskeskittymästä. Matkailu on siis mitä parasta ajanviettoa täällä.

Yöelämä
Turha sitä on lähteä kieltämään, juhliminen on aivan ehdottomasti yksi parhaista tavoista illanviettämiseen aina toisinaan Balilla. Itselläni on ainakin näin kolmen kuukauden jälkeen tullut jo sellainen olo, että jatkuvasti ei tosiaan jaksa olla Kutalla juhlimassa (turistikeskittymä Kutalla on kaikkein eniten yökerhoja ja baareja ja myös eniten juhlakansaa), mutta on siinä edelleen toisinaan oma viehätyksensä - varsinkin oikealla porukalla :) Oikeasta porukasta tulikin mieleen, että paras asia opiskelijaporukkaan kuulumisessa onkin se, että aina ei tarvitse lähteä samoihin baareihin juhlimaan, vaan iltaa voidaan viettää myös jonkun porukan villalla järjestettävissä poolpartyissä, jotka ovatkin viime aikoina olleet ehdottomasti parasta viihdettä yöelämän osalta. Kutan baareista kaikkein suosituimpia ovat pääkatu Jalan Legianilla sijaitsevat Eikon, Bounty, Skygarden ja Engine Room sekä sen lähistöllä sijaitseva Alley Cats. Ymmärrän hyvin, että monille kyseisten paikkojen meininki voi olla liikaa, mutta oikealla asenteella kaikesta selviytyy. Kutan lähistöllä sijaitsevassa Seminyakissa on sitten sivistyneempiä ja tyylikkäämpiä klubeja, kuten Potato Head.

Kevyt illanvietto (biljardia, keilaamista, leffoja yms.)
Jokailtainen ryyppääminen ei Balilla opiskellessa ole sattuneesta syystä mahdollista, eikä arkipäivänä ehdi lähteä kovin kauas tai suunnitella mitään suuria aktiviteettejakaan, mutta pelkkä villalla kyhjöttäminenkin voi tuntua tylsältä. Jokainen porukka on varmaan keksinyt oman tapansa näiden iltojen viettämiseen. Viime aikoina olemme oman villan porukalla käyneet muun muassa keilaamassa (Paradiso Bowling Center sijaitsee Kutalla) ja pelaamassa biljardia (erityisesti Kutalla mutta myös Seminyakissa on hyviä biljardipaikkoja, erityisesti Kutalla oli yksi pelkästään paikallisten majoittama kunnon vanhanaikainen biljardiluola). Jotkut tykkäävät käydä esimerkiksi leffassa (Balillekin on rantautunut erikoiset 5D elokuvateatterit, mutta lisäksi ihan normaaleja leffateattereita on Kuta Beachin lähistöllä ja Bali Galleri Malissa). Vaihtoehtoja on kyllä.

Kuva: Nils Klatt

Aktiviteetit (rafting, vesipuisto, mönkijäajelut jne.)
Vähän ikävä niputtaa nämä nyt tällä tavalla yhteen, koska ihan jokaisestakin voisi kirjoittaa erikseen, mutta kaikkea en ole ehtinyt vielä kokeilemaan, joten mainittakoon nämä yhtenä könttänä. Tämähän on siis nimenomaan yksi parhaista asioista Balilla: täällä on niin paljon erilaisia ulkoaktiviteetteja, että luulisi jokaiselle löytyvän jotain. Kuvassa on raftingia, eli koskenlaskua, mikä on erityisesti sadekaudella täällä pirun hauskaa. Balilla on ainakin kaksi eri koskea, jossa monet rafting-firmat pyörittävät koskenlaskua. Meidän kokeilemessamme paikassa matka kesti parisen tuntia ja sisälsi yhden korkean tiputuksen vesiputouksessa. Kokonaisuutena mahtava kokemu.

Raftingin lisäksi olemme ehtineet muun muassa käydä kokeilemassa Kutalla sijaitsevan Waterbom Parkin tarjonnan, mutta siitä ei ole harmillisesti yhtään kuvaa. Kyseessä on siis vesipuisto, joka on valittu muun muassa Aasian parhaaksi. Tarjolla on kymmenisen erilaista vesipuistorataa, joista suosituin taitaa olla yksi liuku, jossa pääsee huippukohdassa 70 kilometrin tuntivauhtiin. Waterbom Parkissa saa myös hyvän opiskelija-alennuksen, eli suosittelen yhtään vesipuistosta kiinnostuneille käymään puistossa ainakin sen yhden kerran.

Muista aktiviteeteista pitää mainita ainakin mönkijäajelut, paintball ja eräänlainen köysirata. Erityisesti viimeistä haluan päästä kokeilemaan ihan lähiaikoina. Kyseessä on siis pohjoisemmalla Balilla keskellä metsää sijaitseva pitkä köysirata, jossa pääsee kiipeämään korkealle puihin (jopa parinkymmenen metrin korkeuteen). Puista toisiin liikutaan muun muassa vaijereilla, köysillä, ja erinäisillä tikasviritelmillä. Kirjoittelen lisää tästä, kunhan olen päässyt kokeilemaan.

Tulivuorikiipeilyt
Balilla on kaksi tulivuorta, matalampi on Mount Batur ja korkeampi Mount Agung. Molemmille pääsee trekkaamaan, ensikertalaisille suositelleen ehdottomasti Baturia, koska Agung voi olla tosi rankka kokemus ihan tyhjistä repäistäväksi. Molemmat vuoret ovat sen verran kätevästi saavutettavissa, että niille kiipeäminen ei ole monen päivän reissu, mutta trekkaus vuorille on silti kuulema aivan upea kokemus. Baturilla ja Agungilla voi tulla helposti kylmä, joten vaatetusta kannattaa varata kunnolla. Meidän villan porukka kävi kiipeämässä Baturille, mutta itse olin juuri silloin poissa Balilta. Harmittaa, mutta aion kyllä vielä ehtiä jollain porukalla käydä kipuamassa Baturille - on tässä vielä kaksi kuukautta aikaa.

Luonto ja eläimet (Bali Safari, apinapuistot, norsuajelut, West Bali National Park...)
Balilla on mahdollista päästä nauttimaan eläimistä sekä eläinpuistomallisesti että ainakin vähän luonnonmukaisemmissa oloissa. Bali Safari on siis iso eläinpuistoalue, jossa voi nähdä muun muassa tiikereitä ja orankeja (kesyjä sellaisia). Riippuu ihan omista kiinnostuksista, haluaako käydä siellä. Itselläni ei kovin suurta paloa ole, mutta olen kuullut, että paikalla käyminen voi olla hienokin kokemus. Rahaa siellä saa helposti palamaan. Apinapuistoista kuuluisin on varmaankin Ubudissa, mutta myös monien temppelien yhteydessä asuu paljon apinoita. Norsuajeluissa kannattaa olla tarkkana siitä, että ratsastettavia norsuja kohdellaan hyvin. Ihan suositeltaviakin norsuajelufirmoja on olemassa, mutta ikävä kyllä kaikki eivät sellaisia ole. Luontoon voi lähteä tutustumaan myös ihan menemällä pohjoisemmalle Balille, jossa voi päästä keskelle metsää. Myös Bali West National Parkissa ollaan varsinaisen luonnon keskellä. Jos aikaa on enemmän, kannattaa sielläkin käydä. Me kävimme noin kuukausi sitten pienellä vaihtariporukalla nopeasti yhtenä päivänä kääntymässä siellä. Pohjoisessa Lovinassa on puolestaan mahdollista päästä uimaan delffiinien seassa.

Kulttuuri
Säästetäänpä kakun päälle tuleva kirsikka viimeiseksi. Balilla on tietenkin mahdollisuus päästä tutustumaan aivan ainutlaatuiseen hindulaiskulttuuriin. Upeita temppeleitä on useita. Kuuluisimpia ovat luultavasti Pura Tanah Lot pohjoisemmassa ja Pura Luhur Uluwatu etelämmässä. Ubud on varsinainen kulttuurin kehto, jossa on mahdollista päästä tutustumaan niin maalaustaiteeseen ja musiikkiin kuin hengelliseenkin kulttuuriin. Muun muassa balilaiset hautajaiset (jotka ovat iloinen juhlakokonaisuus) ovat kuulema upea kokemus, joihin saattaa päästä aivan sivullisena osallistumaan erityisesti Ubudissa, jos on siellä oikeaan aikaan. Kulttuuriin tutustumiseen kannattaa siis ehdottomasti käyttää oma aikansa Balilla asuessa.

Videoita ja kuvia

Keskiviikon kunniaksi taas postaus, joka painottuu kuvalliseen antiin :) Ensinnäkin tässä on tarjolla pienen tauon jälkeen kaksi opiskelijahaastista. Ensimmäisessä Saara, jota haastattelin jo lukukauden alussa, kertoo fiiliksistään nyt, kun lukukausi on yli puolivälissä. Toisessa Johan kertoo viimeviikkoisen työpajan jälkeen, mitä hän on tykännyt lukukauden aikana järjestetyistä ekskursioista ja workshopeista.




Ja sitten kuvia, joita en ole muistanut aikaisemmin julkaista. Kuvat ovat itse asiassa Bangkokista ja Kuala Lumpurista, eli lähes kahden kuukauden takaa. Oletan, että ne voivat silti kiinnostaa joitakin :) Phuketista minulla ei ikävä kyllä ole mainittavia kuvia, koska sää ja kamerani eivät sopineet siellä yhteen.

Bangkok

Kuala Lumpur

 

Nusa Lembongan

Viime viikonloppuna päätimme villamme porukalla jättää Balin pääsaaren taaksemme. Tällä kertaa emme lähteneet kuitenkaan kovin kauas pakoon, vaan hyppäsimme laivaan, jonka nokka osoitti kohti Nusa Lembonganin pientä saarta. Kun jokunen viikko sitten kirjoitin Indonesiassa matkustelusta, en edes huomioinut tuossa postaukessa Lembongania ollenkaan, koska kyseessähän on tavallaan Baliin kuuluva saari (samalla tavalla kuin Gilit periaatteesa kuuluvat Lombokiin) ja koska tiesin kirjoittelevani vielä myöhemmin tästä erikseen.

Nusa Lembongan on siis Balin vieressä sijaitseva pieni saari, joka kuuluu kahden muun saaren kanssa kolmen pienen saaren ryppääseen Balin kyljessä. Yleisesti Balille matkustelevat tuntuvat haluavan nykyisin ensisijaisesti Gileille, jos jonnekin toiselle saarelle lähtevät, mutta erityisesti Lembongan on näistä Balin viereisistä saarista varsin suosittu. Me kävimme Lembonganille nyt marraskuussa, jolloin low-season nykyi paikassa aika voimakkaasti: turisteja ei mitenkään liikaa ollut hotelleissa tai ravintoloissakaan. Se sopi ainakin itselleni oikein passelisti.

Lembongan on siis luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Gilin saaret, ja niistä erityisesti Meno, josta olen aikaisemminkin täällä blogissa kirjoittanut. Ensisijaisesti Lembonganilla voi siis keskittyä nauttimaan upeista rannoista, lämmöstä ja makeista maisemista. Suurin ero Giliin verrattuna taitaa olla se, että Lembonganilla saa kulkea autoilla ja skoottereilla, vaikka näkemäni tiet olivat siinä kunnossa (ja kulkivat vieläpä pelottavan korkealla pienen vuoriston läpi), että itse en ainakaan tuollaisille kulkupeleille olisi antanut kulkulupaa. Hengissä kuitenkin selvittiin autokyydistäkin, joten ei pidä valittaa liikaa.

Mitä Lembonganilla sitten voi tehdä? Rentoutua. Sitä ainakin minä sinne lähdin hakemaan, ja toivottavasti niin lähtevät muutkin, koska liikaa aktiviteetteja ei kyseisellä saarella ole. Rentoutumiseen Lembongan on kuitenkin aivan erinomainen, koska se on monta kertaa rauhallisempi kuin Bali ja siellä on tosiaan erityisesti Mushroom Bayn alueella oikein komeat rannat ja maisemat. Lisäksi voi toki surffata, snorklata ja sukeltaa, joista kahteen viimeiseen Lembongan sopii oikein mainiosti. Lembonganin lähistöllä sijaitsee esimerkiksi Crystal Bayn alue, jossa on nimen mukaisesti kristallinkirkasta vettä. Myös paholaisrauskuja on mahdollista nähdä, me emme niihin ikävä kyllä törmänneet. Snorklaus oli kuitenkin taas hauska kokemus - kirkkaassa vedessä snorkailu ja upeiden korallien sekä kalojen ihastelu on aina yhtä kivaa. Lisäksi kun olimme tulossa pois snorklausreissulta, kolme delffiiniä ui veneemme ohitse aika läheltä. Olivat elämäni ensimmäiset livenä nähdyt delffiinit :)

Kokonaisuudessaan viikonloppu Lembonganille tarjosi siis juuri sitä, mitä halusin: helpon (vain 30 minuuttia speedboatilla Sanurin satamasta Lembonganiin) paon Balilta rauhallisuuden keskelle. Suosittelen kaikille, voi olla ihan mukavaakin vaihtelua Gileille, jonne tunkee koko ajan enemmän porukkaa.

Asuminen Balilla, osa 2

Noniin, on alkanut jo muodostua tavaksi julkaista aina viikon alussa uusi artikkeli/uudet artikkelit, jotka olen saanut valmiiksi. Tällä kertaa aiheena on opiskelija-asuminen Balilla, josta kirjoitin jo pari viikkoa sitten tänne blogiin, jolloin postasin teidän nähtäviksenne Balin parhaiden asunnonvälittäjien Farahin ja Chrisin videoesittelyt :) Tällä kertaa on vuorossa Farahin ja Chrisin haastattelu, ja muutenkin paljon lisätietoa asumismahdollisuuksista. Alla myös pari kuvaa omasta villastani, jotta saatte pienen käsityksen siitä, millaisessa paikassa täällä voi opiskelijabudjetilla asua.

Monet opiskelijat tykkäävät etsiä asunnon vasta paikan päälle saavuttuaan, mikä on kieltämättä ihan järkevää, koska erityisesti täällä päin maailmaa lähes poikkeuksetta on hyvä nähdä tuleva asuntonsa ennen kuin sitoutuu asumaan siellä monta kuukautta. Muuten voi tulla aika ikäviä yllätyksiä. Toisaalta ei ole mitään haittaa olla jo etukäteen yhteydessä Chrisiin ja Farahiin, joiden välittämiin asuntoihin voi luottaa kyllä kiitettävästi. Joten ainakin alustavaa tiedustelua kannattaa tehdä jo ennen tänne tulemista, ja ainakin kannattaa löytää itselleen sopiva vaihtariporukka, jonka kanssa etsii yhteistä asuntoa, koska täällä yksin asuminen on huomattavasti vaikeampaa.

BALILLA ASUMINEN VOI OLLA SUORANAISTA LUKSUSTA

Kouluviikon päättävä workshop

Viime viikot ovat olleet koulurytmin osalta poikkeuksellisia (viime viikolla oli islamilainen uusi vuosi, sitä ennen oli koeviikko ja sitä ennen lomaviikko), joten opiskelijoilla on ollut lähes kuukauden tauko ekskursioista ja työpajoista. Tänään päästin kuitenkin takaisin asian ytimeen, kun Denpasarin kampuksella järjestettiin työpaja balilaisesta perinteisestä käsinkirjoituksesta. Asia Exchangen vaihtariporukan lisäksi paikalla oli joukko paikallisia opiskelijoita - nämä työpajat ovatkin olleet monelle opiskelijoille erinomaisia mahdollisuuksia päästä juttelemaan paremmin paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Nykyään Balilla - kuten suuressa osassa maailmaa - käytetään latinalaisia aakkosia, joten tänne tullessaan ei tarvitse opetella uutta aakkosjärjestelmää. Tämä helpottaa huomattavan paljon myös indonesian kielen opiskelua, sillä opiskelua ei tarvitse aloittaa aakkosten opettamisesta. Silti on tärkeää tietää, että myös Balin saarella on ollut alun perin oma aakkostonsa, jota on käytetty nimenomaan balin kielen kirjoittamiseen. Kyseessä on siis eri kieli kuin indonesia: Indonesiassa melkein jokaisella saarella on vielä oma kielensä, mutta indonesia toimii hyvänä yleiskielenä, jota käytännössä kaikki osaavat.

Aikoinaan balilaista aakkostoa on käytetty ihan virallisesti Balilla tekstin tuottamiseen, mutta nykyisin latinalaiset aakkoset ovat syrjäyttäneet sen lähes kokonaan. Silti balilaisia aakkosia opetetaan edelleen paikallisille koulussa, ja varsinkin uskonnollisissa teksteissä kyseiset aakkoset esiintyvät edelleenkään. Niinpä paikalliseen kulttuuriin opinnoissaan syventyvillä vaihtareille tämä tilaisuus oppia perustieto balilaisesta aakkostosta ja jopa mahdollisuus päästä yrittämään sen kirjoittamista oli erittäin hyödyllistä. Ikävä kyllä balilaiset aakkoset vaikuttivat suhteellisen monimutkaisilta (enkä siksi edes yritä alkaa selittää niiden käyttöä), joten jo oman nimenkin kirjoittaminen on niillä hyvä saavutus. Joka tapauksessa tällainen sukeltaminen paikallisen käsinkirjoituksen perinteisiin oli sopivan kevyt ja hauska tapa päättää tämä kouluviikko :)

Nyt on tullut tällä viikolla kirjoitettua sen paljon informaatiota opiskelusta, että koitan ensi viikolla postailla vähän kevyempää tavaraa ihan Bali-elämästä :)

Ihan oikeasti opiskelusta Balilla

Tämänkertainen blogipostaus kiinnostanee enemmän vasta tänne tulossa olevia opiskelijoita kuin nykyisiä, koska tarkoituksenani on esitellä Udayanan yliopiston kurssitarjontaa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tämän viikon jälkeen lukukautta täällä Balilla on jäljellä enää kuukauden päivät. Ohjelmassa on vielä neljä viikkoa varsinaista opiskelua, ja viidennellä viikolla on ohjelmassa lukukauden päättävät loppukokeet ja loppuseremonia, jonka jälkeen opiskelijat joko suuntaavat koteihinsa tai jäävät vielä pyörimään ympäri Aasiaa. Niinpä tässä vaiheessa lukukautta on hyvä tehdä vihdoin virallinen blogipostaus siitä, mitä täällä Balilla opiskellaan.

Harmillisesti minulla on ollut usein niin kiire koulupäivien aikana muiden hommien hoitamisen kanssa, etten ole ehtinyt käydä tutustumassa kovinkaan monta kertaa muihin tunteihin kuin bahasa indonesiaan. Tällä viikolla olen kuitenkin käynyt suurimmalla osalla luennoista opiskelijoiden kanssa, jotta pystyisin antamaan konkreettisen käsityksen luennoista. Kurssien suoritukset koostuvat siis viikottain järjestettävien luentojen lisäksi muun muassa kokeista, esseistä, ryhmätöistä ja mahdollisista lisätehtävistä.

Bahasa Indonesia

Tästä oppiaineesta minulla on paras käsitys, koska olen istunut suurimmalla osalla indonesian tunneista ja käynyt jopa välikokeessa. Bahasa Indonesian luentoja on viikossa kaksi (kaikilla muilla kursseilla yksi), jotta opiskelijat oikeasti ehtisivät oppia neljän kuukauden aikana kunnon perusteet kielestä ja pystyisivät sitä käyttämään arkielämän tilanteissa. Luennoitsijoita on kaksi, joista molemmat pitävät yhden luennon jokaiselle ryhmälle viikossa.

Opiskelu on aika intensiivistä, ja uusia sanoja opitaan yhden tunnin aikana parhaimmillaan 50 kappaletta. Tahti on siis ehkä jopa kovempaa kuin Suomen kielen tunneilla, mutta muuten opiskelu muistuttaa tosi paljon uuden kielen opiskelua suomalaisessa korkeakoulussa. Toki oman haasteensa tuo se, että nyt lähtökielenä ei ole kotimainen suomi vaan englanti, joten uutta kieltä pitää opiskella toisella aikaisemmin opiskellulla kielellä.

Tunneilla opiskellaan yleisiä sanoja, tärkeitä kielioppisääntöjä ja puhutaan indonesiaa muodostamalla lauseita luennoitsijoiden ohjeiden mukaan. Nyt ollaan siirrytty myös luetun-, ja kuullunymmärtämiseen sekä omien tekstien kirjoittamiseen. Kokonaisuudessaan bahasan tunnit ovat olleet todella suosittuja erityisesti sen takia, että siellä todellakin oppii paljon käytännön elämää helpottavia taitoja.

Tourist Management

Bahasa Indonesia on siis ainut kurssi, jossa on kaksi luentoa viikossa. Kerran viikossa opetettavista kursseista tourist managementin luennot järjestetään tällä lukukaudella maanantaisin. Kävin tämän viikon maanantaina kuuntelemassa ensimmäistä kertaa kyseisen kurssin luentoa, ja teemat vaikuttivat oikeasti mielenkiintoisilta. Turismi on täällä päin maailmaa (erityisesti juuri Balilla) aihe, josta ihmisillä on paljon enemmän käytännön tietoa kuin suurimmalla osalla suomalaisia tulee koskaan olemaan. Sen takia luentoja on helppo elävöittää monilla käytännön esimerkeillä, joiden avulla aiheita käsiteltiinkin luennolla huomattavan paljon. Ainakin omasta mielestäni on kiinnostavaa kuulla kaikenlaisia yksityiskohtia paikallisen turismin erityispiirteistä.

Tourist Managementin luennoilla käsitellään muun muassa indonesialaista ja laajemmin aasialaista turismistrategiaa ja - kuten kurssin nimestä voi päätellä - turismikohteiden hallintaa. Luennoitsijalla tuntuu selvästi olevan tietoa turismista ja siitä, kuinka se on kehittynyt Balin saarella vuosikymmenten aikana. On aika avartavaakin saada tällainen virallinen ja tarkasti hahmoteltu näkökulma turismiin täällä, kun aikaisemmin en ole ajatellut aihetta kyseiseltä kantilta.

Indonesialainen kirjallisuus

Indonesian kirjallisuutta käsittelevä kurssi järjestetään myöskin maanantaisin, ja siinä on hieman muita kursseja pienempi opiskelijaporukka. Kurssi on kuitenkin sisällöiltään todella mielenkiintoinen, ja myös opiskelijat ovat tykänneet siitä tähän mennessä oikein paljon. Kurssilla käsitellään muun muassa indonesialaista runoutta ja yleisesti erilaisia paikallisen kirjallisuuden erityispiirteitä. Balinkin vaihtareista merkittävä osa on jollain tavalla kulttuurialaa tai humanistisia aineita opiskelevia, joten heille tällainen mahdollisuus paneutua aivan toisenlaisten kulttuurituotosten maailmaan on erittäin kiinnostava.

Indonesian historia ja kulttuuri

Tämän kurssin aihetta tuskin tarvitsee selittää kovin perusteellisesti, koska se käy aika hyvin ilmi jo tuosta otsikosta. Indonesian historian ja kulttuurin luennot järjestetään tiistaisin, ja niillä käsitellään arvatenkin koko Indonesian saarivaltion laajaa historiaa ja kulttuuria. Kurssikokonaisuus on aiheiltaan todella mielenkiintoinen, koska 250 miljoonan asukkaan Indonesiassa vallitsee rinnakkain hyvin monenlaisia eri kulttuureita, kuten olen täällä blogissakin aikaisemmin kirjoittanut. Esimerkiksi uskonnoista rinnakkain Indonesiassa elävät enemmistönä toimivan islaminuskon lisäksi kristinusko, buddhalaisuus ja hindulaisuus, joista viimeinen nimenomaan Balilla. Myös Indonesian historia on luultavasti suurimmalle osalle opiskelijoista täysin uusi osa-alue, johon ei pahemmin pääse suomalaisissa yliopistoissa paneutumaan. Aiheita käsitellään hyvin laajasti, ja eri saarten kulttuurien eroavaisuuksia pyritään vertailemaan keskenään.

Business and Economy of South East Asia

Kaakkois-Aasian taloutta käsittelevä kurssi on ominta alaa erityisesti kaupallisten aineiden opiskelijoille, joita on aika paljon tämänkin hetkisessä Asia Exchangen vaihto-opiskelijoiden joukossa. Kuten esimerkiksi Heidi Knutsen haastattelussa sanoi, on kyseisiin aiheisiin tutustuminen erittäin avartavaa myös meille muille. Itsekään en ole ekonomiaa tai kaupallisia aineita opiskellut korkeakoulussa yhdenkään kurssin verran, mutta oli silti oikein hyödyllistä käydä tutustumassa kurssin tarjontaan. Opin jo yhdellä luennolla muutamia uusia asioita paikallisen talouden toiminnasta, ja opiskelijoille kurssi tarjoaa varmasti vielä paljon enemmän, sillä kurssilla tehdään ryhmätöitä muun muassa siitä, millä keinoin paikallisen talouden toimintaa voitaisiin parantaa.

Business Law and Legal Tradition of Indonesia

Olen saanut sen käsityksen, että business law'n kurssi on ollut yksi suosituimmista ainakin tällä lukukaudella. Monet opiskelijat ovat kehuneet kyseistä kurssia muun muassa sen takia, että sillä käsitellään aiheita hyvin laajasti ja että kurssin luennoitsijat ovat erittäin päteviä. Omakin käsitykseni kurssista on hyvin myönteinen sen perusteella, mitä olen ehtinyt käydä luentoja seuraamassa. Luennoitsijat yrittävät herättää mahdollisimman paljon keskustelua ja käyttävät teräviä esimerkkejä aiheesta. Vaikka laki ei muuten edes kiinnostaisi, tämä kurssi tarjoaa tosi mielenkiintoisia huomiota paikallisen oikeusjärjestelmän toiminnasta ja myös siitä, miten paikallinen kulttuuri vaikuttaa lainsäädännön toimintaan.

Näistä kuudesta kurssista opiskelijat valitsevat siis vähintään viisi, jotka he yhden lukukauden aikana suorittavat. Lisäksi kurssikokonaisuuksiin kuuluu torstaisin järjestettäviä ekskursioita ja työpajoja. Vaikka koulupäivät ovat siis aika tiiviitä (yleensä yhdeksästä yhteen), pääsee täällä Balilla myös oikeasti opiskelemaan monipuolisilla kursseilla.

Elektroniikka Balilla

Minulta on jonkun verran kyselty Balilla ollessani kaikenlaisen elektroniikan hankinnan ja korjaamisen mahdollisuuksista, ja erityisesti korjaamisen osalta olen päätynyt ihan tahtomattani tutustumaan aika paljon paikalliseen kulttuuriin. Tulevien vaihtareiden tai muuten vain Balille saapuvien elämän helpottamiseksi ajattelin sitten kirjoittaa tänne blogiinkin pari tietoiskua aiheesta.

Elektroniikan hankkiminen
Uusien laitteiden hankkiminen on käytännössä ihan yhtä helppoa kuin länsimaissakin. Balilla on muutama suuri ostoskeskus (muun muassa Carrefour ja Bali Galleria Sunset Roadin varrella ja Discovery Shopping Mall Kutalla), josta pystyy ostamaan kaikenlaista laitteistoa kameroista ja kännyköistä tietokoneisiin ja vaikkapa musiikkisoittimiin.

Totuus on toki se, että elektroniikka saapuu tänne hitaammin kuin kehittyneisiimpiin maihin, ja uusimpia versioita uusista laitteista voi joutua odottamaan kauemmin. Erityisesti kameroissa huomasin, että täällä myydään uutena semmoisia järjestelmäkameroita, jotka ovat Suomessa jo poistuneet jo mallistosta. Samasta syystä myös hinnat ovat yllättävän korkeita: elektroniikan hankkimisen takia Balille ei kannata tulla. Jonkun verran halvemmalla saattaa esimerkiksi puhelimia saada, mutta ero ei ole niin merkittävä, kuin voisi toivoa. Ja esimerkiksi kameroissa joutuu maksamaan niistä jo vähän vanhoista malleista yllättävän paljon juuri siksi, että ne ovat täällä vielä uusia.

Mutta jos esimerkiksi puhelin menee täällä rikki, hyvän korvaavan mallin voi saada ihan sopivalla hinnalla. Tai jos esimerkiksi unohtaa ottaa mukaansa kakkoskameransa laturin (kuten allekirjoittanut), uuden saa ihan edullisesti kamerakaupasta.

Elektroniikan korjaaminen
Aluksi sanottakoon pari sanaa omista kokemuksistani elektroniikaongelmien kanssa täällä Balilla. Kahden ja puolen kuukauden aikana minulta on mennyt rikki tavalla tai toisella järjestelmäkamera, pokkarikamera (toimii edelleen, mutta näyttö on pimeänä), kännykkä ja läppärin laturi. Osan voi ainakin pistää paikallisen ilmaston syyksi, sillä täällä vallitseva huonattavan kostea ilmasto voi oikeasti aiheuttaa ongelmia elektroonnikkalaitteistoihib. Vastoinkäymisiin kannattaa varautua siten, että ne ovat ainakin mahdollisia. Toisaalta monille kavereilleni ei ole käynyt yhtään mitään, joten paljon riippuu ihan omasta tuurista - ja tarkkaavaisuudesta.

Miten sitten olen onnistunut korjaamaan laitteita? Hankalammin kuin voisi toivoa. Pokkarikameran näytön pimeneminen oli semmoinen ongelma, että sitä ei hinnan takia kannata korjata ollenkaan sen enempää täällä kuin Suomessakaan. Kyseinen laite on siis lopullisesti käyttökelvoton. On aikamoinen mysteeri, miten se edes meni rikki, koska näyttö yhtenä päivänä pimeni aivan ilman mitään ennakkovaroitusta tai ilman, että se olisi kolahtanut yhtään mihinkään.

Samoin kännykkä meni lopullisesti rikki, mutta siitä en voi syyttää kuin itseäni, kun pudotin sen vahingossa uima-altaaseen (no, olihan siinäkin rikki menemisen syynä liiallinen kosteus). Uusia saa onneksi aika halvalla täällä, kuten jo kirjoittelin.

Uuden ostamisella selvittiin myös läppärin laturin tapauksessa: tässä tapauksessa "varaosan" saaminen oli paljon kivuttomampaa kuin olin ensin ajatellut. Minulla oli siis ollut jo jonkun aikaa ongelmia läppärin laturin kanssa, kun yhtenä päivänä se rupesi savuamaan ja syttyi melkein liekkeihin, kun olin tekemässä hommia villallani. Sanomatta lienee selvää, että kyseistä johtoa ei pystynyt enää käyttämään eikä sen puoleen konetta lataamaan. Onneksi Denpasarissa (Balin "pääkaupunki") sijaitsee Rimo Trade Center, joka lienee yksi suurimmista paikallisista  elektroniikkaliikekeskittymistä. Kyseessä on aika erilainen paikka kuin edellä mainitsemani isot ostarit: asiakkaat koostuvat lähinnä paikallisista, ja liikkeet ovat pieniä myyntikojujen tapaisia kolmikerroksisen ison rakennuksen sisällä. Vähän on sellainen basaaritunnelma tuolla, mutta ihan mukava paikka se on useamman käynnin perusteella. RTC:hen oli ensimmäisellä kerralla vähän vaikea löytää, mutta itse asiassa se sijaitsee yhden Denpasarin tärkeimmän kadun Jalan Diponegoron varrella. Kyseisessä paikassa on yksi kerros omistettu kokonaan tietokonekaupoille, ja tuolta löytyi kätevästi uusi laturin piuha koneeseen. Toimii mainiosti, ja takuutakin sai peräti viikon ajan. Haha.

Kaikkein monimutkaisin tapaus on sitten ollutkin rakas järjestelmäkamerani, joka on ollut telakalla siitä lähtien, kun saavuin Balille. Se on myös vaikeuttanut työnkuvaani muun muassa blogin osalta aika roimasti, mutta parhaani olen yrittänyt muulla välineistöllä. Järkkäri tosiaan meni rikki heti, kun saavuin tänne. Pian tuon jälkeen vein kameran nimenomaan huoltoon RTC:hen, koska sitä minulle suositeltiin Nikonia myyvässä liikkeessä. Huoltoasioissa en kuitenkaan voi suositella RTC:tä millään tasolla, koska minun kokemukseni sieltä ovat varsin negatiiviset. Viaksi ilmoitettiin sulkimen rikki meneminen, ja ensin sanottiin, että se voitaisiin korjata viikossa. Jos ei saataisi korjattua, laite palautettaisiin minulle. Yllättäen homma ei ollut valmis viikossa, eikä kameraakaan voinut syystä taikka toisesta saada takaisin.

Kun pari viikkoa myöhemmin palasin Balille, ei kamera edelleenkään ollut valmis. Seuraavalla viikolla sain sen vihdoin takaisin, eikä sille ollut onnistuttu tekemään mitään. Kuulema "koko Indonesiasta ei löydy oikeaa varaosaa". Hieman epäilin tätä väitettä, sillä Jakartassa sijaitsee kuitenkin kaksi Nikonin virallista korjaamoa. Lopulta sainkin lähetettyä kamerani korjaamoon kunnolliseen paikkaan Jaavalla, ja viaksi tunnistettiin ongelma prosessorissa (ei mitään tekemistä sulkimen kanssa). Luultavasti saan kamerani vihdoin takaisin tällä tai ensi viikolla korjattuna. Vinkkinä pidemmän aikaa Balilla oleville siis kamerakorjauksen osalta on se, että kannattaa laittaa se suosiolla ihan kunnon korjaamoon (todennäköisesti siis Jaavalle), koska siellä se tulee korjattua paljon nopeammin ja kunnollisemmin kuin tällä saarella, jolla tekniikka ei yksinkertaisesti ole vielä niin kehittynyttä. Toki minullakin oli hirveä tuuri nyt tämän oikean korjaamon löytämisessä, kun satuin tutustumaan juuri oikeaan henkilöön (suurin osa asioista täällä muuten hoituu löytämällä ne oikeat tyypit, joihin voi oikeasti luottaa), mutta varmasti oman kameran valmistajalta saa apua, vaikka se aluksi voi vaikealta tuntuakin.

-------------------------

Yhteenvetona voinen siis sanoa, että nykyisin Bali alkaa olla sen verran moderni saari, että kyllä täällä laitetta kuin laitetta saa ja melkein mikä tahansa voi myös yrittää korjata. Jossain asioissa kannattaa kuitenkin luottaa isompien alueiden, kuten Jaavan suurkaupunkien apuun. Ja sitten kannattaa tietenkin miettiä, mitä kaikkea haluaa edes tuoda tänne. Itsekin olisin jättänyt noin puolet laitteista ottamatta mukaan, jos en olisi tarvinnut niitä töissä.

Opiskelijakokemuksia Balilta

Koska tämän blogin nimi on kuitenkin Vaihtarin elämää Balilla, on ihan kohtuullista, että aina välillä tähän blogiin saadaan materiaalia, jossa pääosassa on ihan aito vaihto-opiskelija. Toki minun elämäni Asia Exchangen harjoittelijana muistuttaa todella paljon vaihtareiden arkea (erityisesti siksi, että olen tullut tänne vasta samaan aikaan kuin tämän syksyn vaihtarit ja pyörin yliopistolla silloin kuin vaihtaritkin).

En silti ole virallisesti vaihto-opiskelijana täällä, vaan tehtävänäni on nimenomaan seurata tätä vaihtareiden elämää ja raportoida siitä mahdollisimman monipuolisesti. Tässä sitä raportointia nyt sitten on tarjolla oikein esimerkillisessä muodossa :) Alla on luettavana juttu niin norjalaisen Heidin kuin suomalaisen Markuksenkin sopeutumisesta Balilla opiskeluun. Molemmilla tuntuu menevän enemmän kuin mallikkaasti.

Heidi on ensimmäinen AE:n vaihtari Norjasta
Matkailualaa opiskelevalle Markukselle Bali on nappivalinta

Liikenne Balilla, osa 2

Noniin, tästä aiheesta minun on pitänyt kirjoittaa jo jonkun aikaa tänne blogiin, mutta muut aiheet ovat toistaiseksi menneet ohitse. Palautellaanpa ajatuksia balilaisesta liikenteestä ensin tällä Aleksin tekemällä videolla, jonka julkaisinkin jo kerran blogissa lukukauden alkupuolella:


The Kerobokan Getaway Bali 2013 from Aleksi Laitinen on Vimeo.

Vaikka video onkin erinomaisen huikea, se antaa erityisesti lempeän kappaleensa ansiosta hieman liian leppoisan tunnelman Balin liikenteestä. Itse olisin musiikkivalinnaksi ottanut mahdollisimman raskasta punkkia, heviä tai mitä tahansa mäiskettä, koska se kuvaa parhaiten Balin liikenteen sekasortomaisuutta. Toki on totta, ettei liikenne ihan tauotta ole kaoottista ja että erityisesti pohjoisen valtateille pääsee ajamaan suhteellisen vapaasti. Lisäksi balilaiset ovat yllättävän järkeviä kaiken kaaoksen keskellä ja pyrkivät parhaansa mukaan antamaan tilaa vaikeissa paikoissa. Samanlaista solidaarisuutta ei ollut havaittavissa Sumatralla, jonka liikenne oli vielä pahempi kuin Balilla.

Silti olen sitä mieltä, että kaikkien tulevien vaihtareiden kannattaa oikeasti varautua aikamoiseen kulttuurishokkiin ja mahdollisuuksien mukaan treenata skootterilla ajamista ennen tänne tuloa (no, nyt se alkaa Suomessa olla jo vähän myöhäistä). Oma taustani oli se, että teini-ikäisenä olen ajanut mopoilla kolmisen vuotta, mutta silti ensimmäisen kerran täällä skootterin päälle hyppääminen hirvitti.

Tämän saaren liikenteen tilannetta on todella vaikea kuvata sanoin, mutta yritän nyt kuitenkin. Yksi syy tämän postauksen lykkäämiseen onkin ollut se, etten oikeastaan tiedä, mistä aloittaa - varsinkin kun olen jo tottunut suurimpaan osaan ongelmista. Koitan nyt vain listata liikenteeseen liittyviä asioita satunnaisessa järjestyksessä.

1) Liikenne on vasemmanpuoleista. Tämä on se lähtökohta, mikä kannattaa opetella ihan ensimmäisenä. Tämä ei missään tapauksessa ole balilaisen liikenteen suurimpia ongelmia länsimaalaisellekaan, ja erityisesti skootterilla vasemmanpuoleisuuteen on aika helppo tottua. Silti edelleenkin ehkä kerran tai pari tulee aika ikäviä aivopieruja, kun risteyksessä ajattelen liikennettä oikeanpuoleisena enkä muista katsoa oikeaan suuntaan ennen liikkeelle lähtöä. Toistaiseksi edellä mainitsemani balilainen solidaarisuus on pelastanut minut. Yrittäkää siis iskostaa kalloonne, että liikenne on todella vasemmanpuoleinen. Kyllä se minunkin takaraivossani on vähintään 99 prosenttia ajasta.

2) Väistämisvelvollisuussäännöstö on vähintäänkin epäselvä. Koska mainitsin risteykset edellä, tästä on luontevaa jatkaa. Ensinnäkin Balilla ei ole koskaan risteyksissä väistämisvelvollisuutta määrääviä kärjellään olevia kolmioita. Tai oikeastaan joo, yhden kerran olen nähnyt täällä sellaisen! Harmi, ettei kukaan välittänyt siitä. Sama pätee STOP-merkkeihin, joita saattaa toisinaan nähdä pystytettynä jonnekin. Kukaan ei pysähdy niihin. Jo pelkästään tästä seuraa se, että risteyksissä on monesti täysin mysteeri, kenellä on oikeus ajaa ensin. En ole vieläkään selvillä, onko vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi virallisen säännöstön mukaan täällä vasemmalta tulevilla etuajo-oikeus, koska se ei ainakaan näy mitenkään liikenteessä. Risteyksissä kannattaa siis olla todella tarkkaavainen ja edetä siinä vaiheessa, kun näyttää sopivalta. Yleensä sen sopivan hetken huomaa kyllä ihan helposti, ja ei minulla risteyksissä ole ollut kovin suuria ongelmia koskaan. Varovaisuudella selviää. Joskus poliisit ovat risteyksissä ohjaamassa liikennettä, mutta se saattaa vain pahentaa tilannetta.

3) Liikennemerkit ovat vain muodollisuus. Sanoin jo edellä STOP-merkeistä, ja sama pätee muun muassa nopeusrajoituksiin - joita on itse asiassa todella harvassa. En tiedä, mikä on virallinen taajamanopeusrajoitus, eikä sillä varmaan ole mitään väliäkään. Valtateillä saattaa nähdä joskus 60 km/h -rajoituksia, ja silti kaikki ajavat vähintään 80 km/h. Skootterini nopeusmittari ei toiminut kahteen ensimmäiseen kuukauteen, joten en senkään takia pystynyt huolehtimaan omista nopeuksistani. Nopeusrajoituksissakin pätee parhaiten se, että pitää oman järjen mukana. Kannattaa ajaa sitä nopeutta, mikä tuntuu tilanteeseen suhteutettuna turvalliselta.

4) Liikennevaloja tulkitaan tilanteen mukaan. Balilla on paljon liikennevaloja, ja aika usein niitä myös noudatetaan, joten liikennevaloristeyksissä väistämisvelvollisuudet on kaikkein helpoin havaita. Silti liikennevalojenkin tulkinta poikkeaa aika paljon Suomesta. Yleensä kaikki ajavat punaisia päin vielä viitisen sekuntia valojen vaihtumisen jälkeen, mikä taas johtaa siihen, että vihreiden vaihdettua et yleensä heti pääse liikkeelle, koska punaisia päin ajoneuvot sujahtelevat edessäsi. Toinen yleinen käytäntö erityisesti paikallisilla on se, että vasemmalle saa kääntyä aina - vaikka punaiset valot palaisivatkin myös vasemmalle kääntyville. Yöaikaan erityisesti taksikuskit painelevat ihan reippaasti punaisia päin, jos liikennettä ei näy ainakaan kovin paljon. Punaisia päin ajaminen on kuitenkin viimeinen asia, johon tämän maan liikenteessä kehottaisin. Ensinnäkin turvallisuuden takia mutta toiseksi myös siksi, että poliisi rapsauttaa todella roimat sakot huomatessaan länsimaalaisen ajavan punaisia päin. Niin ja joskus poliisit ovat myös liikennevaloristeyksissä ohjaamassa liikennettä niin, että he antavat ajo-oikeuden niille, joille palaa punaiset valot. Aina siis vihreänkään valon palaessa ei ole luvallista edetä.

5) Poliisit sakottavat monista erinäisistä syistä. Kun nyt ne poliisit tuli mainittua, niin jatketaanpa vielä samasta liikenteeseen liittyvästä aiheesta. Kuten olen jo aikaisemminkin täällä blogissa kirjoittanut, poliisilaitos on koko Indonesiassa hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Suomessa poliisiin voi aina luottaa - täällä toivon joka kerta liikenteeseen lähtiessäni, että näen mahdollisimman vähän poliiseja, koska heidän motiiveistaan ei voi koskaan olla varma. Monet poliisit Balilla ja Indonesiassa ovat korruptoituneita ja keksivät kyllä täysin järjettömiäkin syitä ottaa turistilta näyttäviltä ihmisiltä rahat pois liikenteessä. Onneksi sakoista voi yleensä tinkiä, ja 50 000 rupiaa (eli 3 euroa) on monesti ihan riittävä summa, jos et ole oikeasti hölmöillyt. Liikaa ei poliiseja kuitenkaan kannata pelätä. Kuluneen reilun kahden kuukauden aikana minut on pysäytetty vain kahdesti, ja toisella kertaa poliisi oli todella ystävällinen huomattuaan, että osaan puhua vähän indonesiaa. Toisella kertaa sain sakot siitä, että odotin liikennevaloissa suojaviivan väärällä puolella (...), mutta jouduin maksamaan vain 50 000 rupiaa.

6) Skoottereilla voi ajaa mistä vain. Monia Balin teistä ei ole mitoitettu siihen liikennemäärään, joka niiden kaduilla nykyisin jyrää, joten ruuhkiin kannattaa varautua heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Jotkut puhuvat, että aamut ja iltapäivät ovat pahimpia ruuhka-aikoja, mutta ihan samanlaisiin ruuhkiin olen toisinaan törmännyt iltaisin ja aamupäivisinkin, ja toisaalta joskus aamuisin liikenne on ollut yllättävän helppoa. Kaikkein eniten ruuhkiin joutuminen riippuu siis tuurista. Skootterikuskille positiivinen tieto on kuitenkin se, että skootterilla pääsee ohitse melkein mistä tahansa ruuhkasta. Toisin kuin Suomessa, skootteri ei tosiaankaan ota liikkumatilakseen kokonaista kaistaa. Niinpä skootterit puikkelehtivat jatkuvasti autojen välistä tai vierestä (todella kapeistakin välistä) ja menevät ohitse tarvittaessa vaikkapa jalankulkutien puolelta. Liikennevaloissakin odottaessa skootterit menevät autojen ohitse kapeista väleistä päästäkseen mahdollisimman eteen.

7) Monet tiet ovat huonossa kunnossa. Indonesia on edelleen köyhä maa, ja se näkyy muun muassa infrastruktuurissa. Balillakaan ei ole varaa kunnostaa todella huonoon tilaan joutuneita teitä, joten koko ajan ajaessaan kannattaa olla valppaana, jottei aja skootterillaan syvään monttuun tai ettei kaadu mutkassa, jossa odottaa kasa hiekkaa tielle levinneenä. Sadekaudella myös tulvat teillä ovat yleisiä, ja valtatietkin saattavat kaventua kesken matkan yllättäen, joten ojaan ajamistakin kannattaa pyrkiä välttämään. Rahanpuutteen takia edes eteläisen Balin isoimmalle valtatielle Sunset Roadille ei ole ollut varaa rakentaa ramppeja, joten jos haluat päästä toisella puolella tietä olevaan kauppaan, joudut tekemään jossain vaiheessa rohkeasti U-käännöksen keskellä tietä, jossa muut ajavat vähintään kuuttakymppiä. Suositellut U-käännöspaikat on merkitty liikennemerkein, mutta yllättäen monet kuskit tekevät käännöksiä myös niissä kohdissa, jossa ne on merkitty kielletyiksi.

8) Autokoulu kestää viikon. Kysyin tätä taksikuskilta ensimmäisten viikkojen aikana, ja sain kyseisen vastauksen. En ollut uskoa korviani, mutta totta se ilmeisesti on. Asiaa ei varsinaisesti auta sekään, että suurin osa balilaisista ei käy tuota virallista autokoulua ollenkaan vaan oppii ajamaan harjoittelemalla käytännössä. Virallisesti liikenteeseen pääsee vasta 17-vuotiaana, mutta ei ole yksi tai kaksikaan kertaa, kun olen nähnyt noin 10-vuotiaan lapsen ajavan liikenteessä skootterilla.

9) Kaikesta tästä huolimatta nautin Balilla ajamisesta. Sitä paitsi balilaisessakin liikenteessä on jonkinlaiset liikennesäännöt. Näin harjoittelijakollegani Jana kertoi minulle heti ensimmäisenä päivänä, ja pakkohan minun on häneen uskoa. Välillä se on ollut vaikeaa, mutta totta se on: ei täällä ajeta ihan miten tahansa. Ihmiset pyrkivät aina ottamaan toiset huomioon kaikin mahdollisin tavoin sekasortoisessa liikenteessä ja välttämään onnettomuuksia viimeiseen asti. Vaarallisissa paikoissa jarrutetaan, kääntymisistä ilmoitetaan vilkuilla tai niiden puuttuessa kädellä huitoen, ja risteyksissä väistetään ensin tulevia niin, että turhia kolareita ei syntyisi. Olen ajanut nyt yli kaksi kuukautta Balilla, ja en ole ollut yhdessäkään kolarissa tai onnettomuudessa. Kerran kaaduin skootterilla hiekkatiellä, mutta se oli oma mokani, mikä olisi voinut sattua missä päin maailmaa tahansa. Toki jotkut vaihtarit ovat joutuneet liikenneonnettomuuksiin, mutta ne eivät ollenkaan niin yleisiä kuin kaiken tämän perusteella voisi luulla. Vakavia onnettomuuksia on äärimmäisen vähän. Niin kauan kun pitää järjen ja ennen kaikkea tarkkaavaisuuden mukana, pääsee todella pitkälle. Sekasortoisuudestaan huolimatta tykkään balilaisesta liikenteestä, ja tosiasia on se, että täällä pääsee liikkumaan paikasta toiseen hämmästyttävän kätevästi juuri skootterien ansiosta.

Kuvia

Nyt on tullut pari postausta (ruoka Balilla, lomapäivät Balilla), jossa teksti on ollut ainoassa roolissa, joten vastapainoksi ajattelin tehdä yhden postauksen, jossa kuvat ovat pääosassa. Ilman sen kummempia selityksiä olkaa hyvä, tässä valikoituja otoksia Bali-ajaltani. Nämä on tullut otettua kuluneen kahden kuukauden aikana, mutta en ole muistanut postata näitä missään vaiheessa.

West Bali National Park:

Pohjoisen riisipeltoja:

Pura Luhur Uluwatu:

 

Bukit Lawang (Sumatra):

Lake Toba (Sumatra):