Asuminen Balilla, osa 1

Tällä kertaa materiaalia taas videon muodossa :) Ennen lomaviikkoa ehdin tavata sekä Farahin että Chrisin, jotka ovat kaksi suosituinta asunnonvälittäjää täällä Balilla opiskelijoiden keskuudessa. Farah ja Chris auttavat yhteensä joka lukukaudella yli sataa opiskelijaa löytämään unelma-asuntonsa Balilla.

Yleisin asumistapahan täällä on siis asua kaveriporukalla (yleensä neljästä kahdeksaan opiskelijaa) villassa, joka on siis hyvin luksustyylinen ja erittäin isokokoinen asuntokokonaisuus. Yleensä villat ovat todella tyylikkäitä, ja niihin kuuluu kaikkia mukavuuksia, kuten uima-allas ja oma henkilökunta. Itsekin olen kahden viime kuukauden ajan asunut villassa Balilla, ja kieltämättä aika erilainen kokemus tämä on verrattuna suomalaiseen opiskelija-asumiseen.

Asumiskokemuksista myöhemmin kuitenkin lisää. Tässä on siis esittelyt Chrisistä ja Farahista, joita voin suositella kaikille tuleville vaihtareille täällä asunnonetsimisasioissa. Olkaa rohkeasti yhteydessä jompaan kumpaan heistä jo ennen lukukauden alkamista: he löytävät teidän porukalle aivan taatusti unelma-asunnon Balilla :)




Chrisin sivusto: http://www.auslandssemester-bali.de/
Farahin sivusto: http://www.bali360.com

Lihaton lokakuu Aasiassa ja indonesialainen ruoka

Olen jo jonkun aikaa aikonut kirjoittaa tänne blogiin paikallisesta ruoasta, mutta nyt ajattelin olevan vihdoin sopiva hetki, koska lokakuu alkaa olla lopuillaan. Normaalisti kuukausilla ei toki olisi mitään väliä ruokakirjoittelun kannalta, mutta tänä vuonna tilanne on poikkeuksellinen. Suomessa majailevat lukijat ovatkin varmaan saaneet täysannoksen Docventuresin masinoimasta Lihaton lokakuu -kampanjasta, ja Facebookin ansiosta sama ilmiö on kantautunut tänne toiselle puolelle maailmaakin: minutkin saatiin houkuteltua mukaan kokeilemaan yhtä kuukautta ilman lihansyöntiä.

Haaste oli aikamoisen kova, koska en ole koskaan edes harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä. Minun kohdallani kyse ei ole mistään "minähän en perkele pupunruokaa syö" -meiningistä. Kasvikset ja kasvisruoat ovat monesti oikeasti hyviä, ja esimerkiksi yliopiston ruokalassa tulee toisinaan valittua kasvisvaihtoehto. Enemmänkin kyse on siitä tavasta ja tottumuksesta, joka on kehittynyt 23 vuoden ajan. En edes muista, milloin olisi ollut ennen tätä lokakuuta sellainen hetki, että olisin ollut kaksi päivää putkeen syömättä ollenkaan lihaa. Yksikin päivä on ollut aika harvinainen tapaus. Niinpä kun minullekin linkitettiin Lihatonta lokakuuta FB:ssä, mietin, että voisi olla ihan oikeasti paikallaan tsekata, pystynkö elämään kuukauden ilman lihaa.

Nyt kun lokakuu lähestyy loppuaan, voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa, että Suomessa tämän samaisen haasteen suorittaminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Suomessa laitan todella usein ruokaa itse - täällä Balilla/Aasiassa sitä ei ole tullut tehtyä oikeastaan kertaakaan. Täällä ulkona syöminen tai ruokakojusta annoksen hakeminen käy lähes yhtä halvaksi tai monessa tapauksessa jopa halvemmaksi kuin ruoan itse valmistaminen. Suomessa tilanne on hieman toista kaliiberia, joten lähes päivittäin saa tarttua paistinpannuun tai kattilaan, ja lähestulkoon kaikki tuntemani reseptit sattuvat sisältämään lihaa jossain muodossa. Ei toki uusien reseptienkään opetteleminen olisi ollut tämän kuun aikana pahitteeksi, mutta nyt homma kävi vielä helpommaksi, kun pystyin vain aina tilaamaan kasvisvaihtoehtoa ruokaa hakiessani.

Eli kyllä, lokakuu on lähes lopuillaan, ja se on minun osaltani ollut kokonaan lihaton. Sen verran oli tosin joustettava, että yhden kerran olen kuukauden aikana syönyt kalaa, kun oltiin porukalla syömässä ravintolassa menua, jossa pääruokavaihtoehtoina olivat vain pihvi tai kalaa. Tahdoin kuitenkin syödä jotain, joten kalalla mentiin. Ja periaatteessa Riku Rantalan ohjeistushan Lihattomassa lokakuussa oli se, että kasvissyöjäummikko voisi viettää Lihattoman lokakuun kalaakin syöden, mutta itse tahdoin kokeilla senkin välttämistä.

Yleisesti Lihaton lokakuu oli täällä Aasiassa (olen kuukauden aikana ollut Phuketissa, Kuala Lumpurissa, Balilla ja Sumatralla) varsin helppo kokemus, koska liha ei ole monissakaan ruoissa niin merkittävässä roolissa kuin millaisessa roolissa se tuntuu länsimaalaisessa ruoassa olevan. Pari kertaa oli hieman vaikeuksia löytää jotain sopivaa, mutta yleisesti vaikeuksia ei ole ollut. Lisäksi paikallisia riisi- ja nuudeliannoksia on aika helppo muokkailla pyyntöjen mukaan, joten olen sanonut haluavani annokseni ilman lihaa, ja se on silloin myös onnistunut. Vain yhden kerran on tämän kuun aikana tullut syötyä jotain, mitä voi sanoa oikeasti pahaksi: heti ensimmäisenä päivänä erehdyin kokeilemaan Phuketissa soijapalleroita, ja ne olivat aika epämiellyttävä kokemus. Muuten kaikki onkin ollut tosi hyvää ja maittavaa. Proteiininkaan saanti ei ole ollut suuri ongelma, koska täällä tosi monissa ruoissa on muun muassa kananmunaa ja papuja.

Ylihuomenna pääsen taas liharuoan äärelle, ja täytyy myöntää, että viimeisen viikon ajan on tullut vähän jo kaivattua liharuokaa. Siihen asti kuukauden aikana ei ole oikeastaan ollut edes mitään suurempia kaipuita lihapatojen äärelle. Koettelemus oli siis kaikin puolin helpompi kuin olisi luullut. Kokonaan kasvissyöjää minusta ei silti edelleenkään saada, koska toisinaan kunnon pihvi tulee aivan ehdottomasti tarpeeseen. On tämä kuukausi silti pistänyt miettimään (ja aiheuttanut myös kevyemmän olon). Seuraavaksi tavoitteeksi pitääkin ehkä asettaa, että voisin tulevaisuudessa vähentää lihansyönnin määrää ihan pysyvämmin.

Tällainen kokemus on siis Lihaton lokakuu Aasiassa ollut :) Ajattelin, että tässä samassa yhteydessä on hyvä paikka kirjoitella ihan lyhyesti myös tästä indonesialaisesta ja erityisemmin balilaisesta ruokakulttuurista, koska sitä on tullut sivuttua vain aivan lyhyesti aiemmin tässä blogissa.

Mitä Balilla syödään?

Helpoin vastaus yllä olevaan kysymykseen on varmastikin 'riisiä', koska sitä täällä todella syödään. Paikallisen uskomuksen mukaan päivässä on syötävä vähintään kolme kertaa riisiä, jottei sairastu. Jollekin riisin syömisestä saattaa Balilla asuessa tulla yliannostus, mutta ei sitä täällä todellakaan itse joudu suuhunsa laittamaan, jos riisi ei nappaa. Vaihtoehtoja on ihan riittämiin. Itse kyllä tykkään paikallisesta riisistä, ja sitä tulee vedettyä toisinaan aika paljon (ihan hintansakin takia), mutta välillä myös kyllästyminen iskee, ja sitten voi olla muutaman päivän syömättä riisiä kokonaan.

Riisin lisäksi toinen perusraaka-aine on nuudeli. Lihoista käytetään erityisesti kanaa, mutta yleisemmistä lihoista myös nautaa ja porsastakin on tarjolla. Balihan ei siis ole muslimialuetta, kuten muu Indonesia, joten porsaan liha ei ole kieltolistalla. Lisäksi kalaa on tarjolla paljon, koska elämme tosiaan saarella, ja kalastus on monille täällä merkittävä elinkeino. Erityisesti eteläisellä Balilla on tarjolla erinomaista kalaa. Kasviksia ruoissa on todella laaja kirjo, ja myös tuoreita hedelmiä saa kaupoista ja toreilta ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Paikallinen leipä on oletettavasti aika vaaleaa höttöä, mutta jos jaksaa etsiä, niin ihan hyvää moniviljaleipää tai jopa ruisleivän tapaista on löydettävissä kunnon leipomoista. Mausteita Balilla tykätään käyttää aika reippaasti, kuten on aika yleistä Aasiassa. Erityisesti chiliä ei kannata paikallisissa ravintoloissa pyytää liikaa, jos siitä ei satu tykkäämään. Itse tykkään mausteisesta ruoasta, joten tilanne on oikein passeli minun mielestäni.

Mitä sitten ovat paikalliset yleisimmät ruoka-annokset? Kaikkein ensimmäisenä täällä tulee todennäköisesti tutusttua nasi gorengiin ja mie gorengiin. Nasi goreng on nimensä mukaisesti paistettua riisiä ja mie goreng puolestaan paistettua nuudelia. Kyseessä on siis varsin perustyylinen mutta oikein maittava annos, jossa riisi paistetaan kasvisten, soijan, mausteiden ja esimerkiksi kanan kanssa samassa pannussa. Annos viimeistellään kananmunalla ja tuoreilla kasviksilla. Maittavaa, mutta ei toki sellaista, jota ihan loputtomiin jaksaa syödä. Muita yleisiä paikallisia ruokia ovat muun muassa bakso (nuudelipohjainen lihapullakeitto), cap cay (vihanneswokki) ja gago-gado (kasviksia pähkinäkastikkeessa) ja ihan perinteiset ayam goreng ja ikan goreng (paistettua kanaa/kalaa riisipedillä). Lisukkeena ruokiinsa saa monesti myös riisikakkuja, joihin olen itse ainakin tykästynyt suuresti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkiä yleisimmistä ruoista, paljon muutakin indonesialainen keittiö toki sisältää.

Niin ja tietenkin Balilla, erityisesti täällä suurimmissa asutuskeskittymissä, saa loputtomasti länsimaalaista ruokaa. Tarjonta on jopa yllättävän monipuolista ja hyvää. Erityisesti italialaisia ravintoloita on todella paljon, joten pizza- ja pastatarjonta on monipuolista. Club sandwhich kuuluu lähes joka ravintolan listalle. Oikeasti hyviä pihvejäkin saa, kun niitä osaa etsiä. Tykkään Balilla juuri siitä, että länsimaalaisen ruoan tarpeen yllättäessä sitä myös on tarjolla.

Missä Balilla syödään?

Ravintoloissa, warungeissa tai ruokakojuissa. Ravintolat ovat tietenkin hienompia, ja niitä löytyy lähinnä suurimmista asutuskeskittymistä. Niidenkään hinnat eivät ole suomalaiseen hintatasoon verrattuna mitenkään pahoja (kunnon illallisesta parilla oluellakin selviää helposti alle 10 eurolla jos haluaa). Warungit ovat puolestaan erittäin yleisiä ihan kaikkialla Balilla. Ne ovat yleensä hieman pienempiä ja alkeellisempia ruokapaikkoja, joissa on tarjolla juuri monenlaista paikallista ruokaa. Warungeissa hinnat ovat yleensä ravintoloita selvästi halvempi, ja uusia warungejakin onkin tosi mukava koittaa aina etsiä mahdollisuuksien mukaan. Ruokakojut ovat sitten vielä warungeja alkeellisempia, ja niitä on vielä monenlaisia. Ympäri Balia kohoaa aina iltaisin nightmarketteja, joissa on myös juuri tällaisia ruokakojuja, joissa myydään yllä lueteltuja perusruokia. Samanlaisia kojuja on myös ihan teiden varsilla, ja monet ruokakärryt myös kiertävät asutusalueita myyden lennosta esimerkiksi baksoa tai nasi gorengia. Monet pelkäävät näitä ruokakojuja, mutta yleensä aivan turhaan, koska niissä ruoan kierto on jopa paljon nopeampaa kuin ravintoloissa. Kannattaa tietenkin tarkastella, missä paikalliset syövät, koska eivät hekään halua syödä pilaantunutta sapuskaa.

Miltä ruoka Balilla maistuu?

Hyvältä. Toki tähän on ihan yhtä mielipidettä kuin vaihtareitakin on täällä, mutta minä olen tykännyt todella paljon. Erityisesti nyt kun täällä on vähitellen oppinut löytämään omat suosikkiravintolansa (teen niistä oman listauksen kun olen ihan varma, mitä haluan suositella), niin ruokailusta voi todella nauttia täällä. Suosittelen kaikille :)

Asia Exchangen hyväntekeväisyyskohteet

Moikka!

Tällä kertaa taas artikkelipostaus. Olen tosiaan tässä harjoitteluni aikana päässyt tutustumaan molempiin AE:n hyväntekeväisyyskohteisiin, Seeds of Hopeen Balilla ja Asia Center Foundationiin Phuketissa. Molemmista olen kirjoittanut myös tänne blogiin jo vähän, mutta olen myös lupaillut tarkempaa esittelyä kyseisistä paikoista. Nyt sellainen on vihdoin tarjolla kokonaisen artikkelin muodossa. Alla siis vielä aikaisempaa yksityiskohtaisempaa tietoa ja kuvailua Seeds of Hopesta ja ACF:stä. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, SOHiin voi myös hakea vapaaehtoistyöhön Asia Exchangen sivuilta, joten kannattaa tarkkailla hakuaikoja, jos kyseinen homma kiinnostaa :)

Lastenkodit Seeds of Hope Balilla ja Asia Center Foundation Phuketissa ovat Asia Exchangen hyväntekeväisyyskohteet

Tämmöistä tällä kertaa, palataan tällä viikolla vielä muun muassa koeviikkotunnelmilla.

Lomaviikko, osa 3 - Matkustelu Indonesiassa

Noniin, nyt on lomaviikko täällä Balilla ohi, ja Galungan-humukin alkaa olla takanapäin. Tänään alkoi keskiviikkoon asti kestävä koeviikko, jonka jälkeen on poikkeuksellisen pitkä viikonloppuvapaa. Sitä seuraavalla viikolla opiskelut sitten jatkuvat taas normaaliin tahtiin :)

Lupailin viime viikolla kirjoittavani lomaviikon aikana Aasiassa matkailusta, mutta hieman myöhästyin omien lomailujeni takia tuosta aikataulusta. Nyt kuitenkin on aika saada tämä postaus tehdyksi. Kotimaanmatkailu Indonesiassa on hieman toisenlaista kuin Suomessa, sillä kyseessä on tosiaan saarivaltio, johon kuuluu reippaasti yli 10 000 saarta. Suurin osa saarista on toki tosi pieniä, ja moni niistä on kokonaan asumattomia, mutta päällimmäinen idea on silti sama: puolen vuoden tai vuodenkaan aikana ei matkailukohteet Indonesiassa lopu kesken.

Niin ja toki on mahdollista lähteä reissaamaan paljon halvemmalla ja helpommalla muihin Kaakkois-Aasian maihin, kuten vaikkapa Thaimaahan, Malesiaan, Singaporeen, Vietnamiin, Kambodzaan tai Laosiin. Jotkut käyvät myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Japanissa. Mahdollisuuksia siis riittää, ja niitä kannattaa myös hyödyntää silloin, kun tänne maapallon toiselle puolen on päässyt.

Kirjoittelin kuitenkin jo edellä parista suositusta matkakohteesta (Bangkok, Phuket, Kuala Lumpur), joten tässä keskityn nyt muutamaan mahdolliseen matkakohteeseen Indonesian sisällä. Toisinaan nimittäin Indonesiassa reissaaminen tuntuu jäävän vähän aliarvostetuksi, vaikka täällä tuntuu omasta mielestäni olevan ihan loputtomasti nähtävää. Seuraavassa on listattu kiinnostavia paikkoja Indonesiassa matkaillessa. Paikat on yritetty laittaa järjestykseen lännestä itää kohti (ensimmäisenä siis läntisimmät kohteet ja viimeisenä itäisimmät).

Sumatra

Sumatra on Indonesian suurin saari ja samalla myös yksi koko maan läntisimmistä kolkista. Sumatrasta on aivan mahdotonta kirjoittaa jotenkin tyhjentävästi, koska kyseessä on pinta-alaltaan puolitoista kertaa Suomen kokoinen yksittäinen saari. Sumatra onkin yhdeksään omaan provinssiinsa, joista jokaisessa on omat nähtävyytensä. Sumatra oli itsellekin ehdottomasti sellainen paikka, jossa haluan ainakin käydä lyhyesti vierailemassa Indonesiassa ollessani, ja niinpä tällä viikolla käytiin sitten kolmen päivän reissulla Pohjois-Sumatralla. Ei tuossa ajassa ehtinyt kuin saada aivan pintaraapaisun Sumatrasta, mutta silti kokemus oli aivan huikea.

Pohjois-Sumatralla lensimme siis Medaniin, joka on Sumatran hallinnollinen keskuskaupunki. Medan itsessään ei ollut kovinkaan houkutteleva paikka, vaan hieman samalla tavalla kuin Balin "pääkaupunki" Denpasar ja kuulemani mukaan (itse en ole päässyt vielä näkemään) koko Indonesian pääkaupunki Jakarta, kaupunki tuntui turhan rähjäiseltä ja ei kovinkaan kiinnostavalta matkaajan kannalta. Medan oli kuitenkin helppo välietappi siltä kannalta, että halusimme ehtiä käydä sekä Lake Toballa että Bukit Lawangissa.

Lake Tobahan on maailmankuuluisa vulkaaninen järvi, joka on saanut alkunsa satoja tuhansia vuosia sitten jättiläismäisestä tulivuorenpurkauksesta, joka on tuolloin tuhonnut suuren osan koko ihmiskunnasta. Toba on pinta-alaltaan hillittömän kokoinen, ja sen keskellä on oma saari (nimeltään Tuktuk), joka on kunnon paratiisilomakohde. Toban ongelma itselleni oli se, että Madventuresin ensimmäisen kauden vierailun kuuluisan vierailun vuoksi kaikki paikalliset tuntuivat osaavan rasittavalla tavalla suomea. Bukit Lawang on puolestaan vielä Medania lähempänä sijaitseva viidakkoalue, joka on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa voi nähdä luonnonvaraisia orankeja. Tuo vierailu Bukit Lawangissa, orankien näkeminen ja erityisesti päivän mittainen trekkausreissu pitkin viidakkoa oli ihan huikea kokemus. Lopuksi vielä tultiin koskea pitkin alas muutamalla yhteen sidotulla traktorin sisäkumilla. Voin suositella kenelle tahansa.

Lake Toba ja Bukit Lawang ovat Pohjois-Sumatran selvästi suurimpia turistihoukuttimia, mutta ne minuakin kiinnostivat eniten. Sumatra onkin äärimmäisen kiinnostava alue juuri loputtoman monimuotoisen luontonsa ansiosta. Samoin paikallinen kulttuuri on Sumatralla hyvin kiinnostava ja myös todella erilainen verrattuna Baliin. Sumatra on nimittäin yksi tiukimmista islaminuskoisista alueista Indonesiassa, mikä kannattaa ottaa huomioon sinne reissatessa. Sumatrallahan on siis tarjolla myös muun muassa erinomaisia surffipaikkoja ja vaikka mitä muutakin. Pohjois-Sumatralta pääsee Etelä-Sumatralle halutessaan vaikka junalla, mutta matka kestää hyvän tovin.

Jaava

Jaava on Indonesian tietynlainen keskittymä erityisesti asukasluvultaan: Jaavalla asuu nimittäin yhteensä 124 miljoonaa asukasta (noin puolet koko Indonesian väkiluvusta), ja se on maailman väkirikkain saari. Jaavalla sijaitsee myös Indonesian pääkaupunki Jakarta sekä monia muita suuria matkustuskohteita, kuten Jogjakarta, Surabaya ja Semarang. Jaavastakaan on mahdotonta antaa minkäänlaista yleiskäsitystä - varsinkaan kun en ole koko saarella käynyt mitään muuta kuin sen verran, että Sumatralle lentäessä tehtiin koneenvaihto Jakartan lentokentällä. Moni vaihtareista on kuitenkin käynyt Jaavalla, ja moni on myös sinne suunnittelemassa menoa.

Jakarta on todellinen suurkaupunki, josta monilla paikallisillakin on voimakkaita mielipiteitä. Jotkut sanovat paikkaa todella kaoottiseksi, kamalaksi ja myös turvattomaksi, koska sinne on pakkautunut liikaa ihmisiä liian pienelle alueelle. Toisaalta monet sanovat, ettei Jakarta eroa merkittävästi muistakaan suurista aasialaisista kaupungeista, ja erityisesti Etelä-Jakartassa on kuulema aivan huikea yöelämä- ja klubbailukenttä. Tahtoisin itsekin päästä näkemään Jakarta ainakin yhden viikonlopun ajan. Jakartan lisäksi Jaava on kuitenkin todella paljon muuta. Suuria kaupunkeja on toki muita saaria enemmän, mutta niiden vastapainoksi myös Jaavalla on luontoa ja joitakin hyvin rauhallisia ja toistaiseksi suurilta turistimassoilta piilossa pysyneitä ranta-alueita esimerkiksi surffareita varten. Jogjakarta on puolestaan kuuluisa huikeista temppeleistään. Näkemistä siis Jaavan saarella riittää aivan varmasti.

Kalimantan

Kalimantan on Indonesian osa Borneon suuresta saaresta. Borneo on jaettu yhteensä kolmen valtion kesken: osa saaresta kuuluu Malesialla, ja lisäksi itsenäinen Brunein valtio sijaitsee pienessä osassa pohjoista aluetta. Indonesian osa Borneosta (eli Kalimantan) kattaa puolestaan koko eteläisemmän osa-alueen Borneosta. Kalimantan ja yleisesti Borneo on tunnettu maailman vanhimpiin sademetsiin kuuluvista viidakkoalueistaan, joiden kasvisto on aivan ainutlaatuisen huikeaa. Kalimantan on tosi harvakseltaan asutettu, eikä siellä ole mitään suuria turistiviihdykkeitä, mutta juuri sen takia alue juuri kiinnostaakin monia matkaajia. Sukeltamaan Kalimantanin rannikoilla pystyy, muta ensisijaisesti sinne tullaan näkemään juuri sellaista sademetsää, jota ei missään muualla pääse ihailemaan. Yleisesti Borneo-matkailu taitaa olla suositumpaa Malesian puolella, mutta Indonesiassa ollessa ei Kalimantan ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Bali

Bali on Bali. Sitä on ehkä tullut jo pariin kertaan tässä blogissa käsiteltyäkin, mutta halusin silti aloittaa nopeasti kirjoittamalla kotisaareni sisäisestä matkailusta. Balihan ei tosiaan ole Indonesian isoimpia saaria (pinta-alaltaan 5800 neliökilometriä eli noin kolmasosa Uudenmaan maakunnan pinta-alasta), ja varmaan väkisin vääntämällä saaren ympäri pystyisi ajamaan ympäri päivässä (idea tosin kuulostaa sen verran typerältä etten sitä kenellekään suosittelisi).

Vaikka Bali on kohtuullisen pieni, on täällä silti loputtomasti nähtävää. Bali ei tosiaan ole yhtä kuin Kuta, Denpasar ja lähistöllä sijaitsevat ympäristöalueet (Seminyak, Kerobokan yms.). Keskiosissa sijaitseva Ubud on nykyisin erityisen kuuluisa matkailukohde huikean luontonsa vuoksi, mutta lisäksi sekä etelässä että pohjoisessa on oikeasti paljon nähtävää. Itäisemmällä puolella sijaitsevalle Mount Baturin tulivuorelle (1700 metriä korkea) kannattaa ehdottomasti tehdä kiipeämisreissu. Varsinkin Pohjois-Balin alueet ovat kohtuuttoman vähäisellä huomiolla myös matkusteluoppaissa (Lonelyplanetin nykyisessä painoksessa ei taideta mainita pohjoisosia käytännössä ollenkaan), vaikka siellä on Lovinan ja Bali Natural Parkin tapaisia tosi kiinnostavia kohteita. Lovinassa voi nähdä delffiinejä, ja luonnonpuisto on yleisesti mielenkiintoinen paikka. Parasta kuitenkin Balilla "matkustelussa" on se, että skootterilla voi lähteä minne vain ja etsiä ihan jotain uusia paikkoja. Yön tullen löytyy aina joku majoituspaikka. Kuten aikaisemmin jo täällä kirjoittelinkin, mekin päästiin villan poikien kanssa tutustumaan paikallisessa Negaran pikkukaupungissa kunnon balilaiseen kulttuuriin.

Gilit

Gileistä on tullut jo kirjoiteltua aikaisemmin täällä blogissa, ja Gili Menosta olen kirjoittanut kokonaisen artikkelinkin, joten sen suurempiin yksityiskohtaisuuksiin on turha enää uudestaan mennä. Muistutetaan kuitenkin siis, että Gilin kolme saarta (Meno, Trawangan ja Air) sijaitsevat parin tunnin laivamatkan (lentoyhteyttä ei ole) päässä Balilta, ja nämä todelliset paratiisisaaret ovat yleisesti yksi vaihtareiden eniten suosimista matkailukohteista erityisesti siksi, että niihin on helppo lähteä ihan vain viikonlopunkin ajaksi.

Trawangan on saarista edistyksellisin, ja sitä pidetään erinomaisena biletyspaikkana. Meno on puolestaan äärimmäisen rauhallinen, ja monet luonnehtivat sitä honeymoon-kohteeksi, vaikka kyllä sinne pystyy hyvin menemään ihan vain kaveriporukalla rentoutumaan. Air on sitten näiden kahden välimaastossa. Gilit ovat pinta-alaltaan todella pieniä, eikä niissä ole motorisoitua liikennettä ollenkaan. Rentoutumisen, uimisen ja auringonottamisen lisäksi Gileillä kannattaa ehdottomasti snorkalta. Myös surffaamiseen ja sukeltamiseen on Gileillä edellytykset, vaikka pikkusaaret eivät ihan ykköspaikkoja kyseisiin aktiviteetteihin olekaan. Yleisesti Gilit ovat ehdottomasti käymisen arvoisia, ja itsekin aion lähteä niille vielä uudestaan.

Lombok

Lombok on Balin viereinen saari itäpuolella. Kooltaan se on hieman Balia pienempi (vajaa 5000 neliökilometriä), mutta pinta-ala ei ole tosiaankaan merkittävin ero Lombokin ja Balin välillä. Erityisesti tällä hetkellä Lombok on vielä paljon Balia rauhallisempi ja lähempänä aitoa indonesialaista kulttuuria, josta Balilla on tietyllä tavalla jouduttu pahimmissa turistikeskittymissä luopumaan (vaikka Balin meininki ei edes Kuta-keskittymässä ole mielestäni samanlaista kuin länsimaissa vaan siinä on oma aasialainen ja balilainen vivahteensa). Lombokin turistimäärät ovat kuitenkin kasvamassa kovaa vauhtia, koska yhä useampi on löytämässä tämän luonnoltaan erittäin rikkaan saaren hienouden.

Lombokissa en ole päässyt itse vielä käymään, joten tietoni on vain toisen käden kautta saatua. En ole kuitenkaan kuullut saaresta oikeastaan mitään pahaa, joten itseänikin on alkanut kiehtoa sinne lähteminen, vaikka alun perin ajattelin, etten Lombokissa ehkä Balilla vierailuni aikana kävisikään. Eteläisessä Lombokissa on kuulema aivan mahtavia surffipaikkoja, ja läntisessä Lombokissa on suurimmat turistikeskittymät (ei silti mitään verrattuna Baliin). Silti ehdottomasti saaren kuuluisin ja hehkutetuin retkikohde on yli 3000 metriä korkea tulivuori, jonne järjestetään kiipeämisretkiä. Ihan rapakuntoisena ei tuolle reissulle kannata lähteä, koska se kestää yhteensä kolme päivää, ja kipuamista on joka päivälle tarjolla reippaasti yli kilometrin verran. Balilta Lombokiin pääsee kätevästi sekä laivalla että lentämällä. Lentomatka kestää alle puoli tuntia. Helppoa kuin heinänteko siis.

Sumbawa-Komodo-Flores (ja muut Pienet Sundasaaret)

Vielä idemmäs kun mennään, tarjolla on muun muassa Sumbawan, Komodon ja Floresin piensaaria. Tällä hetkellä kyseiselle alueelle järjestetään paljon tuollaisia 3-4 päivän mittaisia laivareissuja, joita jotkut meidänkin vaihtarimme ovat käyneet kokeilemassa. Lähtö on ollut Lombokista, josta on seilattu laivalla kohti itää. Matkalla pysähdytään kiinnostavimmilla saarilla, ja lisäksi mahdollista on päästä kokeilemaan niin snorklaamista kuin sukeltamistakin - jälkimmäistä tosin vain, jos on tarpeeksi kokemusta kyseisestä harrastuksesta, koska merivirrat tällä alueella voivat olla aika kovia.

Laivareissun aikana yövytään paatissa, ja yleensä tällaiseen kokonaispakettireissuun sisältyy myös ruoat ja kaikki aktiviteetit matkan aikana. Ei siis ollenkaan huonompi diili, ja ymmärtääkseni nämä matkat ovat olleet aika mielenkiintoisia kokemuksia. Nähtäväähän kyseisillä saarilla on erityisesti luonnon ansiosta: turistikeskittymiä ne eivät todellakaan ole. Komodo on kuuluisa varaaneistaan: komodonvaraani on maailman suurin liskolaji. Flores on puolestaan näistä saarista käsittääkseni ison tai ainakin merkittävin keskittymä, ja sinne voi halutessaan myös matkustaa ihan erikseen lentämällä. Floresin satamassa onkin sitten enemmän hotelleja, ravintoloita ja muita vastaavia, jos sinne haluaa jäädä pidemmäksi aikaa hengailemaan. Erityisesti sukeltajat tykkäävät paikasta paljon.

Sulawesi

Sulawesi on itäisemmän Indonesian suurimpia saaria, ja se on helppo tunnistaa kartalta hämähäkkimäisestä muodostaan. Oikeastaan Sulawesistä tiedän näistä kirjoittamistani saarista kaikkein vähiten, koska kaikissa muissa olen käynyt joko itse tai sitten olen saannut kuulla kokemuksia meidän vaihtareilta tai ihan vain muilta reissaajilta, joihin olen viimeisen kahden kuukauden tutustunut kierrellessä ympäri Aasiaa. Sulawesistä en ole kuitenkaan kuullut oikeastaan keneltäkään mitään, joten siitä on myös hankala kirjoittaa mitään.

Sulawesi on kuitenkin alueeltaan varsin suuri, ja siellä on myös Makassarin kaltaisia suurkaupunkeja. Ilmasto on erittäin lämmin ja trooppinen, kuten oikeastaan koko Indonesiassa. Internet osaa kertoa sen verran, että Sulawesi on erityisesti sukeltajien suosiossa: jotkut väittävät jopa, että saarella sijaitsee koko maailman parhaat sukelluspaikat. Myös Sulawesin sisämaastossa on korkeita ja kiivettäviä vuoria, ja alueen kulttuuri on myös poikkeuksellisen rikasta ja kiinnostavaa. Jos jollain on enemmän tietoa Sulawesistä, päivitän tätä osiota mielelläni. Itsekin olen miettinyt parin viime viikon aikana, että lyhyen lentomatkan vuoksi täällä olisi mahdollisuuksien mukaan kivaa päästä käymään. 

Timor ja Papua

Indonesian itäisimmät alueet ovat pieni Timorin saari ja äärimmäisen suuri Papuan (toiselta nimeltään myös Uuden-Guinean) saari. Molemmat ovat edelleenkin poliitisesti epävakaita kohteita, ja niihin matkustelua kannattaa ainakin harkita parisen kertaa, vaikka kuulemieni tarinoiden perusteella molemmat paikat ovatkin erityisesti kulttuuriltaan ja luonnoltaan todella mahtavia. Myös malarian tapaiset trooppiset sairaudet ovat esimerkiksi Papualla paljon yleisempiä kuin suurimassa osassa muuta Indonesiaa. Mutta siis, eivät nämäkään mahdottomia kohteita ole, mutta ei nyt ehkä ensimmäisenä suositeltaviakaan - esimerkiksi sen takia, että varsinkin Papualle pääseminen voi olla vaihtelevien turistisäädösten takia huomattavasti vaikeampaa kuin muualle Indonesiaan.

Timorin poliittisesti epävakaa tilanne johtuu siitä, että saari on jaettu kahtia Indonesian hallitsemaan Länsi-Timoriin ja itsenäiseen Itä-Timorin valtioon. Itä-Timor oli vuoteen 1975 asti Portugalin hallussa, minkä jälkeen Indonesia miehitti alueen sotilaallisesti. Tätä seurasi noin 25 vuoden mittaiset vakavat sisälliset väkivaltaisuudet (eli tietynlainen sisällissota), jonka aikana joidenkin arvioiden mukaan lähes neljäsosa itätimorilaisista kuoli. Lopulta vuonna 2002 Itä-Timor itsenäistyi, ja vähitellen alueen tilanne on ollut rauhoittumassa. Myös Papua on jaettu kahtia: saaren läntinen puoli kuuluu Indonesialla ja itäinen puoli Papua-Uusi-Guinean valtiolle. Saarella operoi muun muassa väkivaltaisia mielenosoituksia järjestänyt Free Papua Movement, jonka toiminnasta on kuitenkin ollut turisteille hyvin harvoin haittaa.

-------------------------

Tässä siis kokonaispakettina Indonesian matkustelun vaihtoehdoista, eikä tässäkään ollut tosiaan listattuna kaikkea. Juuri tämä onkin yksi parhaista asioista Balille opiskelemaan tulemisessa: koko aikaa ei tosiaan tarvitse olla Balilla, vaan Indonesian tuhannet saaret tarjoavat mahdollisuuden niin monenlaisiin reissuihin, että aika ei taatusti käy pitkäksi vaihto-opiskeluiden aikana.

Lomaviikko, osa 2 - Galungan

 
Tälläisiä palmurakennelmia (virallinen termi on penjor) ovat Balin tiet tällä hetkellä täynnä. Tämä yksilö on kuvattu meidän villan porttien ulkopuolelta, joten niitä on todellakin lähes jokaisen rakennuksen ulkopuolella.

Seuraava oleellinen kysymys on tietenkin, miksi palmurakennelmia on ilmestynyt teiden varrelle. Tuon vastaus vaatii hieman pohjustusta. Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, tällä viikolla Balilla juhlitaan Balin hindulaisten (yli 90 prosenttia Balin väestöstä uskoo hindulaisuuteen) vuoden yhtä merkittävintä pyhää, Galungania. Galunganin juhlapäivämäärä noudattaa Balin 210-päiväistä kalenteria, joten länsimaalaisesta kalenterista tarkastellen Galungania juhlitaan monena vuonna kahteen otteeseen. Niin myös vuonna 2013: edellinen Galungan oli tämän vuoden maaliskuussa. Galungan-valmistelut alkavat kunnolla viimeistään kolme päivää ennen varsinaista juhlapäivää, joka on siis tällä kertaa juuri tänään keskiviikkona. Galungan ei kuitenkaan pääty vielä tähän, vaan Galungania seuraavinakin päivinä on ohjelmaa.

Hindulaiset uskovat, että Galunganina kuolleiden sukulaisten henget palaavat vierailemaan koteihinsa. Nykyisten asukkaiden tehtävänä on kunnioittaa kyseisiä henkiä rukoilemalla ja tarjoamalla heille uhrilahjoja. Juuri näihin tarjoamisiin liittyy myös penjorien virittäminen kadunvarsille. Penjoriin viritetään näillä hengeille tarkoitettuja lahjoja, jotka luovutetaan Galunganin päätteeksi. Tämän viikon aikana on ollut oikeasti aika makeaa liikkua ympäri Balin katuja, kun vähitellen kaikkialle on pystytetty palmurakennelmia, ja paikalliset ovat liikkuneet kadunvarsilla kantaen näitä korkeita rakennelmia. Muutenkin ilmassa on oikeasti suuren juhlan tuntua. Kaikki paikalliset ihan kaupankassoja myöten ovat pukeutuneet traditionaalisiin balilaisiin asuihinsa suuren päivän kunniaksi. Kadut ovat paljon tavallisia hiljaisempia. Galunganina on tietenkin paljon upeita hindulaisia seremonioita, joita myös sivullisten on mahdollista päästä seuraamaan ja joihin voi halutessaan myös osallistua.

Galungan-aika päättyy lopullisesti 10 päivää Galunganin jälkeen Kuninganina, jolloin henget palaavat takaisin taivaaseen. Arkeen kuitenkin palataan jo pian Galunganin jälkeen, ja ensi viikko on jo arkielämän osalta ihan normaali. Tällä viikolla on ollut huomattavasti tavallista vaikeampaa löytää esimerkiksi auki olevia ravintoloita, kauppoja tai muita vastaavia. En kuitenkaan valita, sillä on tätä valmistelua ollut hienoa päästä seuraamaan ihan läheltä, sillä meidänkin villan työntekijät pitävät juhlapyhää selvästi merkittävän ja valmistelemisen arvoisena.

Ja joo, en tosiaan ole mikään Galungan-ekspertti, vaan suurin osa tiedosta on joko wikipediasta tai villan henkilökunnalta kyseltyä. Ajattelin kuitenkin tietopaketin olevan ihan hyödyllinen tällein suomeksi blogiin käännettynä :) Palaillaan sitten maallisemmilla loma- ja matkustelumeiningeillä tämän viikon lopussa!

Lomaviikko, osa 1

Kuten viime postauksessa mainitsin, tämä viikko on Balilla oleville vaihto-opiskelijoille lomaviikko. Normaalisti ajankohta on käsittääkseni ollut vasta välikokeiden jälkeen, mutta tällä kertaa lomaviikkoa piti aikaistaa viikolla, koska tällä viikolla Balilla juhlitaan Galungania (yksi vuoden suurimmista juhlista, kirjoitan siitä lisää loppuviikosta), ja lähes koko viikko olisi ollut joka tapauksessa vapaana. Niinpä opiskelijat voivat nyt halutessaan käyttää osan lomaviikostaan vaikkapa hyödylliseen kertaukseen ;)

Kirjoittelen kuitenkin Indonesiassa lomailusta (hieman omienkin kokemusteni kautta) tämän lomaviikon aikana vielä tarkemmin, mutta nyt halusin vain tulla julkaisemaan teille Balilla opiskelevien vaihtareiden haastateluista koostetun videon. Videolla näkyy yhteensä seitsemän opiskelijaa, jotka kertovat fiiliksistään kahden ensimmäisen kuukauden jälkeen, ja lisäksi he kertovat omista suunnitelmistaan lomaviikon varalle. Tässä siis hyviä vinkkejä ihan suoraan opiskelijoiden suusta:




Palataan lomatunnelmissa vielä tämän viikon aikana! :)

Loma alkaa!

Viimeinen kouluviikko ennen välitaukoa ("syyslomaa") on nyt ohi. Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, tämänkertainen kouluviikko oli hieman poikkeuksellinen, sillä Idul Adhan takia maanantai ja tiistai olivat vapaapäiviä. Kouluviikko alkoi siis vasta keskiviikkona ja jatkui perjantaihin asti, vaikka yleensä perjantai on Balilla opiskellessa kokonaan vapaa päivä.

Normaalilla kouluviikolla torstaina on pelkästään ekskursio tai työpaja, mutta nyt työpaja pidettiin vasta iltapäivällä normaalien luentojen jälkeen. Ennen lomalle pääsemistä koko vaihtariporukka pääsi siis nauttimaan tavallista intensiivisemmästä kouluviikosta, mutta hyvin siitä selvittiin :)

Tämän viikon luennoilla tunnuttiin keskittyvän välikokeeseen valmistautumiseen, mikä on ymmärrettävää, sillä heti ensi viikon loman jälkeen on vuorossa lukuvuoden puolivälissä järjestettävät välikokeet. Näin ollen ensi viikon välitauko on samalla myöskin lukuloma, jos haluaa jonkun verran viikostaan uhrata kokeisiin valmistautumiseen. Se olisi ihan suositeltavaa, koska välikokeilla on suhteellisen iso vaikutus loppuarvosanoihin ;)

Tämäkin viikko oli niin kiireinen (olen saanut huomata, että Balille palaamisen jälkeen on ollut aika paljon järjesteltävää), joten en ehtinyt käydä tsekkaamassa tälläkään viikolla muita luentoja kuin bahasa indonesian tunnit, jonne halusin välttämättä mennä sen takia, että saisin kolmen viikon tauon jälkeen palautettua taas mieleen paikallista kieltä ja ehkä myös opittua vähän uutta. Kolmen viikon poissaolon kyllä huomasi tunneilla, sillä tuossa ajassa oli ehditty opetella sen verran paljon uusia sanoja, että ihan hetkessä ei samaan rytmiin enää päässyt :D Tunneilla tehtiin tällä viikolla harjoituskokeet. Kokeilin itsekin huvikseni, mutta aika hakemista oli koetulokset. Ajattelin mennä ehkä ihan mielenkiinnosta koeviikollakin bahasan kokeeseen testaamaan osaamista.

Tämän viikon ehdottomasti hauskin osuus kouluviikolla oli torstai-iltapäivänä järjestetty dancing workshop :D Siellä pääsi koko porukka harjoittelemaan balilaista perinnetanssia, joka kieltämättä näyttää aika hauskalta erityisesti miesten tanssimana. Perusidea tanssissa on se, että sitä tanssitaan paljain jaloin ja varpaan kärjet ylöspäin käännettynä. Sitten tarkasti määritelty asento, yritetään laskeutua mahdollisimman alas polvilla. Tämän jälkeen tanssiin kuuluu erilaisia osioita, muun muassa silmän liikkeitä. Eipä siinä, tunnin ajan kestäneessä workshopissa kaikki vähintäänkin yrittivät perusteita, ja nyt jokainen voi ainakin sanoa tanssineensa balilaista perinnetanssiakin... Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin homma näytti erityisen hauskalta. 

Alla muutamia kuvia tilaisuudesta. Lisäksi workshop/ekskursio-teemassa ohessa on liitettynä myös norjalaisen Heidin kanssa viime viikolla tekemäni videohaastis Bali Art Centre -vierailun jälkeen. Heidi on käynyt samassa paikassa aikaisemminkin jo pari vuotta sitten, joten hänellä oli mielenkiintoisia näkemyksiä paikasta. Tällaista siis tällä kertaa! Hyvää viikonloppua Balille, Suomeen ja kaikkialle muuallekin. Itse lähden viikonloppuna käymään varmaankin Etelä-Balilla. Ensi viikolla kirjoittelen lisää Kaakkois-Aasiassa ja erityisesti Indonesiassa lomailusta/matkailusta sopivasti lomaviikon hengessä.

Idul Adha ja artikkeleita

Moi!

Ensimmäinen viikonloppu Balille palaamisen jälkeen kului siinä, kun lähdettiin oman villan poikien kanssa lauantaiaamuna ajamaan Balia ympäri. Tästä Seminyakista startattiin siis pohjoiseen muttei kuitenkaan suorinta reittiä pitkin, vaan päätettiin ajaa ihan länsirannikkoa pitkin, koska siellä kulkee iso tie lähes tulkoon meren vieressä. Lauantaina päästiin lähes luoteiskulmaukseen asti, ja siellä yövyttiin Negara-nimisessä paikallisessa kaupungissa, jossa ei meidän lisäksi ollut varmaan kuin kolme muuta länsimaalaista, joka koostui jostain toisesta vaihtariporukasta. Herätettiin aika paljon huomiota kadulla liikkuessa, mutta oli kyllä kiva nähdä ihan oikeaa paikallista menoa tuollaisessa kaupungissa. Käytiin muun muassa katsomassa Indonesian ja Etelä-Korean välistä jalkapallopeliä paikallisen koulun pihalla, kun lapset pyysivät meidät sinne.

Sunnuntaina sitten jatkettiin matkaa vielä aivan pohjoiseen asti, ja päivän aikana käytiin pysähtymässä muun muassa luoteiskulmauksessa sijaitsevassa West Bali National Parkissa, mistä jatkettiin matkaa Lovinaan (joka on kuulema Pohjois-Balin paras rantapaikka ja jossa voi nähdä delffiinejä) ja lopulta Singarajaan, joka on Pohjois-Balin isoimpia kaupunkeja (asukkaita 80 000). Sieltä sitten tultiin takaisin kotiin ajamalla tietä, joka korkeiden vuorten läpi. Pääsi näkemään aika upeita maisemia ajaessa todella korkealle vuorten läpi, mutta samalla meinasi tulla myös vähän kylmä. Ohessa upea grafiikka ajetusta reitistä. Reitti on merkitty (yllättäen) punaisella.

Semmoista siis viikonloppuna. Tämä uusi viikko onkin mennyt sitten poikkeuksellisessa merkeissä, koska eilen ja tänään on Balilla Idul Adha-niminen pyhä. Paljoa en kyseisestä pyhästä tiedä (Wikipedia kertoo, että sitä juhlitaan sen kunniaksi, että profeetta Ibrahim oli valmis uhraamaan poikansa), eikä tämän ja eilisen päivän havainnointini perusteella kovin moni paikallinenkaan tunnu siitä erityisen paljon piittaavan. Se johtunee siitä, että Idul Adha on islaminuskoinen pyhäpäivä, joka kuuluu myös Balin juhlapyhäkalenteriin, koska Indonesian pääuskonto on islam. Balilla islaminuskoisia on kuitenkin vain noin 5 prosenttia väestöstä (selvä valtauskonto on koko muusta Indonesiasta poiketen hinduismi), joten aika pientä osaa tämä kaksipäiväinen juhla koskettaa.

Bali on siinä mielessä hauska paikka, että täällä tosiaan juhlitaan niin hindu- kuin muslimipyhiäkin, joten vapaapäiviä on melkein kaksinkertaisesti. Idul Adhakin on osa Indonesian yleistä kalenteria, joten yliopisto sulkee ovensa maanantaina ja tiistaina. Näin ollen tällä kertaa kouluviikko alkaa vasta keskiviikkona ja jatkuu perjantaina, joten jotain kirjoittelua tämän viikon opinnoista on luvassa vasta viikon lopulla. Muuten tällaiset Idul Adhan tapaiset pienemmät pyhät eivät siis vaikuta arkielämään Balilla mitenkään: kaikki kaupat, ravintolat ja muut ovat auki aivan normaalisti.

Tällaista välipäivitystä siis tällä kertaa. Halusin kirjoittaa jonkinlaisen lisätekstin tällä kertaa kylkeen, mutta pääsisältönä tässä viestissä lienee se, että olen saanut kirjoitettua ensimmäisen artikkelin KL:stä ja lisäksi yhden taas vaihteeksi täältä Baliltakin :) Linkit ovat alla! Bali-juttua suosittelen luettavaksi erityisesti niille, jotka suunnittelevat hakevansa opiskelemaan tänne tai ovat kenties jo tulossa ensi keväänä ;)

Udayanan yliopisto on Balin kärkikorkeakoulu
Antti ja Santra ovat ensimmäiset AE:n vaihtarit Universiti Putra Malaysiassa

Bangkok, Phuket ja Kuala Lumpur

Noniin. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, nyt ollaan takaisin Balilla. Arki alkaa taas ajautua omiin uomiinsa, eikä tässä balilaisessa arkielämässä ole todellakaan yhtään mitään valittamista. Nytkin istun villamme uima-altaan reunalla, nautin auringosta ja kirjoittelen blogipostausta. Elämä voisi ehdottomasti sujua huonomminkin.

Mutta ei se elo ollut ikävää Bangkokissa, Phuketissa tai Kuala Lumpurissakaan. Edeltävänä parina viikkona vietin siis Bangkokissa 4 päivää, Phuketissa puolitoista viikkoa (josta oikeastaan 2 päivää Phi Phi -saarilla) ja Kuala Lumpurissa 3 päivää. Erityisesti Phuketista sain jo ihan kohtuullisen käsityksen, vaikka en miksikään Phuket-ekspertiksi voikaan väittää itseäni. Jonkinlainen kuva ehti muodostua myös Bangkokista ja KL:stä, ja Bangkokin osalta havaintoja kirjoittelinkin jo aikaisemmin. Nyt kuitenkin laitan koosteena jonkinlaisia fiiliksiä kaikesta kolmesta kaupungista, kun monissa aikaisemmissa postauksissa olen keskittynyt enemmän yliopistomenoon.

Bangkok

YMPÄRISTÖ:

Bangkok on tosiaan viimeisen päälle suurkaupunki. Lähes 10 miljoonaa asukasta ja todella iso kaupunkialue, josta löytyy todella erilaisia paikkoja. Ehdin nähdä niistä vain murto-osan, mutta tykkäsin paljon Wongwian Yain BTS-aseman läheisestä alueesta, jossa myös majoituin. Se ei ollut aivan keskustassa eikä erityisen hienon näköinen, mutta se oli lähes pelkästään paikallisten asuttama.

Mutta siis Bangkokista löytyy kaupunkina ihan kaikkea. On Khausan Roadin kaltainen ostos-, ravintola-, kauppaamis- ja bilettämisalue, joka on täynnä varsinkin nuoria turisteja. Sitten on Siam Squaren läheinen keskusta-alue, jossa on upeita pilvenpiirtäjiä, hienoja liikkeitä ja muuta vastaavaa. Bangkokin halki menevän joen läheiset alueet ja niin sanotut jokilaivatkin olivat mukavia.

Eniten tykkäsin Bangkokissa juuri siitä, että se oli niin jättiläismäinen metropoli. Oli tosi kivaa vaihtelua Baliin verrattuna olla kunnon isossa kaupungissa. Toki haittapuolena olivat sitten ilmansaasteet ja paikoitellen kaupungin yleinen rähjäisyys, koska ollaan kuitenkin Aasiassa.

LIIKENNE:

Jos vielä jollekulle on jäänyt epäselväksi, liikenne on kaikkialla Aasiassa tietyllä tavalla kaoottista. Kaoottisuuden aste kuitenkin vaihtelee huomattavasti, mutta Bangkok oli kieltämättä aika lähellä Balin ja Indonesian liikennekulttuuria, eli äärimmäisen kaoottista tilannetta. Erityisesti keskusta-alueella liikenne oli välillä täysin tukossa, ja näin erityisesti taksikuskien tekevän aika mielenkiintoisia ratkaisuja liikenteessä. Niin ja siis liikenne on tietenkin vasemmanpuoleista, kuten yleinen käytäntö täällä on.

Bangkokin liikenteen tilannetta helpottaa kuitenkin vähän se, että julkinen liikenne toimii siellä aika hyvin. Eniten käytin Bangkokin julkisesta liikenteestä BTS- (tai Skytrain)-junaa, joka on siis kaupungin yläpuolella kulkeva metron tapainen nopea kulkuväline. Sitten tietenkin kulkee busseja, jotka eivät käytännössä maksaa mitään mutta joiden hinnat vaihtelevat ihan ilman mitään logiikkaa. Myös junalla pääsee pidempiä matkoja Bangkokin sisällä, ja tietenkin taksit palvelevat. Paikalliset ajelevat paljon skoottereilla, mutta itse en lähtisi Bangkokissa ajamista koettamaan - lähinnä siksi, että muitakin (turvallisempia) vaihtoehtoja on. Turvallisuudesta tulkin vielä mieleen, että turvavöitä ei Bangkokissa (tai Thaimaassa) takseissa ole.

IHMISET:

Mukavia. Mitään yleistystä on tietenkin mahdotonta tehdä, mutta minusta tuntui, että suurin osa bangkokilaisista ja yleisesti thaimaalaisista oli todella mukavia. Kadulla tällaista valkonaamaa tultiin ihan mielellään auttamaan, ja aina jos kysyin neuvoa, joku oli valmiina jeesaamaan. Yövyin hostellissa, jonka omistaja oli varmaankin yksi mukavimmista ihmisistä, jonka olen elämäni aikana tavannut. Yleisesti oli siis oikein kivaa olla Bangkokissa, koska paikalliset olivat niin kivoja. Uskontona on buddhalaisuus, kuten Thaimaassa yleisesti.

Katukuvassa myös todella suuri osa ihmisistä koostuu todellakin thaimaalaisista eikä esimerkiksi turisteista. Toki Khausan Roadin alueella tilanne on toinen, mutta näin yleisesti todella suuri osa esimerkiksi BTS:llä matkustavista tai kadulla kävelevistä oli nimenomaan thaimaalaisia. Aika selvä ero Balille, jossa kaikkialla joka toinen ihminen tuntuu olevan turisti. Ainut harmillinen huomio bangkokilaisista oli se, että englannin kielen taito ei ole tässä suurkaupungissa kovin suuressa arvossa. Kommunikaatio englanniksi oli usein täysin mahdotonta, eikä sitä auttanut se, etten puhu yhtään thaita. Jotenkin tuntui hullulta, kun ylikansallisen ruokakauppaketjun 7/11:n kassa puhuu huonompaa englantia kuin balilainen maanviljelijä.

HINNAT:

Halvat, kuten melkein kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. Paikallinen rahayksikkö on bahti, ja yksi euro on suurin piirtein 40 bahtia. Ei siis päästä ihan samanlaisiin miljoonasummiin kuin Indonesiassa, jossa yksi euro on yli 15 000 rupiaa.

Muutamia huomioita: Paikallisessa ruokapaikassa syödessä oikein toimivan annoksen sai noin 30-60 bahtilla (vähän päälle 1 euro). Taksikyyti keskusta-alueella maksoi keskimäärin noin 80 bahtia (2 euroa). BTS-lippu maksoi matkan pituudesta riippuen noin 20-30 bahtia (alle euro). Iso olut ravintolassa oli ehkä 80 bahtia (2 euroa). Vaatteita ei tullut Bangkokista ostettua, mutta oikeanlaisella tinkaamisella niitä voi saada todella halvalla Khausan Roadilta tai sitten aika halvalla ihan monista muistakin alueista. Yleisesti ei tuo eläminen tuolla turhan kalliilta vaikuttanut.

RUOKA:

Ihan oikeaa thaimaalaista ruokaa, millä voi olla aika selvä ero esimerkiksi Suomen thairavintoloiden annoksiin, vaikka eivätpä nekään huonolta yleensä maistu. Bangkokissa en tosin päässyt ihan siihen suurimpaan thairuuan syömisfiilikseen (se tuli vasta Phuketissa), koska suurimmassa osassa vierailemistani ravintoloista tarjosi ruokalistansa vain thaiksi. Annosten tilaaminen meni siis lähinnä niin, että osoitin listalta jotain ja toivoin, että se olisi hyvää. Yleensä oli.

Phuket

YMPÄRISTÖ:

Ympäristöltään ja alueeltaan Phuketin saari toi mieleen todella paljon Balin. Toki erojakin oli, mutta yleinen fiilis oli samanlainen kuin Balilta. Selvin konkreettinen ero oli jo täällä blogissakin kiroamani sadekausi, jonka loppuajasta pääsin nauttimaan Phuketissa. Siinä missä Balilla vedellään nyt kuivan kauden viimeisiä viikkoja ja sää on aivan mahtava, niin Phuketissa pääsi kyllä nauttimaan ihan kunnolla vesisateista.

Mutta siis, Phuket on Balin tapaan oma saarensa, vaikkakin noin 10 kertaa pienempi (Phuketin pinta-ala on noin 500 neliökilometriä ja Balin vastaavasti 5000 neliökilometriä). Pienuus olikin konkreettisin ero, jonka huomasin Phuketissa liikkuessa. Pituussuunnassa aika etelässä ja leveyssuunnassa suurin piirtein keskellä sijaitsevasta Kathun kaupunginosasta pääsi huomattavan nopeasti niin länsirannikon Patongille kuin itärannikon Phuket Towniin. Balilla välimatkat ottavat välillä päähän oikein kunnolla.

Balin tapaan Phuketissa oli paljon rantoja, lämpöä, trooppista kasvistoa ja paljon erilaisia alueita. Kathu ja Chalong ovat semmoisia paikallisten asuttamia pieniä ja mukavia alueita. Vastaavia löytyy Balilta paljon erityisesti pohjoisemmasta (ja tietyllä tavalla myös esimerkiksi Balin eteläinen Jimbaran voisi nuo kriteerit täyttää). Phuket Town oli saaren "pääkaupunki", jossa ei ole turistille niin paljon nähtävää ja joka on lähinnä paikallisten asuttama. Muistuttaa siis hyvin paljon Balin "pääkaupunkia" Denpasaria. Patongin alue on puolestaan turisti-, kauppa- ja bilekeskittymä, joka taas tuo mieleen Balin Kutan. Molemmissa on upeita rantoja, Phuketissa esimerkiksi Kata Noi ja Nai Harn, Balilla vaikkapa Padang Padang.

Yhtäläisyyksiä siis riittää, mutta toki erojakin on. Phuket oli mielestäni selvästi siistimpi ja muutenkin vähän enemmän länsimaalaiselta vaikuttava saari, kun Bali on kaikesta turistimaisuudestaan huolimatta vielä aika rähjäinen ja tavallaan alkeellisempi kuin Phuket. Sen takia Phuket onkin paljon enemmän perhelomakohde kuin Bali.

LIIKENNE:

Phuketilaista liikennettä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua helpoksi, mutta oli se silti mielestäni monta kertaa länsimaalaisempi ja yksinkertaisempi kuin Balin kamala sekamelska. Ruuhkia oli paljon vähemmän kuin Balilla, ja jonkinlaiset liikennesäännötkin oli paljon helpompi hahmottaa. Ymmärrän toki paikallisten opiskelijoiden kiroamiset paikallisesta liikenteestä, mutta Baliin verrattuna tässäkin asiassa Phuket on helpommin lähestyttävä.

Jotenkin Phuketissa ajaessa oli yleisesti turvallisempi olo, vaikka kyllä sielläkin kaahata osataan. Ja ajamaan Phuketissa melkeinpä joutuu, koska Balin tavoin julkinen liikenne on aika lapsenkengissä. Tosin tässäkin asiassa Phuket on vähän kehittyneempi, koska teillä liikkui kuitenkin säännöllisesti joitain busseja, jotka vievät esimerkiksi Kathulta Patongille, mutta ne nyt olivat mitä olivat. Vaihtoehdoksi jäävät skootteri ja taksi, joista jälkimmäiset ovat huomattavan paljon kalliimpia kuin muualla käymissäni paikoissa.

IHMISET:

Tältä osin ei ole hirveästi lisättävää Bangkokiin. Mukavia vaikkakin tietyllä tavalla thaimaalaisille tyypillisesti hieman ujoja. Joka tapauksessa erittäin avuliaita, hymyileviä ja muutenkin ystävällisiä. Myös englannin kielen taito tuntui olevan Phuketissa ainakin hieman parempi kuin Bangkokissa, mikä varmaan johtuu saaren turistiasemasta.

HINNAT:

Taksit ovat tosiaan hyvin kalliita. Toki halvempaa kuin Suomessa, mutta taksimatkasta saa varautua pulittamaan 400 bahtia (10 euroa) tai ylikin. Lentokentältä yliopistolle taitettu matka maksoi 600 bahtia, ja se oli vieläpä mittaritaksilla, joita on harvassa ja jotka ovat halvempia. Muilla takseilla tai tuk-tukeilla hinnat ovat vielä kovemmat.

Muuten hinnat olivat suurin piirtein samanlaiset kuin Bangkokissa. Mitään kovin suuria eroja en keksi. No, olut oli halvempaa, mutta siihen voi vaikuttaa sekin, että Phuketissa kävin paljon opiskelijapaikoissa, joissa hinnat oli varmasti kaljan osalta poljettu niin alas kuin mahdollista. Samanlaista meininkiä ei ehkä Bangkokin ravintoloissa ollut, joten hintaero voi tosiaan olla selitettävissä tuolla.

RUOKA:

Tämäkin menee oikeastaan aika lailla samaan osioon kuin Bangkok. Sillä erolla, että Phuketissa ruokalistat löytyivät länsimaalaisilla kirjaimilla kirjoitettuna, mikä kieltämättä helpotti valintaa huomattavasti. Tykästyin erityisesti Pad Thai- ja Pad Mama -annoksiin, jotka ovat paikallisia näppäriä, maukkaita, sopivan tulisia (tulisuus on onneksi säädeltävissä) ja täyttäviä nuudeliruokia.

Kuala Lumpur

YMPÄRISTÖ:

Kuala Lumpur oli vähän pienempi, siistimpi ja tyylikkäämpi versio Bangkokista. Asukkaita KL:ssä on huomattavasti vähemmän kuin Bangkokissa - ei ihan kahta miljoonaakaan (mikä on tosin silti yli kolmasosa koko Suomen asukasluvusta), millä varmaan selittyy pitkälti se, että KL tuntui pienemmältä Bangkokiin verrattuna. Itse kuitenkin tykkäsin Kuala Lumpurissa juuri siitä, että se oli vähän helpommin hahmotettava kaupunki, joka oli kuitenkin selvästi metropolihenkinen. KL:n keskustassa liikkuessa tiesi kyllä olevansa suurkaupungissa. Erityisesti se näkyi kaikissa kymmenissä (varmaan ennemminkin sadoissa) pilvenpiirtäjissä, jotka hallitsivat keskusta-alueen kaupunkikuvaa.

Vaikka Kuala Lumpurin kaupunkikuvassa näkyykin enemmistöuskonnon asemassa oleva islam ihan kaikessa (esimerkiksi naisten pukeutumisessa, julkisissa liikennevälineissä olevissa kielloissa julkiselle hellyydenosoitukselle, ravintoloissa puuttuvasta porsaanlihasta jne.), samaan aikaan KL:stä sai tosi länsimaisen kuvan. Kaupunki on siisti, hyvin hoidettu ja turisteille houkuttelevaksi tehty. Kaikin puolin siis oikein mainio paikka. Turistinähtävyyksiä ja vastaavia KL:ssä tuntui olevan selvästi vähemmän kuin Bangkokissa ja Phuketissa, mutta kyllä siellä silti saisi ainakin viikon varmasti kulumaan.

Itse vietin suurimman osan ajastani Chinatownin kaupunginosassa, joka oli oikein kivaa seutua ja jossa hinnatkin olivat kohdillaan. Chinatownissa ei tosin tuo paljon hehkuttamani tyylikkyys näkynyt samalla tavalla, vaan meno oli enemmän lähiötyylinen, mutta siinä mielessä oikein mukava. Chinatownissa on myös yksi suuri ostoskatu, josta ostin halvalla vaatteita. Vastapainona on KLCC:n keskusta-alue, KL Sentralin rautatieaseman lähistö ja Bukit Bintangin länsimaalainen ostosalue, jotka ovat todella tyylikkäitä mutta aika kalliita.

LIIKENNE:

Länsimaalaisuus näkyy erittäin hyvin juuri esimerkiksi liikenteessä, joka oli selvästi vielä vähemmän kaoottista kuin Bangkokissa tai Phuketissa. En menisi KL:n liikennettä vertaamaan Suomen ajotyyliin missään tapauksessa, mutta oli Kuala Lumpurin liikenne silti Indonesiaan ja Thaimaahan verrattuna paljon järkevämpi - vaikka kuskeilla tuntuikin olevan sellainen käytäntö, että jalankulkijalle ei anneta missään tapauksessa tilaa. Välillä sai siis jalankulkijana varoa poikkeuksellisen paljon. Myös Malesiassa on vasemmanpuoleinen liikenne.

Julkinen liikenne toimii KL:ssä suurin piirtein yhtä hyvin kuin Bangkokissa, eli oikein mallikkaasti. BTS:n tapaisia katujen yläpuolella kulkevia raidelinjoja oli monia, ja Bangkokin tapaan myös junalla pääsi KL:n sisällä liikkumaan hyvin. Bussejakin tuli kokeiltua, ja osa niistä oli vieläpä täysin ilmaisia. Ei paha diili ollenkaan. Myös taksit ovat enimmäkseen oikein mukavia, ja suurin piirtein Bangkokin hinnoissa.

IHMISET:

Kualalumpurilaisista ei ehkä jäänyt samalla tavalla erityisen ystävällistä tai ainakaan niin välitöntä fiilistä kuin thaimaalaisista. Hostellin henkilökunta oli kyllä todella mukavaa ja avuliasta, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys asiakapalvelijoilla. Erityisesti ravintolassa palvelu oli välillä aika tylyä. Muuten kuitenkin kommunikointi paikallisten kanssa jäi aika olemattomiin.

Osan lisänsä tähän lähestymisen vaikeuteen toi jo edellä mainitsemani islaminusko, joka toimii pahimmillaan aika selvänä erottimena - myös paikallisen väestön välillä, koska KL:ssä on merkittävät kiinalais- ja intialaisväestöt, eivätkä nämä kulttuurit kuulema ole mitenkään sulautuneet keskenään vaan asuvat selvästi omissa oloissaan.

Ei siis silti tarvitse pelätä, että KL:ssä ihmiset olivat jotenkin tosi tylyjä ja tympeitä. Paljon parempi fiilis minulle jäi kuin Suomessa liikkuessa, mutta Thaimaan ystävällisyyteen verrattuna ero oli kuitenkin selvä. Englantia Kuala Lumpurissa puhuttiin erittäin hyvin, ja minun kohdallani kommunikointia auttoi sekin, että malesian kieli on todella samanlainen indonesian kanssa.

HINNAT:

Halpaahan Kuala Lumpurissakin oli, kun osasi löytää oikeat alueet. Nimenomaan Chinatown tai vaikkapa Universiti Putra Malaysian alue Serdang olivat oikein halpoja alueita, joissa ruokaa ja muita hyödykkeitä sai oikein edullisesti. Chinatownin ostoskadulta hankin sandaalit (2 euroa), paitoja (n. 3 euroa kappale) ja shortsit (n. 8 euroa). Ei siis missään tapauksessa hinnalla pilattu kaupunki kokonaisuudessaan, mutta huomattavaa on se, että edellä mainitsemani KLCC:n ja Bukit Bintangin tyylikkäämmät alueet ovat täynnä ostoskeskuksia ja ruokamaailmoja, joissa hinnat ovat selvästi keskimääräistä kalliimmat. Oluestakin voi joutua maksamaan 5 euroa, jos erehtyy väärään paikkaan. Paljon halvemmallakin voi päästä. Paikallinen rahayksikkö on ringgit. Yhdellä eurolla saa 4 ringittiä, eli kurssi on varsin inhimillinen.

RUOKA:

Malesialaiseen keittiöön en lyhyen pysähtymiseni aikana oikeastaan ehtinyt tutustua, mutta Chinatownissa söin oikein hyvää kiinalaista ruokaa. Myös thaimaalaista ja intialaista ruokaa oli todella paljon tarjolla. Kaikin puolin ruoka oli siis KL:ssäkin maukasta ja halpaa. Nälkään ei tarvitse kuolla.

Tämmöinen kooste siis tässä :) Toivottavasti tarjosi edes jotain mielenkiintoista tietoa!

Kuala Lumpur -videoita

Moi!

Tässä lyhyesti viikonloppukatsottavaksi kaksi videohaastista, jotka tein Kuala Lumpurissa opiskelevien Antin, Inkan ja Sofian kanssa :)

Takaisin Balilla

 

Täällä ollaan taas. Lentokone laskeutui Balin uudelle (sopivasti juuri ennen APEC-kokousta varten valmistuneelle) kansainväliselle lentokentälle tiistaiyönä, ja kaikenlaisen maahanpääsyjonottamisen jälkeen olin lopulta kotivillalla joskus yökolmen aikoihin. Keskiviikkona menikin siis vielä palautaessa ja muita käytännön asioita hoitaessa. Yritin muun muassa hakea järjestelmäkamerani, jonka piti vihdoin olla korjattu. Lopputulos: kamera ei ollut edelleenkään korjattu, eikä korjausfirmalla ollut oikeastaan antaa mitään aikaa, milloin se saattaisi olla valmis. Minun on tarkoitus kirjoittaa jonkinlainen ohjeistus esim. kameran korjaamista varten Balilla tänne blogiin, mutta alan koko ajan kallistua enemmän sen ohjeistuksen puolelle, että lähettäkää se rikkinäinen kamera suoraan Suomeen tai ostakaa vain uusi. Käy tuhat kertaa helpommaksi muun muassa mielenterveydelle.

Olen kuitenkin jo ehtinyt tottua elämään ja töiden hoitamiseen ilman järjestelmäkameraa, joten tänään aamulla suuntasin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon balilaisten opiskelijoiden kanssa opiskelemaan. Torstaisin opiskelijoilla on normaalina kouluviikkona joko ekskursio tai työpaja (luentoja on maanantaista keskiviikkoon). Tällä kertaa vuorossa oli ekskursio Balin suurimman kaupungin Denpasarin keskustassa sijaitsevassa taidekeskuksessa.

Paikka oli ihan mielenkiintoisen oloinen, ja esillä olleet taideteokset olivat ainakin selvästi erilaisia kuin suomalaisessa taidegalleriassa tai vastaavassa. Meininki oli muutenkin vapaampaa kuin monissa Suomen taidekeskuksissa, jossa kävellään tuppisuuna taululta toiselle, ja pieni kuiskauskin kaikuu avarissa halleissa ympäriinsä. Balin taidekeskuksessa oli koko ajan mukavan rento puheensorina, ja oli ihan oikeasti hauska kierrellä reilun puolen tunnin ajan ympäri paikkaa.

Tauluja oli tietenkin esillä paljon, ja niistä suurimassa osassa oli niin paljon yksityiskohtia, että vastaavia ei ole Suomessa tai paljon Europpassakaan näkynyt. Taulujen lisäksi esillä oli kuitenkin balilaisia perinnenaamioita ja jättiläismäisiä muita seremoniakoristeita, joista osa oli aikamoisen huikean näköisiä :D Parista löytyy kuvat kohta alta. Kokonaisuutena siis reissu taidekeskukseen oli oikein sopiva tapa palata takaisin balilaiseen koulurutiiniin kolmen viikon tauon jälkeen. Ei ole taidegalleriareissua tullut Suomessa tehtyä ala-asteen jälkeen, ja silloin ne eivät ihan näin hauskoja olleet.

Muutenkin paluu Balille on sujunut oikein hyvin, lukuun ottamatta kameraongelmaa ja sitä, että sain eilen elämäni ensimmäiset sakot, koska "odotin liikennevaloissa turvaviivan väärällä puolella". Tuskin Suomessakaan tämä olisi kunnollinen sakkojen aihe, mutta harvinaisen vähän se on Indonesiassa, jossa ajetaan punaisia päinkin jatkuvasti. Mutta kun poliisilla on rahan tarve, niin sitten se on. Sain kuitenkin tingittyä sakot 50 000 rupiaan, eli noin kolmeen euroon. Kirjoitan seuraavina kuukausina lisää paikallisesta (korruptoituneesta) poliisijärjestelmästäkin. Mutta jos näitä pieniä vastoinkäymisiä ei oteta huomion, niin on taas todella kivaa olla kotona Balilla. Kyllä täällä viihtyisi vaikka kuinka kauan, vaikka oli kiva käydä muuallakin välillä.

Lopuksi kuvia tämän päivän taidereissusta. Luultavasti palaan tällä viikolla (viimeistään sunnuntaina) blogissa vielä Bangkok-, Phuket- ja KL-tunnelmiin.

Phuket-juttuja ja videoita

Moikka!

Tässäpä materiaalia vielä Phuketin-viikolta luettavaksi ja katsottavaksi :)

Juttuja

Alexandra has much more experience of South East Asia than an avarage exchange student
Florian has a great business idea which can help Acia Center Foundation
Helery Homutov is Asia Exchange study abroad ambassador
Venla aloitti vaihto-opinnot Siam Universityssä ja jatkaa nyt niitä Phuketissa

Videoita

Kuala Lumpur, osa 1

Tajusinpa tässä äskettäin, että blogissa ei ole tainnut edes esittelyvaiheessa olla yhtään kuvaa minusta. Vaikka blogin ei varsinaisesti olekaan tarkoitus olla kyse minun elämästäni vaan ennen kaikkea vaihto-opiskelijoiden meiningistä Balilla (ja nyt parin viime viikon aikana Bangkokissa, Phuketissa ja KL:ssä), voisi olla jees laittaa edes yksi kuva blogin kirjoittajastakin. Tässä siis olen minä. Ja kaverini keltainen vesiposti, joka varastaa hienosti kaiken huomion etualalla. Parempi niin päin.

Mutta se minusta, siirrytään Kuala Lumpuriin, jonne saavuin sunnuntaiyönä. Sunnuntaipäivän käytin KL:n keskustassa kiertelyyn, ja toivottavasti vielä tämän viikon aikana minun olisi tarkoitus kirjoittaa joku postaus, jossa kirjoitan jotain yleishavaintoja kaikitsa kolmessa matkakohteestani (Bangkokista ja Phuketista olen tosin jo jonkun verran satuillut), vaikka erityisesti Bangkokista ja KL:stä on kovin syvällisiä kirjoittaa parin päivän kokemuksen perusteella. Säästän siis suuremmat Kuala Lumpur -tarinat loppuviikolle, mutta tuossa minun takananihan se kaupungin suurin (pun intended) nähtävyys, Petronas Tower, näkyy.

Pääsyy KL:ssä pysähtymiseeni oli tietenkin se, että kävin vierailemassa molemissa Asia Exchangen kohdeyliopistoissa Universiti Putra Malaysiassa (UPM) ja University of Malayassa (UM). UPM sijaitsee tovin matkan päässä Kuala Lumpurin keskustastasta Serdangin kaupungissa, ja UM puolestaan sijaitsee aika lähellä Kuala Lumpurin keskustan sykettä. UM on ollut AE:n kohdeyliopistona parin lukukauden ajan, mutta UPM on sen sijaan aivan uusi kohdeyliopisto, jonne toivottavasti saadaan tulevaisuudessa paljon lisää AE:n opiskelijoita :) Maanantaina kävin siis UPM:ssä ja tapasin siellä opiskelevat ainoat AE:n vaihtarit Santran ja Antin. Tänään kävin UM:ssä, jossa ehdin parhaiten jutella Inkan ja Sofian kanssa. KL:ssä on huomattavasti vähemmän AE:n vaihtareita kuin muualla (tällä hetkellä yhteensä 11), joten tämäkin oli jo ihan hyvä prosenttimäärä :D Toki olisi ollut kivaa tavata enemmänkin UM:n opiskelijoita, mutta aikataulut eivät oikein sopineet yksiin.

Universiti Putra Malaysia

UPM, kuten molemmat kohdeyliopistomme Malesiassa, on kampusalueeltaan aika hervottoman kokoinen. Noin puolen tunnin junamatkan ja siihen päälle vielä taksi/bussimatkan jälkeen olin perillä UPM:n alueella, mutta ensimmäinen ongelma oli, ettei minulla ollutkaan hajua, minne siellä kuuluisi mennä. UPM on nimittäin levittäytynyt aika hyvin koko Serdangin alueelle, ja tiedekuntia sun muita yksiköitä löytyy laajalta alueelta. Onneksi opiskelijoillemme tärkeimmät rakennukset ovat lopulta aika tiiviisti samalla alueella hieman pääporteista saapumisen jälkeen, ja esimerkiksi ravintolamaailman ja uima-altaan kaltaiset tärkeät palvelutkin ovat aivan pääporttien läheisyydessä.

Kävin siis tosiaan UPM:ssä maanantaina, ja tapasin Santran ja Antin, jotka aloittivat opiskelunsa Malesiassa noin kuukausi sitten. Oli mahtavaa tavata molemmat ja jutella rauhassa heidän vaihtokokemuksistaan. Yleinen fiilis tuntui olevan oikein myönteinen, vaikka UPM:ssä saakin sopeutua siihen, että erityisesti länsimaalaisia vaihto-opiskelijoita on huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa AE:n kohdeyliopistoissa tällä hetkellä. Se ei toisaalta ole pelkästään huono asia, koska sen ansiosta pääsee tutustumaan paremmin paikallisiin opiskelijoihin ja esimerkiksi aasialaisiin vaihtareihin :) Tilanne myös muuttunee tulevaisuudessa, kun UPM:kin pyrkii kehittämään vaihtaritoimintaansa.

UPM vaikutti massiivisuudestaan huolimatta (ja osittain myös sen ansiosta) oikein hyvältä opiskelupaikalta, ja Santra ja Anttikin kehuivat kampusaluetta paljon. Tietty se on hieman kaukana KL:n ydinsykkeestä, mutta junat ja muut julkiset kulkuvälineet vievät Serdangiin todella näppärästi (ja erittäin halvalla: yhden suunnan lippu KL Sentralista Serdangiin on 1,70 ringittiä eli alle 50 senttiä). AE:han siis teki tänä syksynä virallisen sopimuksen UPM:n kanssa, joten toivottavasti tulevaisuudessa saamme paljon lisää vaihtareita UPM:ään jatkamaan Santran ja Antin jalanjäljissä.

University of Malaya

University of Malaya on Kuala Lumpurissa se yliopisto, jonka kanssa Asia Exchangella on ollut pidemmän aikaa yhteistyötä, ja AE:n vaihtareita UM:ssä on ollut nyt jo muutamana lukukautena. Tänä syksynä UM:ssä opiskelunsa aloitti yhdeksän vaihto-opiskelijaa Asia Exchangen avulla. UPM:n tavoin myös UM:n kampusalue on massiivinen. Sain kokea sen tänään konkreettisesti, kun eksyin täysin siinä vaiheessa, kun yritin löytää kampusalueelta ulos. Olisi varmaan naurattanut, jos selässä ei olisi ollut täyttä reppua ja päällä ei olisi ollut farkkuja ja kauluspaitaa. No, lopulta tuo kuvassakin näkyvä portti löytyi ja pääsin alueelta pois samaa reittiä kuin sinne pääsinkin aamulla.

Joka tapauksessa myös UM:n kampusalue, joka sijaitsee suhteellisen lähellä Kuala Lumpurin keskusta-aluetta, vaikutti todella mukavalta, ja sieltäkin löytyi kaikki tarpeelliset palvelut pankeista uima-altaisiin ja jättiläismäiseen urheilustadioniin. Kampusta ihmettelyä kivempaa oli kuitenkin tavata kampuksella meidän vaihtareitamme, joista parhaiten ehdin jutella Sofian ja Inkan kanssa. UM:ssä on ollut välillä hieman vaikeuksia kursseille pääsemisen kanssa, mutta tällä hetkellä (noin kuukausi lukukauden alkamisen jälkeen) Sofia ja Inka olivat oikein tyytyväisiä tilanteeseensa :) Sopivia kurssejakin oli lopulta löytynyt paljon, ja alussa olleen "add and drop" -periodin aikana opiskelijat saivat vapaasti osallistua kaikille haluamilleen kursseille ja päättää sen jälkeen, haluavatko suorittaa ne loppuun asti. Sekä Inka että Sofia olivat onnistuneet poimimaan kurssivalikoimasta oikein mielenkiintoiselta kuulostavia kursseja (mm. kaupunkisuunnitteluun perehtyvä kurssi, jota vetää kaupunkisuunnittelijana työskentelevä henkilö).

Hyvältä vaikuttaa siis UM:nkin meininki! Ikävä kyllä piti tosiaan lähteä kampusalueelta jo suhteellisen aikaisin pois, jotta ehdin vielä tänään lähtevään lentokoneeseeni. Oikeastaan juuri nyt minun täytyy pakata viimeiset tavarani ja hypätä lentokentälle vievään bussiin. Vihdoin on siis aika palata kotiin Balille. Palaan kuitenkin KL-tunnelmiin muun muassa videoiden ja artikkelien muodossa vielä tällä viikolla!

Phuket, osa 3

Siinä kuva näkymästä, jonka kohtasin joka päivä viimeisen reilun viikon ajan (Phi Phi -reissua lukuun ottamatta). Satuin nimittäin majoittumaan yliopistoelämän ytimessä, itse kampusalueella sijaitsevassa PSU Lodge -hotelissa. Näin ollen joka aamu pääsin sitten aamutoimiksi kiertämään yliopistoaluetta, eivätkä ne maisemat ollenkaan hullummat niinkään olleet. Erityisesti tällä viikolla suuren osan muusta ajasta käytin aivan kampusalueen lähistöllä sijaitsevassa The Café-ravintolassa, josta minulla ei jostain syystä ole yhtään kuvaa kamerassani. Joka tapauksessa The Café oli mahtava paikka, koska suurin osa opiskelijoista saapui sinne vähintään kerran päivässä: ennen luentoja, lounastauolla, luentojen jälkeen, illalla nappaamaan pari olutta... Vaihtoehtoja on monia :) Tykkäsin muutenkin Phuketissa melkein eniten siitä, että tuolla tosiaan oli kunnon kampusalue, jossa ihan hengailtiin, ja että suurin osa opiskelijoista asui ihan lähellä kampusta. Samalla on myös helpompaa muodostaa yhtenäinen opiskelijaporukka.

Muuten Phuketin-reissun kokemuksesta onkin hankala sanoa mitään muuta kuin, että mahtavaa oli. Siksi olen pitkittänyt tämänkin postauksen kirjoittamista, koska olen yrittänyt keksiä vielä parempia sanoja, mutta ei niitä tosiaan taida olla. Oli huikeaa päästä tapaamaan kaikki PSU:lla lukukautensa viime viikolla aloittaneet opiskelijat ja ennen kaikkea olemaan ihan oikeasti reilun viikon ajan osa tuota opiskelijaporukkaa. Monista tuli (ainakin minun mielestäni, tunteen molemminpuolisuudesta en voi mennä tietenkään vannomaan) ihan oikeita kavereita, joita toivottavasti näen vielä tulevaisuudessa :) Ihan hyvin siis reilun viikon reissulta.

Toisesta kouluviikosta (tai ensimmäisestä "oikeasta" kouluviikosta koska ensimmäinen oli kokonaan orientaatiota) voin opiskelijoilta kuullun perusteella sanoa lähinnä pelkkää hyvää. Olisi toki ollut kivaa, jos olisi ollut aikaa itsekin käydä seuraamassa jotain luentoa, mutta niin kiire oli koko viikon ajan, että millään ei siihen aika lopulta riittänyt. Joka tapauksessa monet kurssit kuulema vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta, ja kurssitarjonta on todella monipuolista. Yleinen fiilis tuntui olevan innostunut, ja kaikki näyttivät ainakin Cafésta seurattuna myös käyvän luennoilla ahkerasti :) Hyvin on siis potkaistu käyntiin lukukausi nyt myös Phuketissa tämän syksyn osalta! Tämän ryhmän opinnot Phuketissa jatkuvat aina tammikuulle saakka.

Phuketista yleisemmin tarkoituksenani on kirjoittaa tulevaisuudessa pidempi esittelyteksti ja mahdollisesti myös jonkinlaista vertailua Balin kanssa. Sen verran haluan kuitenkin tässä jo nopeasti sanoa, että monia yhtymäkohtia Balin ja Phuketin välillä kieltämättä on. Molemmat ovat oman maansa paratiisisaaria, jossa on mahtavat rannat, huikea luonto ja tietenkin erinomaiset biletysmahdollisuudet. Molemmat ovat myös omalla tavallaan aikamoisia turistien suosikkeja, mutta niin Phuketista kuin Balilta voi löytää ne rauhaisatkin kolkat, kun jaksaa etsiä. Kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, yliopistoalue Kathu on Phuketissa erinomainen esimerkki rauhallisesta ja lähinnä lokaalien kansoittamasta kaupunginosasta. Phuketissa Patong ja Balilla Kuta ovat sitten niitä bile- ja turistikeskittymiä. Lisäksi niin Balin ja Phuketin säät ovat parhaimmillaan erinomaiset, vaikka Phuketissa pääsinkin tällä viikolla kärsimään sadekauden huonoimmista puolista. Erityisesti viimeiset päivät olivat pelkkää vesisadetta. Saa nähdä, millaista Balilla on, kun sadekausi saapuu sinne lokakuun lopuilla / marraskuun alussa.

Paljon on siis yhteistä Phuketilla ja Balilla. Nyt olen joka tapauksessa joutunut jo jättämään Phuketin ja sen mahtavan opiskelijaporukan taakseni. Viime yönä saavuin Kuala Lumpuriin, mikä on viimeinen välietappina ennen kuin palaan takaisin kotiin Balille. Täällä tarkoituksenani on päästä tapaamaan AE:n opiskelijoita huomenna ja ylihuomenna, joten silloin sitten lisää raporttia taas :) Ja myös Phuketista on luvassa vielä videoita ja artikkeleita, ne ilmestynevät ensi viikolla!

Tässä lopuksi muutamia kuvia yliopistolta. Joukossa on joku näpsäisy myös perjantaiaamuna yliopistolla muutamille opiskelijoille järjestetystä mahdollisuudesta päästä toimimaan ruoka-annosten koemaistelijoina. Kaikkea voi siis ihan koulupäivien aikana päästä kokemaan.

Phuket, osa 2

Phuketissa sataa tällä hetkellä. Reippaasti. Eilen oli säiden osalta aivan täydellinen päivä: aurinko paistoi, lämpöä riitti ja ulkona oli kiva liikkua. Sen kunniaksi suuri osa vaihtareista lähtikin nauttimaan Kata Noi -rannan meiningistä koulupäivän päätyttyä. Itsekin olisin mielelläni liittynyt porukkaan, mutta sen verran kiirettä täällä on pitänyt, että ihan niin aikaisin en pystynyt lähtemään.

Kävin kuitenkin myöhemmin kiertelemässä ympäri Phuketia skootterillani, ja näin muun muassa ensimmäistä kertaa elämässäni elefantin luonnossa. Aika upea näky. Harmi vain, että kyseinen näky tukki koko tien, joten jouduin odottamaan hyvän tovin, ennen kuin pääsin jatkamaan matkaani. Kirjoittelen tarkemmin Phuket-fiiliksistä myöhemmin (ja tietynlaista kohdekuvauksen päivitystäkin olisi tarkoitus tehdä), mutta toistaiseksi vaikutelma on ollut se, että monilta osin saari muistuttaa paljon Balia. Pienemmältä tuntuva, siistimpi ja esimerkiksi liikenteen osalta selvästi rauhallisempi saari, mutta paljon yhtymäkohtia löytyy.

Illalla sitten käytiin eilen vesilautailemassa tässä lähistöllä sijaitsevassa Phuket Wake Parkissa. Suosittelen kaikille, aivan huikea kokemus. En ole koskaan Suomessa vesihiihtänyt tai mitään vastaavaa, mutta tuolla motorisoidun köyden vetämänä vedessä lautailu oli tosi hauskaa. Aluksi homma meni toki aivan nenilleen, mutta kahden tunnin kovan yrittämisen jälkeen pääsin lopulta menemään lähes kokonaisen kierroksen. Jeah.

Tämmöisiä lyhyitä fiiliksiä Phuketista tältä erää. Varsinainen syy tähän postaukseen oli kuitenkin linkittää pari videohaastista, joita olen täällä tähän mennessä tehnyt. Lisää on tulossa myöhemmin, mutta nyt ensimmäisiä fiilistelyjä. Nyt teidän ei siis tarvitse enää vain uskoa minun fiilistelyyni orientaatioviikosta, vaan annan puheenvuoron meidän vaihtareille, jotka saavat kertoa näkemyksensä lukukauden alusta. Toisessa videossa Asia Center Foundationin Vice Chairman Roelien Muller kertoo yksityiskohtaisesti ACF:n toiminnasta. Tosi hyödyllistä tietoa :)




Tämmöistä tällä erää. Palataan vielä loppuviikosta!

Bangkok-artikkeleita

Vaikka nyt Phuketissa olenkin (tänään tai huomenna tai mahdollisesti molempina päivinä tulossa lisää materiaalia täältä), palataan vielä hetkeksi Bangkok-tunnelmiin, vaikka Bangkokista poistumisestani alkaakin olla jo viikko. Mmeneepä aika tällä ylimääräisellä Aasian-reissulla todella nopeasti!
Tapasin tosiaan Bangkokissa maanantaina Siamin yliopiston opiskelijan Stephanin ja tiistaina monia Kasetsartin yliopiston opiskelijoista, joista tarkemmin juttelin Jensin ja Simonin kanssa. Lisäksi minulla oli mahdollisuus tavata nopeasti molempien yliopistojen henkilökunnan edustajia ja kuulla heidän näkemyksistään vaihto-opiskelijoiden roolista heidän yliopistossaan.

Näiden miittingien pohjalta olen viime päivien aikana kirjoittanut kolme artikkelia opiskelijaelämästä ja vaihto-opiskelumahdollisuuksista Bangkokissa. Molemmat opiskelijahaastattelut on kirjoitettu englanniksi. Kaikkien kolmen linkit löytyvät tästä alta:

Suorita kokonainen tutkinto Aasiassa?
Siam Universityn opiskelijan Stephanin lukukausi on päättymäisillään
Kasetsart Universityn opiskelijat Simon ja Jens ovat olleet tyytyväisiä opintoihinsa

Tällaisilla fiiliksillä siis vielä Bangkokista :) Palaillaan Phuket-teemassa tämän viikon aikana!