Lupailin viime viikolla kirjoittavani lomaviikon aikana Aasiassa matkailusta, mutta hieman myöhästyin omien lomailujeni takia tuosta aikataulusta. Nyt kuitenkin on aika saada tämä postaus tehdyksi. Kotimaanmatkailu Indonesiassa on hieman toisenlaista kuin Suomessa, sillä kyseessä on tosiaan saarivaltio, johon kuuluu reippaasti yli 10 000 saarta. Suurin osa saarista on toki tosi pieniä, ja moni niistä on kokonaan asumattomia, mutta päällimmäinen idea on silti sama: puolen vuoden tai vuodenkaan aikana ei matkailukohteet Indonesiassa lopu kesken.
Niin ja toki on mahdollista lähteä reissaamaan paljon halvemmalla ja helpommalla muihin Kaakkois-Aasian maihin, kuten vaikkapa Thaimaahan, Malesiaan, Singaporeen, Vietnamiin, Kambodzaan tai Laosiin. Jotkut käyvät myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa tai Japanissa. Mahdollisuuksia siis riittää, ja niitä kannattaa myös hyödyntää silloin, kun tänne maapallon toiselle puolen on päässyt.
Kirjoittelin kuitenkin jo edellä parista suositusta matkakohteesta (Bangkok, Phuket, Kuala Lumpur), joten tässä keskityn nyt muutamaan mahdolliseen matkakohteeseen Indonesian sisällä. Toisinaan nimittäin Indonesiassa reissaaminen tuntuu jäävän vähän aliarvostetuksi, vaikka täällä tuntuu omasta mielestäni olevan ihan loputtomasti nähtävää. Seuraavassa on listattu kiinnostavia paikkoja Indonesiassa matkaillessa. Paikat on yritetty laittaa järjestykseen lännestä itää kohti (ensimmäisenä siis läntisimmät kohteet ja viimeisenä itäisimmät).
Sumatra
Sumatra on Indonesian suurin saari ja samalla myös yksi koko maan läntisimmistä kolkista. Sumatrasta on aivan mahdotonta kirjoittaa jotenkin tyhjentävästi, koska kyseessä on pinta-alaltaan puolitoista kertaa Suomen kokoinen yksittäinen saari. Sumatra onkin yhdeksään omaan provinssiinsa, joista jokaisessa on omat nähtävyytensä. Sumatra oli itsellekin ehdottomasti sellainen paikka, jossa haluan ainakin käydä lyhyesti vierailemassa Indonesiassa ollessani, ja niinpä tällä viikolla käytiin sitten kolmen päivän reissulla Pohjois-Sumatralla. Ei tuossa ajassa ehtinyt kuin saada aivan pintaraapaisun Sumatrasta, mutta silti kokemus oli aivan huikea.
Pohjois-Sumatralla lensimme siis Medaniin, joka on Sumatran hallinnollinen keskuskaupunki. Medan itsessään ei ollut kovinkaan houkutteleva paikka, vaan hieman samalla tavalla kuin Balin "pääkaupunki" Denpasar ja kuulemani mukaan (itse en ole päässyt vielä näkemään) koko Indonesian pääkaupunki Jakarta, kaupunki tuntui turhan rähjäiseltä ja ei kovinkaan kiinnostavalta matkaajan kannalta. Medan oli kuitenkin helppo välietappi siltä kannalta, että halusimme ehtiä käydä sekä Lake Toballa että Bukit Lawangissa.
Lake Tobahan on maailmankuuluisa vulkaaninen järvi, joka on saanut alkunsa satoja tuhansia vuosia sitten jättiläismäisestä tulivuorenpurkauksesta, joka on tuolloin tuhonnut suuren osan koko ihmiskunnasta. Toba on pinta-alaltaan hillittömän kokoinen, ja sen keskellä on oma saari (nimeltään Tuktuk), joka on kunnon paratiisilomakohde. Toban ongelma itselleni oli se, että Madventuresin ensimmäisen kauden vierailun kuuluisan vierailun vuoksi kaikki paikalliset tuntuivat osaavan rasittavalla tavalla suomea. Bukit Lawang on puolestaan vielä Medania lähempänä sijaitseva viidakkoalue, joka on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa voi nähdä luonnonvaraisia orankeja. Tuo vierailu Bukit Lawangissa, orankien näkeminen ja erityisesti päivän mittainen trekkausreissu pitkin viidakkoa oli ihan huikea kokemus. Lopuksi vielä tultiin koskea pitkin alas muutamalla yhteen sidotulla traktorin sisäkumilla. Voin suositella kenelle tahansa.
Lake Toba ja Bukit Lawang ovat Pohjois-Sumatran selvästi suurimpia turistihoukuttimia, mutta ne minuakin kiinnostivat eniten. Sumatra onkin äärimmäisen kiinnostava alue juuri loputtoman monimuotoisen luontonsa ansiosta. Samoin paikallinen kulttuuri on Sumatralla hyvin kiinnostava ja myös todella erilainen verrattuna Baliin. Sumatra on nimittäin yksi tiukimmista islaminuskoisista alueista Indonesiassa, mikä kannattaa ottaa huomioon sinne reissatessa. Sumatrallahan on siis tarjolla myös muun muassa erinomaisia surffipaikkoja ja vaikka mitä muutakin. Pohjois-Sumatralta pääsee Etelä-Sumatralle halutessaan vaikka junalla, mutta matka kestää hyvän tovin.
Jaava
Jaava on Indonesian tietynlainen keskittymä erityisesti asukasluvultaan: Jaavalla asuu nimittäin yhteensä 124 miljoonaa asukasta (noin puolet koko Indonesian väkiluvusta), ja se on maailman väkirikkain saari. Jaavalla sijaitsee myös Indonesian pääkaupunki Jakarta sekä monia muita suuria matkustuskohteita, kuten Jogjakarta, Surabaya ja Semarang. Jaavastakaan on mahdotonta antaa minkäänlaista yleiskäsitystä - varsinkaan kun en ole koko saarella käynyt mitään muuta kuin sen verran, että Sumatralle lentäessä tehtiin koneenvaihto Jakartan lentokentällä. Moni vaihtareista on kuitenkin käynyt Jaavalla, ja moni on myös sinne suunnittelemassa menoa.
Jakarta on todellinen suurkaupunki, josta monilla paikallisillakin on voimakkaita mielipiteitä. Jotkut sanovat paikkaa todella kaoottiseksi, kamalaksi ja myös turvattomaksi, koska sinne on pakkautunut liikaa ihmisiä liian pienelle alueelle. Toisaalta monet sanovat, ettei Jakarta eroa merkittävästi muistakaan suurista aasialaisista kaupungeista, ja erityisesti Etelä-Jakartassa on kuulema aivan huikea yöelämä- ja klubbailukenttä. Tahtoisin itsekin päästä näkemään Jakarta ainakin yhden viikonlopun ajan. Jakartan lisäksi Jaava on kuitenkin todella paljon muuta. Suuria kaupunkeja on toki muita saaria enemmän, mutta niiden vastapainoksi myös Jaavalla on luontoa ja joitakin hyvin rauhallisia ja toistaiseksi suurilta turistimassoilta piilossa pysyneitä ranta-alueita esimerkiksi surffareita varten. Jogjakarta on puolestaan kuuluisa huikeista temppeleistään. Näkemistä siis Jaavan saarella riittää aivan varmasti.
Kalimantan
Kalimantan on Indonesian osa Borneon suuresta saaresta. Borneo on jaettu yhteensä kolmen valtion kesken: osa saaresta kuuluu Malesialla, ja lisäksi itsenäinen Brunein valtio sijaitsee pienessä osassa pohjoista aluetta. Indonesian osa Borneosta (eli Kalimantan) kattaa puolestaan koko eteläisemmän osa-alueen Borneosta. Kalimantan ja yleisesti Borneo on tunnettu maailman vanhimpiin sademetsiin kuuluvista viidakkoalueistaan, joiden kasvisto on aivan ainutlaatuisen huikeaa. Kalimantan on tosi harvakseltaan asutettu, eikä siellä ole mitään suuria turistiviihdykkeitä, mutta juuri sen takia alue juuri kiinnostaakin monia matkaajia. Sukeltamaan Kalimantanin rannikoilla pystyy, muta ensisijaisesti sinne tullaan näkemään juuri sellaista sademetsää, jota ei missään muualla pääse ihailemaan. Yleisesti Borneo-matkailu taitaa olla suositumpaa Malesian puolella, mutta Indonesiassa ollessa ei Kalimantan ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Bali
Bali on Bali. Sitä on ehkä tullut jo pariin kertaan tässä blogissa käsiteltyäkin, mutta halusin silti aloittaa nopeasti kirjoittamalla kotisaareni sisäisestä matkailusta. Balihan ei tosiaan ole Indonesian isoimpia saaria (pinta-alaltaan 5800 neliökilometriä eli noin kolmasosa Uudenmaan maakunnan pinta-alasta), ja varmaan väkisin vääntämällä saaren ympäri pystyisi ajamaan ympäri päivässä (idea tosin kuulostaa sen verran typerältä etten sitä kenellekään suosittelisi).
Vaikka Bali on kohtuullisen pieni, on täällä silti loputtomasti nähtävää. Bali ei tosiaan ole yhtä kuin Kuta, Denpasar ja lähistöllä sijaitsevat ympäristöalueet (Seminyak, Kerobokan yms.). Keskiosissa sijaitseva Ubud on nykyisin erityisen kuuluisa matkailukohde huikean luontonsa vuoksi, mutta lisäksi sekä etelässä että pohjoisessa on oikeasti paljon nähtävää. Itäisemmällä puolella sijaitsevalle Mount Baturin tulivuorelle (1700 metriä korkea) kannattaa ehdottomasti tehdä kiipeämisreissu. Varsinkin Pohjois-Balin alueet ovat kohtuuttoman vähäisellä huomiolla myös matkusteluoppaissa (Lonelyplanetin nykyisessä painoksessa ei taideta mainita pohjoisosia käytännössä ollenkaan), vaikka siellä on Lovinan ja Bali Natural Parkin tapaisia tosi kiinnostavia kohteita. Lovinassa voi nähdä delffiinejä, ja luonnonpuisto on yleisesti mielenkiintoinen paikka. Parasta kuitenkin Balilla "matkustelussa" on se, että skootterilla voi lähteä minne vain ja etsiä ihan jotain uusia paikkoja. Yön tullen löytyy aina joku majoituspaikka. Kuten aikaisemmin jo täällä kirjoittelinkin, mekin päästiin villan poikien kanssa tutustumaan paikallisessa Negaran pikkukaupungissa kunnon balilaiseen kulttuuriin.
Gilit
Gileistä on tullut jo kirjoiteltua aikaisemmin täällä blogissa, ja Gili Menosta olen kirjoittanut kokonaisen artikkelinkin, joten sen suurempiin yksityiskohtaisuuksiin on turha enää uudestaan mennä. Muistutetaan kuitenkin siis, että Gilin kolme saarta (Meno, Trawangan ja Air) sijaitsevat parin tunnin laivamatkan (lentoyhteyttä ei ole) päässä Balilta, ja nämä todelliset paratiisisaaret ovat yleisesti yksi vaihtareiden eniten suosimista matkailukohteista erityisesti siksi, että niihin on helppo lähteä ihan vain viikonlopunkin ajaksi.
Trawangan on saarista edistyksellisin, ja sitä pidetään erinomaisena biletyspaikkana. Meno on puolestaan äärimmäisen rauhallinen, ja monet luonnehtivat sitä honeymoon-kohteeksi, vaikka kyllä sinne pystyy hyvin menemään ihan vain kaveriporukalla rentoutumaan. Air on sitten näiden kahden välimaastossa. Gilit ovat pinta-alaltaan todella pieniä, eikä niissä ole motorisoitua liikennettä ollenkaan. Rentoutumisen, uimisen ja auringonottamisen lisäksi Gileillä kannattaa ehdottomasti snorkalta. Myös surffaamiseen ja sukeltamiseen on Gileillä edellytykset, vaikka pikkusaaret eivät ihan ykköspaikkoja kyseisiin aktiviteetteihin olekaan. Yleisesti Gilit ovat ehdottomasti käymisen arvoisia, ja itsekin aion lähteä niille vielä uudestaan.
Lombok
Lombok on Balin viereinen saari itäpuolella. Kooltaan se on hieman Balia pienempi (vajaa 5000 neliökilometriä), mutta pinta-ala ei ole tosiaankaan merkittävin ero Lombokin ja Balin välillä. Erityisesti tällä hetkellä Lombok on vielä paljon Balia rauhallisempi ja lähempänä aitoa indonesialaista kulttuuria, josta Balilla on tietyllä tavalla jouduttu pahimmissa turistikeskittymissä luopumaan (vaikka Balin meininki ei edes Kuta-keskittymässä ole mielestäni samanlaista kuin länsimaissa vaan siinä on oma aasialainen ja balilainen vivahteensa). Lombokin turistimäärät ovat kuitenkin kasvamassa kovaa vauhtia, koska yhä useampi on löytämässä tämän luonnoltaan erittäin rikkaan saaren hienouden.
Lombokissa en ole päässyt itse vielä käymään, joten tietoni on vain toisen käden kautta saatua. En ole kuitenkaan kuullut saaresta oikeastaan mitään pahaa, joten itseänikin on alkanut kiehtoa sinne lähteminen, vaikka alun perin ajattelin, etten Lombokissa ehkä Balilla vierailuni aikana kävisikään. Eteläisessä Lombokissa on kuulema aivan mahtavia surffipaikkoja, ja läntisessä Lombokissa on suurimmat turistikeskittymät (ei silti mitään verrattuna Baliin). Silti ehdottomasti saaren kuuluisin ja hehkutetuin retkikohde on yli 3000 metriä korkea tulivuori, jonne järjestetään kiipeämisretkiä. Ihan rapakuntoisena ei tuolle reissulle kannata lähteä, koska se kestää yhteensä kolme päivää, ja kipuamista on joka päivälle tarjolla reippaasti yli kilometrin verran. Balilta Lombokiin pääsee kätevästi sekä laivalla että lentämällä. Lentomatka kestää alle puoli tuntia. Helppoa kuin heinänteko siis.
Sumbawa-Komodo-Flores (ja muut Pienet Sundasaaret)
Vielä idemmäs kun mennään, tarjolla on muun muassa Sumbawan, Komodon ja Floresin piensaaria. Tällä hetkellä kyseiselle alueelle järjestetään paljon tuollaisia 3-4 päivän mittaisia laivareissuja, joita jotkut meidänkin vaihtarimme ovat käyneet kokeilemassa. Lähtö on ollut Lombokista, josta on seilattu laivalla kohti itää. Matkalla pysähdytään kiinnostavimmilla saarilla, ja lisäksi mahdollista on päästä kokeilemaan niin snorklaamista kuin sukeltamistakin - jälkimmäistä tosin vain, jos on tarpeeksi kokemusta kyseisestä harrastuksesta, koska merivirrat tällä alueella voivat olla aika kovia.
Laivareissun aikana yövytään paatissa, ja yleensä tällaiseen kokonaispakettireissuun sisältyy myös ruoat ja kaikki aktiviteetit matkan aikana. Ei siis ollenkaan huonompi diili, ja ymmärtääkseni nämä matkat ovat olleet aika mielenkiintoisia kokemuksia. Nähtäväähän kyseisillä saarilla on erityisesti luonnon ansiosta: turistikeskittymiä ne eivät todellakaan ole. Komodo on kuuluisa varaaneistaan: komodonvaraani on maailman suurin liskolaji. Flores on puolestaan näistä saarista käsittääkseni ison tai ainakin merkittävin keskittymä, ja sinne voi halutessaan myös matkustaa ihan erikseen lentämällä. Floresin satamassa onkin sitten enemmän hotelleja, ravintoloita ja muita vastaavia, jos sinne haluaa jäädä pidemmäksi aikaa hengailemaan. Erityisesti sukeltajat tykkäävät paikasta paljon.
Sulawesi
Sulawesi on itäisemmän Indonesian suurimpia saaria, ja se on helppo tunnistaa kartalta hämähäkkimäisestä muodostaan. Oikeastaan Sulawesistä tiedän näistä kirjoittamistani saarista kaikkein vähiten, koska kaikissa muissa olen käynyt joko itse tai sitten olen saannut kuulla kokemuksia meidän vaihtareilta tai ihan vain muilta reissaajilta, joihin olen viimeisen kahden kuukauden tutustunut kierrellessä ympäri Aasiaa. Sulawesistä en ole kuitenkaan kuullut oikeastaan keneltäkään mitään, joten siitä on myös hankala kirjoittaa mitään.
Sulawesi on kuitenkin alueeltaan varsin suuri, ja siellä on myös Makassarin kaltaisia suurkaupunkeja. Ilmasto on erittäin lämmin ja trooppinen, kuten oikeastaan koko Indonesiassa. Internet osaa kertoa sen verran, että Sulawesi on erityisesti sukeltajien suosiossa: jotkut väittävät jopa, että saarella sijaitsee koko maailman parhaat sukelluspaikat. Myös Sulawesin sisämaastossa on korkeita ja kiivettäviä vuoria, ja alueen kulttuuri on myös poikkeuksellisen rikasta ja kiinnostavaa. Jos jollain on enemmän tietoa Sulawesistä, päivitän tätä osiota mielelläni. Itsekin olen miettinyt parin viime viikon aikana, että lyhyen lentomatkan vuoksi täällä olisi mahdollisuuksien mukaan kivaa päästä käymään.
Timor ja Papua
Indonesian itäisimmät alueet ovat pieni Timorin saari ja äärimmäisen suuri Papuan (toiselta nimeltään myös Uuden-Guinean) saari. Molemmat ovat edelleenkin poliitisesti epävakaita kohteita, ja niihin matkustelua kannattaa ainakin harkita parisen kertaa, vaikka kuulemieni tarinoiden perusteella molemmat paikat ovatkin erityisesti kulttuuriltaan ja luonnoltaan todella mahtavia. Myös malarian tapaiset trooppiset sairaudet ovat esimerkiksi Papualla paljon yleisempiä kuin suurimassa osassa muuta Indonesiaa. Mutta siis, eivät nämäkään mahdottomia kohteita ole, mutta ei nyt ehkä ensimmäisenä suositeltaviakaan - esimerkiksi sen takia, että varsinkin Papualle pääseminen voi olla vaihtelevien turistisäädösten takia huomattavasti vaikeampaa kuin muualle Indonesiaan.
Timorin poliittisesti epävakaa tilanne johtuu siitä, että saari on jaettu kahtia Indonesian hallitsemaan Länsi-Timoriin ja itsenäiseen Itä-Timorin valtioon. Itä-Timor oli vuoteen 1975 asti Portugalin hallussa, minkä jälkeen Indonesia miehitti alueen sotilaallisesti. Tätä seurasi noin 25 vuoden mittaiset vakavat sisälliset väkivaltaisuudet (eli tietynlainen sisällissota), jonka aikana joidenkin arvioiden mukaan lähes neljäsosa itätimorilaisista kuoli. Lopulta vuonna 2002 Itä-Timor itsenäistyi, ja vähitellen alueen tilanne on ollut rauhoittumassa. Myös Papua on jaettu kahtia: saaren läntinen puoli kuuluu Indonesialla ja itäinen puoli Papua-Uusi-Guinean valtiolle. Saarella operoi muun muassa väkivaltaisia mielenosoituksia järjestänyt Free Papua Movement, jonka toiminnasta on kuitenkin ollut turisteille hyvin harvoin haittaa.
-------------------------
Tässä siis kokonaispakettina Indonesian matkustelun vaihtoehdoista, eikä tässäkään ollut tosiaan listattuna kaikkea. Juuri tämä onkin yksi parhaista asioista Balille opiskelemaan tulemisessa: koko aikaa ei tosiaan tarvitse olla Balilla, vaan Indonesian tuhannet saaret tarjoavat mahdollisuuden niin monenlaisiin reissuihin, että aika ei taatusti käy pitkäksi vaihto-opiskeluiden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti