Phuket, osa 1

Noniin!

Täällä sitä nyt ollaan, Phuketissa. Lentokone laskeutui paikalliselle kentälle myöhään keskiviikkoiltana, ja sen jälkeen meno onkin ollut aikamoista haipakkaa. Samaa voi varmasti sanoa Phuketissa viime viikolla opintonsa aloittaneiden yli 70 vaihtarin orientaatioviikosta, joka oli täynnä ohjelmaa aina maanantaiaamusta eiliseen sunnuntai-iltapäivään saakka. Kyseessä oli siis osittain samanlainen tiivis avaus lukukaudelle kuin Balilla noin kuukausi sitten.

Viime viikon aikana ehdinkin jo tutustua aika moneen tästä isosta vaihtariporukasta, jotka parhaillaan aloittelevat opintojaan Phuketin Kathun kaupunginosassa sijaitsevassa Prince of Songkla Universityssä. Suurin osa sanoi nimenomaan sitä, että mitään löysää aikaa ei tällä ensimmäisellä viikolla ainakaan ole ollut. Se ei kuitenkaan ole huono asia, jos ohjelma on kiinnostavaa sekä viihdyttävää, ja Phuketin orientaatioviikon tapauksessa niin on ainakin toivon mukaan ollut :)

Itse en tosiaan päässyt osalliseksi kolmelle ensimmäiselle orientaatiopäivälle, mutta kuulin jälkeenpäin opiskelijoilta niiden ohjelmasta. Avauspäivänä oli ohjelmassa lukukauden avaaminen tyylikkäässä merenrantaravintolassa, jossa toinen Asia Exchangen perustajista (ja samalla myös siis minun pomoistani) Harri oli kertomassa AE:n toiminnasta. Harri on itse asiassa Phuketissa paljon pidempään kuin minä (marraskuuhun saakka), joten opiskelijoilla on täällä pitkän aikaa tietynlainen AE-tuki takanaan.

Maanantaisen avauksen jälkeen tiistaina opiskelijat saivat perusteellisen tietopaketin thaikulttuurista ja maan tavoista. Monet kehuivat jälkeenpäin tuota tilaisuutta erittäin hyödylliseksi. Keskiviikkona opiskelijat pääsivät vihdoin hankkimaan koulupukunsa, joita täällä käytetään yliopistoalueella lukukauden aikana. Miehillä koulupuku muodostuu tyypillisestä valkoisesta kauluspaidasta ja mustista suorista housuista. Naisilla housut korvaa musta polvipituinen hame.

Torstaina pääsin sitten itsekin hyppäämään remmiin mukaan. Vierailuni lähti käyntiin saman tien huikealla vierailulla Asia Exchangen hyväntekeväisyyskohteessa Asia Center Foundationissa. ACF on samalla tavalla yksityinen lastenkoti kuin Balilla toimiva Seeds of Hopekin. Omasta puolestani täytyy sanoa, että on ollut aivan mahtavaa päästä tutustumaan molempien toimintaan tässä kuluneen kuukauden aikana. On niin hienoa nähdä, että näissä Aasian maissa tehdään äärimmäisen tärkeää työtä vähäosaisten lasten hyväksi.

ACF:n toiminta poikkeaa jonkun verran Seeds of Hopesta, muun muassa siten, että vierailemassamme ACF:n kohteessa lapset ovat huomattavasti nuorempia kuin Seeds of Hopen kouluikäiset lapset. ACF:n Phuketin lastenkodissa kaikki lapset ovat iältään 3-6-vuotiaita - ja aivan ihanan energisiä! Asia Exchange lahjoittaa ACF:lle jokaista vaihtariamme kohden tietyn summan tukeakseen lastenkodin tärkeää toimintaa. Aikaisemmin AE:n rahoilla on muun muassa parannettu ACF:n Phuketin rakennuksen sisätiloja. Oli myös mahtavaa nähdä, kuinka liikuttuneita ja vaikuttuneita opiskelijamme tuntuivat olevan vierailun jälkeen. Lastenkodin lapset taisivat kuitenkin olla kaikkein ilahtuneimpia siitä, että joukko hieman heitä vanhempia koululaisia kävi moikkaamassa heitä. Enemmän ACF:n toiminnasta voi lukea täältä.

ACF-vierailu oli ehdottomasti tietynlainen huippukohta orientaatioviikolla, mutta hieman erilaiseksi huipennukseksi viikolle oli luvassa viikonlopun mittainen Ice breaking -tapahtuma, joka järjestettiin jo perinteiseen tapaan Phuketin lähellä sijaitsevilla luonnonkauniilla Phi Phi -saarilla. Phi Phi -saaret ovat siis paikkana aivan mahtavat (aivan välttämätön vierailukohde jos olet käymässä täällä), ja paremmaksi ne muuttuvat, kun noin 70 AE:n vaihtaria rantautuu sinne tutustumaan toisiinsa ja viettämään vapaa-aikaa.

Urheat opiskelijat (ja kieltämättä myös allekirjoittanut) jaksoivat bilettää yön pikkutunneille saakka sekä perjantaina että lauantaina (baarissa ohjelmaan kuului muun muassa tulisen hyppynarun yli loikkimista) ja käydä siinä välissä vieläpä lauantaina viiden tunnin mittaisella laivareissulla, jossa käytiin muun muassa The Beach -leffasta tutulla kuvankauniilla rannalla. Laivareissulla pääsi halutessaan myös snorklaamaan, kajakoimaan ja kokeilemaan mereen loikkaamista noin 15 metriä korkealta kalliolta. Itsekin oli pakko koittaa viimeistä, ja olihan se yksi makeimmista tunteista pitkään aikaan! Osa kävi lisäksi omalla ajalla kapuamassa Phi Phi -saaren korkealle näköalapaikalle (mahtavat maisemat!) tai peräti kokeilemassa vuorikiipeilyä. Ei siis mikään ihme, että kaiken tämän jälkeen sunnuntaina paluupaatissa oli aika väsynyttä (ehkä hieman pahoinvoivaa) mutta ennen kaikkea tyytyväistä porukkaa.

Kokonaisuudessaan voi siis sanoa, että orientaatioviikko Phi Phillä oli mahtava kokemus minulle itselleni ja varmasti vielä ikimuistoisempi opiskelijoillemme. Nyt odotan innolla, mitä ensimmäisen varsinaisen kouluviikon aikana tapahtuu. Itse olen Phuketissa lauantaihin saakka, ja sitten jatkan matkaani Kuala Lumpuriin. Lopuksi muutamia kuvia orientaatioviikolta :)

Niin ja tosiaan apinankin pääsin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni luonnossa noin läheltä. Palataan Phuket-meiningeissä vielä tällä viikolla!

Bangkok, osa 2

Jo muutaman tunnin päästä Bangkokista lähtee lentokone kohti Phuketia, ja minun on tarkoitus olla kyseisen koneen kyydissä. Jätän siis suurkaupungin taakseni, mikä kieltämättä harmittaa vähän, koska olen oppinut lyhyessä ajassa tykkäämään tästä kaupungista paljon.

Kuten jo eilisessä postauksessa kirjoitin, kaupunki on tosiaan täysin erilainen kuin Bali näin kokonaisuudessaan, vaikka mitään kovin kattavaa yleisvaikutelmaa en toki voi väittää saaneenikaan Bangkokista. Siihen vaadittaisiin useampi kuukausi. Siitä huolimatta täällä oleilu ja tietynlainen suurkaupunkimeininki kaikkine pilvenpiirtäjineen, skytrain-systeemeineen ja lukemattomine ihmisineen on tuntunut hauskalta vaihtelulta Balin hieman toisenlaiseen elintapaan - vaikka sielläkin sitä kiirettä riittää erityisesti Kutan ja Denpasarin alueilla.

En nyt rupea leikkimään mitään Bangkok-turistiopasta, koska siihen ei näillä kokemuksilla ole ihan kompetenssia, mutta seuraavassa on ranskalaisilla viivoilla ihan muutamia satunnaisia huomioita tästä kaupungista, koska lupailin eilen vielä hieman tarkemmin kirjoittaa fiiliksistäni:

- Ihmiset ovat yleisesti todella mukavia ja auttavaisia. Olen aika monta kertaa ollut näiden kolmen (neljän) päivän aikana hukassa ja eksyksissä, ja joka kerta olen saanut apua ensimmäiseltä paikalliselta, joka on osannut edes hiukan auttavasti englantia. Suurin ongelma onkin ollut se, että täällä englannin kielen taitoisia on monta kertaa vähemmän kuin edes Balin maaseuduilla, mikä on aika yllättävää, koska kyseessä on todella iso kaupunki. Asiaa ei tietysti auta yhtään se, etten puhu sanaakaan thaita. Onneksi elekielellä ja muulla viittomisilla ollaan saatu asia useimmiten hoidetuksi, ja olen päässyt oikeaan paikkaan. Viimeksi tänään en löytänyt oikeaan osoitteeseen, joten paikallinen nainen käveli kanssani perille, jotten eksyisi, mahtavaa.

- Täällä on myöskin tuhat kertaa vähemmän semmoista katutyrkytysmeininkiä ja kaupusteluvänkäämistä, josta olen saanut aivan tarpeekseni Balin vilkkaimmalla turistialueella Kutalla. Toki täälläkin on omat turistirysäalueensa (esimerkiksi Khaosan Road), jossa tilanne on taatusti toisenlainen, mutta tänään pikaisella vierailulla sekään ei vaikuttanut ihan samanlaiselta meiningiltä. Ja taksitkaan eivät tööttäile ollenkaan niin paljon kuin Balilla. Mutta siis varmasti täältäkin kaupustelumeininkiä löytyy, en epäile. On vain ollut kivaa sattua niille alueille, jossa on saanut olla rauhassa. Samalla on myös ollut jännää huomata, että näillä alueilla länsimaalaiset erottaa paljon selvemmin kuin esimerkiksi Balilla. Turistien määrä verrattuna paikallisiin on huomattavasti vähäisempi. Ja tämäkään ei tietty siis päde esimerkiksi siellä Khaosan Roadilla.

- Taksit ovat täällä erittäin halpoja (noin 100 bahtilla eli 2,5 eurolla pääsee keskusta-alueella aika pitkälle), mutta itse olen liikkunut pääasiassa julkisella liikenteellä, koska tuntuu aika luksukselta olla vaihteeksi paikassa, jossa on kunnolliset julkiset yhteydet. Bangkokissa on myös metro, mutta itse olen käyttänyt enimmäkseen BTS:ää eli skytrainia eli kaupungin yläpuolelle korkealle rakennettua raideliikenneverkostoa. Käytännössä siis metro, joka vain liikkuu maanalaisten linjojen sijaan maan yläpuolella. Halpaa, kätevää ja erityisesti ruuhka-aikana nopeaa. Lisäksi lyhyempiä matkoja BTS-linjojen ulkopuolella olen taittanut paikallisilla bussilla, jotka ovat olleet aikamoisia kokemuksia. Osa on tuntunut hajoavan alle hetkenä minä hyvänsä, mutta hengissä on säilytty. Hauskaa on myös noiden bussien hinnoittelu, jonka logiikkaa en varmaan selvittäisi, vaikka asuisin täällä vuoden. Olen saattanut maksaa samoista matkoista ihan eri summia, mutta eipä sillä ole väliä, kun kallein bussimatka on ollut 18 bahtia eli alle 50 senttiä. Liput ostetaan vanhanaikaisella tyylillä lipunmyyjältä, joka pyörii ympäri bussia. Niin, sitten täällä on myös tuk-tukeja, mutta niillä en ole ehtinyt matkustamaan.

- On hauskaa, miten Bangkokista näkee heti sen suurkaupunkimeininkin ensisilmäyksellä. Balilla olen melkein ehtinyt jo unohtaa, miltä kerrostalo näyttää, ja täällä on vierivieressä toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Samoin on ollut hämmentävä kokemus nähdä aamulla junassa laumallinen liikemiehiä puvut päällä ja tärkeät salkut kainaloissaan, koska enpä ole yhtään vastaavaa Balilla nähnyt aamuskootteriruuhkassa, vaikka heitäkin varmasti on. Niin vain pienet erot pistävät heti silmään.

- Jaa, mitäköhän muuta? Ruoka on täällä vähän samantyylistä kuin Balilla, mutta tykkään ehkä indo-ruoasta vähän enemmän. Toisaalta mausteiden käyttö on täällä ihan kohdillaan (lue: aika tulista), ja erityisesti kaduilla myytävät hieman erikoiset lettumaiset makeat jälkiruoat ovat aivan älyttömän hyviä! Harmittaa, ettei niitä voi ostaa mukaan, niihin olen erityisesti tykästynyt.

Tämmöistä siis Bangkokissa. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin viettänyt kahdessa AE:n yhteistyöyliopistossa täällä, joten niistä vielä muutama sananen kuvien kera lopuksi. Bangkokistakin minulla on yleisemmin pari kuvaa, mutta laitan ne vielä erikseen tänne ja Facebookiin toivottavasti lähiaikoina.

Siam University
Maanantaina tosiaan vierailin Siamin yliopistossa, joka sijaitsee läntisessä Bangkokissa. Siamin yliopistossa lukukaudet alkavat hieman poikkeavasti verrattuna suurimpaan osaan muista AE:n kohdeyliopistoista, ja itse asiassa siellä on pian lukukausi päättymässä, kuten Stephan tuossa eilen postaamassani videohaastattelussa sanoikin. SU:ssa AE:n vaihtarit opiskelevat kansainvälistä kauppaa, ja itse asiassa nykyisin SU:hun voi hakea suorittamaan kokonaista kansainvälisen kaupan kandidaatin ja/tai maisterin tutkintoa! Kirjoitan aiheesta ihan erillisen artikkelin, joten lisätietoa myöhemmin :)

Siamin yliopisto vaikutti oikein hulppealta paikalta. Kampusalue oli sopivan kokoinen: sen käveli aika nopeasti päästä päähän, mutta silti alueella oli lähemmäs 20 yliopistorakennusta ja lisäksi kauppoja, pankki, posti, automaatteja, kuntosali, huima määrä ravintoloita ja kaikkea muuta vastaavaa. Ei siis ollenkaan pöllömpi paikka. SU:ssa voi siis opiskella kansainvälistä kauppaa, mutta lisäksi siellä on esimerkiksi ravintola- ja hotellialan opiskelijoita, jotka pyörittävät yhdessä yliopiston korkeimmista rakennuksista omaa ravintolaansa. Lisäksi samaisen rakennuksen ihan ylimmässä kerroksessa on mallihotellihuoneita ja hotellin respa, jotka eivät sentään ole oikeassa asiakaskäytössä.

Siamin yliopistossa vierailusta jäi oikein hyvä fiilis. Harmillisesti ehdin tavata opiskelijoista vain Stephania, mutta hän oli todella mukava tyyppi. Lisäksi tapasin yliopiston edustajista kansainvälisistä opiskelijoista vastaavan Tian ja itse yliopiston presidentin Mr. Pornchain, joka oli todella ystävällinen. Oli hauskaa, että hänellä oli kaikilta kiireiltään aikaa tavata nopeasti pelkkä AE:n harkkari ja kertoa minulle vähän yliopiston tilanteestakin.

Kasetsart University
Pohjois-Bangkokissa hyvin lähellä Don Mueangin kansainvälistä lentokenttää sijaitsee toinen AE:n kohdeyliopisto Bangkokissa. Vierailin Kasetsart Universityssä (KU) tiistaina, ja KU olikin pinta-alaltaan hieman toista luokkaa verrattuna Siamiin. Ensivaikutelma oli aika kaoottinen, koska en meinannut päästä jättiläismäiselle yliopistoalueelle ensin ollenkaan sisään. Lopulta pääsin alueelle, ja huomasin kartasta olevani aivan toisella puolella kuin missä minun piti olla. Onneksi kampusalueella on käytössä oma ilmainen bussinsa, jonka kyydillä pääsin sitten helposti kohteeseeni. Parin tunnin sisällä alue alkoikin käydä jo tutuksi, ja juuri kun olin lähdössä, huomasin hahmottavani alueen perusteet jo kiitettävästi. En siis ihmettele, että vaihtarit osaavat liikkua alueella nopeasti, vaikka se onkin tosi suuri.

Ja myös KU:lla on tietenkin pankkinsa, postinsa, kauppansa, ravintolansa ja kaikki vastaavat tilat. Lisäksi sieltä löytyy myös todella suuri jalkapallokenttä (jossa pelataan ilmeisesti jotain yliopistoturnauksia) ja kartan mukaan jopa uima-allas, jota en kuitenkaan onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta paikantamaan. Ihan kelvollinen yliopistoalue siis!

KU:ssa onnistuin tapaamaan pienen sattumankin ansiosta ison joukon AE:n vaihtareita. Ensin jututin tarkemmin Jensiä ja Simonia (joiden kanssa tein videohaastiksen, joka on tarkoitus postata mahdollisimman pian), ja sen jälkeen törmäsimme ruokalassa joukkioon suomalaisia ja saksalaisia vaihtareita. Oli kiva tavata iso porukka meidän opiskelijoita ja kuulla, että suurin osa on nauttinut olostaan Bangkokissa todella paljon :) Positiiviset kokemukset ovat aina parasta! AE:n vaihtarit opiskelevat KU:ssa erityisesti Faculty of Economicsissa ja Engineeringissä, ja erityisesti jälkimmäisen kurssit saivat vaativuudestaan huolimatta paljon kehuja.

Hehee, tällaista siis Bangkokissa. Nyt on riennettävä eteenpäin, jotta ehdin Phuketin koneeseen. Palaillaan, kunhan olen päässyt Phukettiin!

Bangkok, osa 1

Onpas tämä aika Bangkokissa mennyt häiritsevän nopeasti! Toisaalta en minä täällä olekaan kuin kolme yötä, mutta silti tuntuu oudolta ajatukselta, että jo huomenna pitää jatkaa matkaa eteenpäin. Toisaalta ei se ole mikään ihme, että aika kuluu nopeasti, kun olen koko ajan ollut säntäilemässä paikasta toiseen. Varsin hektistä elämää suurkaupungissa, mutta samalla todella mukavaa :)

Huomenna yritän kirjoitella vähän tarkemmin fiiliksistä täältä Thaimaasta, mutta sen verran pitää sanoa, että olen tykännyt Bangkokista tosi paljon! Mihinkään turistikierroksiin ei ole ollut aikaa/tahtoa, mutta juuri paikallisen elämän seuraaminen onkin ollut parasta antia. Toki Bangkokissa on omat suurkaupungin haittapuolensa (saasteet yms), mutta samaan aikaan tämä on ihanaa vaihtelua verrattuna Baliin, joka on kieltämättä aivan erilainen paikka kuin tämä jättiläiskaupunki. Ja juuri siksi tykkään molemmista paljon. Ainut miinus Bangkokille on annettava tolkuttomasta ilmankosteudesta, joa vielä pahentaa meneillään oleva sadekausi. Saa nähdä, onko samanlainen tilanne edessä Balillakin, kun sadekausi saapuu sinne.

Huomenna sis lisää (kuvien kera), mutta nyt tulin postaamaan lähinnä sen takia, että tapasin eilen Siam universityssä opiskelevan AE:n vaihtarin Stephanin, jonka kanssa tein videohaastiksen. Stephanin vaihtariaika on jo melkein ohi, joten videossa hän kertoilee fiiliksiään koko lukukauden ajalta. Stephan oli yksi monista mahtavista tyypeistä, joka oli ilo tavata täällä Bangkokissa :)

Taas on kouluviikko ohi

Eilen päättyi jo kolmas viikko syyslukukaudesta Udayanan yliopistossa. Viikot tuntuvat todella kuluvan täällä kummallisen nopeasti: itsekin olen ollut Balin saarella kohta jo kuukauden ajan! Samaan hengenvetoon onkin hyvä todeta, että lähden ylihuomenna sunnuntaina reiluksi kahdeksi viikoksi kiertämään muita Asia Exchangen yliopistoja.

Vierailen ensin Bangkokissa, sitten Phuketissa ja lopuksi Kuala Lumpurissa. Seuraavan kahden ja puolen viikon ajan tämä blogi ei siis ihan täysin vastaa otsikkoaan, koska tarkoituksenani on seuraavien viikkojen aikana kertoa ainakin lyhyitä päivityksiä opiskelijaelämästä Bangkokissa, Phuketissa ja Kuala Lumpurissa. Balin tilanteesta minun on hieman vaikeampi raportoida, koska en ole tosiaan sitä seuraamassa. Palaan kuitenkin lokakuun alkupuolella, ja silloin sitten palataan tuttuun Bali-rytmiin siihen asti, kunnes lukukausi päättyy joulukuussa.

Nyt on kuitenkin vielä turhan aikaista puhua lukukauden päättymisestä, vaikka ensimmäiset viikot ovat vauhdikkaasti menneetkin. Edessä on vielä monia hienoja hetkiä ja ikimuistoisia kokemuksia sekä yliopistossa että sen ulkopuolella. Seuraava mahdollisuus ainutlaatuiseen kokemukseen on viimeistään tänä sunnuntaina, kun Snoop Lion saapuu vetämään keikan Seminyakiin Beach Partyihin! Olisin todella mielelläni ollut katsomassa Snoopia, mutta nyt keikka jää väliin, koska istun samaan aikaan Bangkokin lentokoneessa. Ei sekään huono vaihtoehto ole.

Se tulevista tapahtumista, nyt lyhyesti tämän viikon kertaamiseen. Yliopistolla alkuviikko meni jo tutulla ja varmalla kaavalla: maanantaista keskiviikkoon vaihtarimme pääsivät taas eteenpäin paikallisen kulttuurin, kielen, turismin, kirjallisuuden, bisneksen ja lain opinnoissa. Itsekin istuin taas kahdella bahasa indonesian tunnilla. Jo tässä vaihessa täytyy antaa rohkaiseva tieto kaikille Bali-vaihtoa suunnitteleville, että ainakaan kielen perusteet eivät ole mitenkään erityisen vaikeita. Erityisesti kielioppi on todella yksinkertainen, ja suurin osa sanoista lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan! Ongelmallista on tietenkin täysin uuden sanaston hallitseminen, mutta siinäkin on ollut positiivinen yllätys huomata, että monet sanoista muistuttavat jollain tavalla englanninkielisiä vastineita. Mihinkään erityisen upeisiin kommunikaatioihin en ole itse vielä kyennyt, mutta perusasiat, kuten kaupassa ja ravintolassa asiointi, alkavat vähitellen jo suhua bahasaksi. Kannattaa todella opiskella kieltä parhaansa mukaan, sen käyttäminen on palkitseva kokemus, kuten olen aikaisemminkin todennut :)

Kieliopintojen lisäksi kävin tällä viikolla vierailemassa lakikurssin luennolla, joka ei ole kaltaiselleni journalistiopiskelijalle ihan kaikken ominta aluetta. Opettaja vaikutti kuitenkin oikein pätevältä. Sopivan kelpoja puujalkavitsejäkin luennoitsijalta irtosi, kun hän muun muassa demonstroi rikosoikeutta "yrittämällä varastaa" opiskelijan iPhonen. Niin ja lisäksi pari opiskelijaa pitivät tunnilla esitelmät, jossa he kertoivat kotimaansa lainsäädännön tavoista. Tämän kokemuksen perusteella kurssi vaikuttaa hyvin samanlaiselta, kuin mitä Suomen yliopistoissakin järjestetään.

Jimbaranin kampuksella ei siis tällä viikolla tapahtunut mitään hurjaa, mutta torstaina oli vuorossa ensimmäinen työpaja Denpasarin kampuksella. AE:n opiskelijoilla on siis lähes jokaisena torstaina joko ekskursio tai työpaja, joiden aiheet liittyvät paikalliseen kulttuuriin, bisnekseen tai vastaavaan. Erityisesti työpajat vaikuttavat kaikki todella kiinnostavilta, koska niissä päästään aivan eri tavalla konkreettisesti lähelle paikallista kulttuuria kuin luokkahuoneessa tai kotisohvalla. Turistinakaan ei ihan noin vain pääse vaikkapa tekemään ohjatusti aitoja palmunlehtiornamentteja, joita käytetään paikallisessa kulttuurissa muun muassa koristeina. Palmunlehtiornamentit olivat siis ensimmäisen työpajan aihe, ja oli hauska nähdä, kuinka AE:n vaihtarit väkertelivät mahtavia koristeita paikallisten opiskelijoiden avustuksella. Aluksi homma tuntui tökkivän aika monilla, mutta hetken harjoittelun jälkeen kaikki saivat aikaan oikein tyylikkäät ornamentit. Harmi, etten itse ehtinyt kokeilla yhden väkertämistä, mutta se tuskin olisi ollut kovin kummoisen näköinen.

Tämmöinen viikko on siis ollut yliopistolla tällä kertaa! Elämä ei onneksi tälläkään viikolla ole ollut pelkkää opiskelua: erityisesti eilen suurin osa opiskelijoista lähti viettämään iltaa kouluviikon päätteeksi. Eilen sattui sopivasti olemaan täysikuukin, joten ainakin eteläisellä Pagang Padangin ja Kutan lähistöllä sijaitsevalla Double Sixin rannalla järjestettiin Full Moon -bileet, jotka olivat ilmeisen suosittuja :) Ja viikonlopuksi on taas monenlaisia suunnitelmia: osa porukasta on kuulema lähdössä tulivuorille, itsekin yritän päästä huomenna vähän ajelemaan pohjoisempaan Baliin, vaikka lähtöjärjestelyt vievätkin paljon aikaa! Mitä te olette tekemässä viikonloppuna ja aiotteko mennä katsomaan Snoop Lionia sunnuntaina?

Kuvituksena tällä kertaa otoksia Jimbaranin kampukselta ja torstaisesta työpajasta

Videofiilistelyjä

Vihdoin! Näitä on saanut jonkun aikaa odottaa, mutta nyt on tarjolla ensimmäiset videohaastattelut, joita olen tehnyt nykyisten vaihtareiden kanssa ensimmäisten viikkojen aikana :) Englanninkieliset on tekstitetty englanniksi helpottamaan kuulemista. Tarkoitus on tehdä lisää videoita tulevien kuukausien aikana, mutta tässä nyt nämä videot, jotka valmistuivat ennen kuin lähden itse pariksi viikoksi pois Balilta sunnuntaina. Tuosta reissustani myöhemmin lisää, mutta nyt videoiden pariin!

Pari artikkelia lisää

Moikkamoi!

Lupasin ilmoitella, kun saan kirjoitettua teidän luettavaksenne uusia PDF-muodossa luettavissa olevia pidempiä artikkeleita.

Tässä on tähän mennessä kirjoitetut artikkelit. Orientaatiojutun kansioon linkitin aikaisemminkin, mutta nyt myös jutut surffauksesta ja Gili Menon saaresta. Linkkien kautta pääsee juttuihin suoraan:
Orientaatioviikko yliopistossa Balilla
Gili Menon saari Balin lähellä
Surffaus on Balin ykkösharrastus

Lisäksi täältä pääsee kansioon, johon kaikki jutut tulevat. Juttuja pitäisi pystyä lataamaan, lukemaan jne. Jos jotain ongelmia linkin kanssa on, ilmoitelkaa! Ilmoittelen myös, jos juttuihin pääsee kätevästi käsiksi AE:n sivuilta myöhemmin.

Tämmöistä tällä kertaa :) Kolmas kouluviikko on jo melkein ohi, mutta huomenna on vielä edessä lukukauden ensimmäinen workshop! Sitä odotellessa siis :)

Liikenne Balilla, osa 1

Lupailin viime viikolla kirjoittavani lähiaikoina enemmän Balin liikenteestä. Odottelen sitä kuitenkin vielä pari viikkoa, kunhan keräilen vielä enemmän kokemuksia paikallisesta liikennekulttuurista, säännöistä ja muusta vastaavasta. Siitä voisi ehkä sitten olla hyötyäkin tuleville vaihtareille, niin tietää vähän, mitä odottaa.

Itselläni ei ollut muuta ennakkokäsitystä kuin se, että liikenne on täällä sekopäistä, ja se kieltämättä pitää paikkansa aika hyvin. Kuitenkin tiettyjä sääntöjä ja ehkä jopa jotain logiikanpoikasta kaiken skootterisuhailun keskellä saattaa olla. Näin ainakin harjoittelijaparini Jana on minulle väittänyt, ja pakkohan häneen on luottaa, koska Jana on kohta asunut täällä yhdeksän kuukautta.

Joka tapauksessa perustietona kerrattakoon siis se, että liikenne on 1) vasemmanpuoleista ja 2) usein vailla ilman mitään näkyvää järkeä. Todella monet paikalliset ja varmaan lähes kaikki vaihtarit liikkuvat skoottereilla, koska julkista liikennettä ei käytännössä ole. Paikasta toiseen pääsee siis lähinnä taksilla tai omalla kulkupelillä, koska käveleminen on tehty täällä hyvin vaikeaksi, sillä kunnollisia kävelyteitä ei ole. Autoa en ainakaan itse lähtisi täällä ikinä ajamaan, joten skootterit (jotka muistuttavat suomalaisia kevareita) ovat usein helpoin keino liikkumiseen. Skootterilla ajaessaan saa kuitenkin olla tosi tarkkana, jotta ei jäisi liikenteessä toisten alle.

Myöhemmin kuitenkin tekstin muodossa lisää liikenteestä. Nyt postasin tämän ennakkomaistiaisen lähinnä sen takia, että parhaillaan AE:n vaihtarina Balilla oleileva Aleksi laittoi minulle eilen Facebookissa linkin itse tekemäänsä videoon, jossa on kuvattu arkista koulumatkaa omalta villalta yliopistolle skootterin selässä. Tästä helkkarin hyvästä pätkästä saa kieltämättä aika realistisen käsityksen. Kuva (tässä tapauksessa video) kertoo taas kerran enemmän kuin tuhat sanaa.



The Kerobokan Getaway Bali 2013 from Aleksi Laitinen on Vimeo.

Isot kiitokset siis Aleksille  tästä videosta. Tässä yhteydessä on hyvä todeta muillekin vaihtareille, että jos teillä on jotain materiaalia esim. viikonlopun reissuilta (kuten viime viikonlopulta Gileiltä) ja haluatte saada sen jaetuksi tässä blogissa, niin laittakaa vain minulle viestiä (FB:ssä Juuso AE tai mailitse juuso[at]asiaexchange.org)! Ja muille lukijoille: jos haluatte jotain tiettyä materiaali täältä blogista, niin toiveita saa esittää enemmän kuin mielellään.

Gilin paratiisisaaret

Otsikossa käyttämäni paratiisisaari-sana on sama, jolla likipitäen jokainen Gilin saarista joskus jotain kirjoittanut on kyseisiä pikkusaaria kuvaillut. Kliseisellä ilmauksella siis mennään, mutta muutakaan ei tässä tapauksessa voi, koska klisee pitää sataprosenttisesti paikkansa. Baliakin usein kutsutaan paratiisisaareksi, ja onhan tämä asuinpaikkani kieltämättä aivan upea paikka. Silti esimerkiksi liikenteen ja asumiskeskittymien yleisen hälinän vuoksi ei Balista tule ensisilmäyksellä samanlaista wau-fiilistä kuin kolmesta Gilin saaresta (Trawangan, Meno ja Air) vaikka toki syvemmälle Balin luontoon päästessään tunnelma alkaakin lähestyä tuota samaa olotilaa.

Vaikka siis Gilejä kehunkin, täytyy todeta, että mitenkään kokonaisvaltaista käsitystä en tosin ehtinyt kolmesta Gilin saaresta luomaa. Vietin lähestulkoon koko viikonlopun saarista rauhallisimmilla ja pienimmällä, eli Gili Menolla. Matkasimme Menolle kuitenkin Gili Trawanganilla ja osa porukastamme kävi myös Gili Airilla, ja näiden tietojen pohjalta voin väittää koko saarikolmikkoa upeaksi alueeksi. Tulevien kuukausien aikana tarkoituksenani on käydä varmasti ainakin vielä Gili Trawanganille, joka on saarista isoin ja jossa on myös eniten bilemeininkiä.

Gilin saaret ovat siis tosiaan kolme hyvin pientä saarta, jotka sijaitsevat aivan Lombokin luoteiskulman vieressä. Lombok on puolestaan Balin vieressä sijaitseva ja suunnilleen Balin kokoinen Indonesiaan kuuluva saari. Esimerkiksi Google Mapista Gilin saaret voi bongata vain vaivoin, koska niitä ei ole tosiaan koolla pilattu. Saarista isoinkin (Trawangan) on vain 3 kilometriä pitkä ja 2 kilometriä leveä. Gili Meno tuli käveltyä viikonlopun matkan aikana parikin kertaa päästä päähän reunoja pitkin, eikä tuossa matkassa kulunut aikaa mitenkään erityisen paljon.

Kokonaisuudessaan viikonlopun reissu Gileillä tuli todella tarpeeseen, sillä ensimmäiset viikot Balilla ovat olleet todella kiireisiä. Lisäksi Balin ydinalueet ovat kieltämättä aika hetkisiä, ja aina välillä niistä tarvitsee ainakin pinen hengähdystauon. Nyt pitkä viikonloppu antoi erinomaisen mahdollisuuden tällaiseen rentoutumiseen. En ollut selvästikään ainut, joka oli suunnitellut samanlaista rentoutumista tähän ajankohtaan, sillä Asia Exchangen vaihtareita oli kaikilla kolmella saarella huomattavasti. Perjantai-iltana istuttiin isolla vaihtariporukalla iltaa Gili Menon yhdessä harvoista ravintoloista We'Be Cafessa, ja päästiin kyseisen raflan FB-sivun kuviinkin.

Kokonaisuudessaan viikonloppu Gili Menolla meni juuri niin rauhallisesti kuin olimme porukalla suunnitelleetkin. Suurin osa ajasta kului auringonottamiseen, bungalow-tyylisessä majoituksessa löhöilyyn, hyvästä ruoasta nauttimiseen ja ehkä myös parin Bintangin ottamiseen. Tämän lisäksi moni meistä kävi viikonlopun aikana snorklaamassa. Gilin saaret ovat erinomaisia snorklaus ja myös sukelluspaikkoja. Sukeltaminen on tietenkin ihan toista luokkaa kuin snorklaaminen, mutta pelkkä snorklauskokemuskin oli hemmetin upea. Oli mahtavaa päästä kunnolla näkemään vedenalaisia koralliliriuttoja, toinen toistaan erikoisempia kaloja ja myös paljon puhuttuja merikilpikonnia. Parin tunnin snorklauslysti maksoi vain 100 000 rupiaa (noin 7 euroa), joten tuo kyllä kannattaa kokeilla.

Gili Meno ei ole tosiaan varsinaisesti tunnettu bileistään, mutta onnistuimme lauantaina löytämään saarelta oikein kunnon paikallisen tapahtuman, jossa oli paikalla varmaan suurin osa saaren turisteista ja myös paljon paikallista väkeä. Yhden rantaravintolan yhteydessä järjestetyssä tapahtumassa nähtiin muun muassa mahtavaa paikallista tanssia, tuliesityksiä ja musisointia. Oli aika mieletön kokemus päästä näkemään huomattavasti enemmän paikallista kulttuuria edustava juhla (vaikka toki tämäkin oli turisteille suunnattu) verrattuna esimerkiksi Balilla sijaitsevan Kutan bilekeskittymän yökerhomeininkiin.

Kokonaisuudessaan porukkamme maksoi matkasta kotivillalta Gili Menolle ja takaisin noin 800 000 (hieman päälle 50 euroa), ja tuohon hintaan kuului siis myös kuljetukset Balin länsirannikkola sijaitsevan Padang Bain satamaan. Paljon halvemmallekin tuonne pääsee, varsinkin jos ei halua käyttää Speedboatia, jolla me Gileille menimme. Silloin matka tietenkin kestää kauemmin, nyt laivaosuus kesti noin puolitoista tuntia. Hinnat tippunevat myös lähiaikoina, kun turistikausi päättyy kokonaan.

Tämmöisiä fiiliksiä siis Gilistä blogitekstin muodossa. Kirjoittelen vielä tarkemman ja pidemmän artikkelitekstin erikseen Gili Menosta tämän viikon aikana, ja pistän sen linkin tietysti myös tänne blogiin.

Tässä joitain kuvia Gileiltä. Ihan niin onnistuneita otoksia ei tullut kuin olisin toivonut, sillä ykköskamerani on edelleen korjauksessa. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki on otettu Menolla (viimeinen Trawanganilla).

Ensimmäinen artikkeli

Orientaatioviikosta on nyt kulunut aika lailla tasan kaksi viikkoa, ja uusi viikko on jälleen alkamaisillaan :) Kirjoittelin jo ensimmäisellä viikolla artikkelin orientaatioviikosta, joka löytyy myös Asia Exchangen nettisivuilta. Sen lisäksi tarkoituksenani on myös tehdä artikkeeista helposti selattavia PDF-artikkeleita.

Ensimmäisen voit löytää nyt TÄÄLTÄ, ja sinne ilmestyvät myös kaikki tulevat artikkelit, joita ei välttämättä näe AE:n sivuilla. Ilmoittelen kyllä aina, kun uusia artikkeleita ilmestyy.

Hyvää uutta viikkoa, olittepa sitten Balilla tai missä tahansa muualla!

10 arkista faktaa Balista

Olen nyt asunut Balilla kaksi viikkoa, ja vähitellen tämä saari alkaa tuntua kodilta, eli paikalta, jossa ihan oikeasti vietän usean kuukauden elämästäni.

Ei tämä toki samalta tavalla arkielämältä tunnu kuin Suomessa asuminen, eikä se toivon mukaan sellaiseksi koskaan muutukaan. Varmaankin kaikilla vaihtareilla on tänne tulemiseen ollut yksi iso syy se, että Bali on ympäristönsä, kulttuurinsa, ilmastonsa ja oikeastaan ihan kaiken muunkin osalta erilainen kuin Suomi, joten totta kai täällä asumisessa on oltava läsnä sellainen tietynlainen lomafiilis - kunhan ei anna sille ihan kokonaan valtaa ;)

Joka tapauksessa nyt jo parin viikon jälkeen huomaan hyvin sen, että tietyt aluksi ihmeelliseltä tuntuneet paikalliset tavat, asiat tai ilmiöt ovat muuttuneet niin arkisiksi jutuiksi, ettei niihin enää kiinnitä suurempaa huomiota. Niinpä on hyvä kirjata ne tässä vaiheessa ylös, koska parin kuukauden päästä ne eivät varmaan tunnu edes enää kirjoittamisen arvoisilta.

Ja toki on hyvä huomioida sekin, että tähän asti Balilla oleiluni on koostunut lähinnä Seminyakin ja Kutan alueista. Niistä varsinkin Kuta on (australialaisten) turistien takia tosi länsimaalaistunut bilekeskittymä, paljon pahempi kuin mikään Suomen alue. Myös Seminyak on lähinnä kaupunkialuetta, eli siihen todella erikoiseen ja aitoon balilaiseen kulttuurimaisemaan ei ehkä näissä törmää. Silti ihan arkipäiväisissä asioissa näilläkin alueilla on monia paikallisia ja poikkeavia tapoja.

10 arkista faktaa kotisaarestani:
  
1. Aikataulut eivät merkitse täällä kovin paljoa. Jos joku lupaa tulla esimerkiksi käymään villallasi kuudelta illalla, saattaa hän tulla seitsemältä. Tai kahdeksalta. Tai ehkä seuraavana päivänä. On myös yleistä sopia tapaaminen esimerkiksi lounasaikaan, eli noin kello 12:n ja 15:n välille. Jos odotat jotain toimitettavaksi tiettyyn kellonaikaan, se tuskin saapuu paikalle kyseisellä kellonlyömällä. Laskua kannattaa varautua odottamaan ravintolassa hyvän tovin, koska yleensä henkilökunnalla ei ole kiirettä saada asiakkaita pois paikalta. Tälle yleisen renolle aikakäsityksellä on ihan terminsäkin, eli "Bali time".

2. Liikennesäännöt ovat ihan oma lukunsa. Kirjoittelen tulevina viikkoina ihan oman postauksenkin (tai pari) paikallisesta liikenteestä ja siihen liittyvistä vaaroista, joten en ala edes nyt puuttua paikalliseen ajokulttuuriin (kuten siihen, että suurin osa ajoneuvoista on skoottereita). On kuitenkin sanottava jo nyt, että liikennesäännöt ovat tosiaan hyvin tulkinnanvaraisia täällä. Olen esimerkiksi nähnyt, kun viisihenkinen perhe on matkustanut yhden skootterin päällä. Taksikuski on ajanut reippaasti punaisia päin niin, että poliisi on katsellut toimenpidettä vieressä puuttumatta asiaan millään tavalla. Joitain sääntöjä silti on, mutta liikennejärjestelyihin suhtautuminen on kieltämättä hyvin toisenlaista. Niin ja liikenne on tosiaan vasemmanpuoleinen, siihen kestää jonkun aikaa tottua.

3. Liikennesäännöistä on luontevaa siirtyä polisiin, joka ei ole samanlainen ystävä kuin Suomessa. Suurin osa joskus Balilla käyneistä tai Balille saapumisesta haaveilleista tietävätkin, että paikalliset poliisivoimat eivät pärjää kovin hyvin korruptiovertailuissa. Rahalla selviää monista tilanteista, ja välillä länsimaalaisia yritetään sakottaa, vaikka mitään syytä ei olisikaan. Toisaalta nyt kahden viikon oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että poliisit ovat paljon mainettaan parempia: kertaakaan en ole joutunut maksamaan mitään, ja minut on pysäytetty vain kerran. Silloinkin riitti pari sanaa indonesian kielellä ja kansainvälinen ajokortti. On silti vähän erikoinen tunne, kun aina liikenteessä pelkää alitajuntaisesti poliiseja, vaikka ajaa ihan oikein.

4. Tiet ovat huonossa kunnossa, jos niitä on. Eteläisen Balin isoin tie on Sunset Road, joka on hieman moottoritien tapainen. Silti sekin poikkeaa aika paljon Suomen moottoriteistä. Esimerkiksi ramppeja ei ole täällä varaa rakentaa. Jos haluat kääntyä Sunset Roadilla oikealla puolella (sama kuin Suomessa vasemmalla puolella) olevalle tielle/rakennuksen pihalle/vastaavalle, joudut ajamaan kyseisen kääntymispaikan ohi (parhaimmassa tapauksessa parin kilometrin verran) ja tekemään U-käännöksen vain, jotta pääset takaisin alkuperäiseen paikkaan mutta nyt oikealla puolella tietä.

5. Jalankulkijoita ei ole huomioitu tiesuunnittelussa turhan paljoa. Esimerkiksi Kutalla on jalankulkukäytäviä todella vähän, jos ollenkaan. Jalankulkijat mahtuvat helposti autojen ja skoottereiden sekaan. Niin ne tosin tekevät siinäkin tapauksessa, että jalankulkukäytäviä on, koska skootterit tykkäävät käyttää pieniä jalankulkukäytävien pätkiä omana kulkureittinään päästäkseen autojen ohi. Ongelmaksi muodostuu vain skoottereiden tapauksessa se, että aivan yhtäkkiä keskellä jalankulkureittiä saattaa olla loputtoman syvältä näyttävä monttu. Pimeällä liikkuessa kannattaa siis olla varovainen...

6. ...Erityisesti siksi, että Balilla ei liikaa katuvaloja ole. On niitä toki näillä keskusta-alueilla paljon paremmin kuin esimerkiksi Gilin saarilla tai Balin maaseudulla, mutta en silti lähtisi kehumaan paikallista katuvalokulttuuria. Pitkiä pätkiä pilkkopimeää voi olla ihan isollakin tiellä, joten erityisesti skootterilla ajaessaan kannattaa pimeän aikaan olla todella varovainen. Kuten edellä tuli jo todettua, tiet eivät ole aina erityisen hyvässä kunnossa, ja pimeässä saattaa jäädä huomaamatta esimerkiksi se, että tiestä puuttuu pala.

7. Pimeyttä kannattaa varoa myös sen takia, että pimeys laskeutuu täällä paljon aikaisemmin ja ennen kaikkea paljon nopeammin kuin Suomen kesällä. Vaikka lämpötilan osalta tunne on tähän asti ollut joka päivä sellainen kuin Suomen kesän harvoina huikeina hellepäivinä, joku ei silti tunnu samalta. Hetken aikaa keski, ennen kuin tajusin, mikä se hämäävältä tuntunut seikka oli. Sitten tajusin, että täällä pimeys tosiaan tulee jo kuudelta, ja se tulee todella nopeasti. Pimeys laskeutuu puolen tunnin sisällä. Suomalaistyylinen hämärävaihe puuttuu täysin. Pikainen pimeys on näitä päiväntasaajan liepeillä sijaitsevan maan etuja.

8. Jätteistä huolehditaan vähän toisella tavalla. Nimittäin polttamalla. Joka ikinen aamu ajaessani yliopistoon pääsen nauttimaan siitä, kuinka yhdessä kohtaa Sunset Roadia valtaa aivan älyttömän hirvittävä haju, mikä ei voi tulla mistään muusta kuin siitä, että kyseisessä paikassa hankkiudutaan eroon roskista polttamalla niitä niin maan perhanan äkäisesti. Ja olisipa se edes vain yksi paikka, mutta monet paikalliset tuntuvat tykkäävän roskien polttamisesta ihan omalla pihallaan.

9. Kirjalliset sopimukset ovat usein aika turhia. Sen olen saanut huomata esimerkiksi viedessäni kameraa huollettavaksi (mikä ei muuten ollut erityisen helppo temppu tällä saarella, kerron lopulliset kokemukset sitten kun tiedän, miten korjauksessa oikein käy) ja buukatessani matkaa Gilin saarille. Jonkun verran pitää pystyä luottamaan ihmisiin, kun antaa heille isoja summia rahaa tai omaa arvokasta omaisuuttaan eikä saa vastineeksi muuta kuin lupauksen palvelun toimittamisesta tai ehkä yhden käsinkirjoitetun kuitin. Mutta niin se täällä toimii. Muuta ei useimmiten ole antaa. Sen takia myös kaikki tällaiset diilit ja sopimukset hoidetaan täällä paikan päällä tapaamalla. Sähköpostit ja puhelinkeskustelut ovat todella harvoin välineitä minkään asian hoitamiseen: varmimmin kaikki järjestyy kasvotusten tapaamalla. Samalla myös useimmiten varmistuu siitä, että tämä kyseinen henkilö on luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi Kutan katukauppiaista yksikään ei ole millään tavalla luottamuksen arvoinen, mutta se on toivottavasti sanomattakin selvää.

10. Ihmiset ja koko saari kokonaisuudessaan ovat ihania. Ihan huomaamatta tulee tälläisissä arkielämän eroavaisuuksia poimittaessa keskityttyä tietyllä tavalla ongelmiksi laskettaviin seikkoihin. Totuus on kuitenkin se, että yksikään noista yhdeksästä edellä luettelemastani seikasta ei ainakaan minua ole ahdistanut, enkä ole yhdenkään tuollaisen seikan takia ajatellut sekuntinkaan ajan lähteväni täältä pois. Tänne tullessa olen mielessäni varautunut siihen, että muutoksia arkielämään on luvassa. Silti niitä on tässä alkuvaiheessa ihan mielenkiintoista listata, vaikka ne eivät millään tavalla elämänlaatua heikennäkään. Erilainen kulttuuri on enemmän kuin virkistävää. Ja samalla on myös mahtavaa huomata, kuinka Balilla suurin osa ihmisistä on oikeasti todella mukavia ja hyväntahtoisia. Suomessa voitaisiin tietyllä tavalla ottaa oppia esimerkiksi balilaisesti aikataulukulttuurista, koska nykyisin suomalainen aikataulujäykkyys on välillä huolestuttavan rasittavaa. Loppukaneettina on siis helppo todeta, että olen edelleen joka päivä aivan innoissani siitä, että olen tullut tänne.

Postauksen kuvat on otettu matkalta Kutan keskustasta kotivillalleni :)