Liikenne Balilla, osa 2

Noniin, tästä aiheesta minun on pitänyt kirjoittaa jo jonkun aikaa tänne blogiin, mutta muut aiheet ovat toistaiseksi menneet ohitse. Palautellaanpa ajatuksia balilaisesta liikenteestä ensin tällä Aleksin tekemällä videolla, jonka julkaisinkin jo kerran blogissa lukukauden alkupuolella:


The Kerobokan Getaway Bali 2013 from Aleksi Laitinen on Vimeo.

Vaikka video onkin erinomaisen huikea, se antaa erityisesti lempeän kappaleensa ansiosta hieman liian leppoisan tunnelman Balin liikenteestä. Itse olisin musiikkivalinnaksi ottanut mahdollisimman raskasta punkkia, heviä tai mitä tahansa mäiskettä, koska se kuvaa parhaiten Balin liikenteen sekasortomaisuutta. Toki on totta, ettei liikenne ihan tauotta ole kaoottista ja että erityisesti pohjoisen valtateille pääsee ajamaan suhteellisen vapaasti. Lisäksi balilaiset ovat yllättävän järkeviä kaiken kaaoksen keskellä ja pyrkivät parhaansa mukaan antamaan tilaa vaikeissa paikoissa. Samanlaista solidaarisuutta ei ollut havaittavissa Sumatralla, jonka liikenne oli vielä pahempi kuin Balilla.

Silti olen sitä mieltä, että kaikkien tulevien vaihtareiden kannattaa oikeasti varautua aikamoiseen kulttuurishokkiin ja mahdollisuuksien mukaan treenata skootterilla ajamista ennen tänne tuloa (no, nyt se alkaa Suomessa olla jo vähän myöhäistä). Oma taustani oli se, että teini-ikäisenä olen ajanut mopoilla kolmisen vuotta, mutta silti ensimmäisen kerran täällä skootterin päälle hyppääminen hirvitti.

Tämän saaren liikenteen tilannetta on todella vaikea kuvata sanoin, mutta yritän nyt kuitenkin. Yksi syy tämän postauksen lykkäämiseen onkin ollut se, etten oikeastaan tiedä, mistä aloittaa - varsinkin kun olen jo tottunut suurimpaan osaan ongelmista. Koitan nyt vain listata liikenteeseen liittyviä asioita satunnaisessa järjestyksessä.

1) Liikenne on vasemmanpuoleista. Tämä on se lähtökohta, mikä kannattaa opetella ihan ensimmäisenä. Tämä ei missään tapauksessa ole balilaisen liikenteen suurimpia ongelmia länsimaalaisellekaan, ja erityisesti skootterilla vasemmanpuoleisuuteen on aika helppo tottua. Silti edelleenkin ehkä kerran tai pari tulee aika ikäviä aivopieruja, kun risteyksessä ajattelen liikennettä oikeanpuoleisena enkä muista katsoa oikeaan suuntaan ennen liikkeelle lähtöä. Toistaiseksi edellä mainitsemani balilainen solidaarisuus on pelastanut minut. Yrittäkää siis iskostaa kalloonne, että liikenne on todella vasemmanpuoleinen. Kyllä se minunkin takaraivossani on vähintään 99 prosenttia ajasta.

2) Väistämisvelvollisuussäännöstö on vähintäänkin epäselvä. Koska mainitsin risteykset edellä, tästä on luontevaa jatkaa. Ensinnäkin Balilla ei ole koskaan risteyksissä väistämisvelvollisuutta määrääviä kärjellään olevia kolmioita. Tai oikeastaan joo, yhden kerran olen nähnyt täällä sellaisen! Harmi, ettei kukaan välittänyt siitä. Sama pätee STOP-merkkeihin, joita saattaa toisinaan nähdä pystytettynä jonnekin. Kukaan ei pysähdy niihin. Jo pelkästään tästä seuraa se, että risteyksissä on monesti täysin mysteeri, kenellä on oikeus ajaa ensin. En ole vieläkään selvillä, onko vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi virallisen säännöstön mukaan täällä vasemmalta tulevilla etuajo-oikeus, koska se ei ainakaan näy mitenkään liikenteessä. Risteyksissä kannattaa siis olla todella tarkkaavainen ja edetä siinä vaiheessa, kun näyttää sopivalta. Yleensä sen sopivan hetken huomaa kyllä ihan helposti, ja ei minulla risteyksissä ole ollut kovin suuria ongelmia koskaan. Varovaisuudella selviää. Joskus poliisit ovat risteyksissä ohjaamassa liikennettä, mutta se saattaa vain pahentaa tilannetta.

3) Liikennemerkit ovat vain muodollisuus. Sanoin jo edellä STOP-merkeistä, ja sama pätee muun muassa nopeusrajoituksiin - joita on itse asiassa todella harvassa. En tiedä, mikä on virallinen taajamanopeusrajoitus, eikä sillä varmaan ole mitään väliäkään. Valtateillä saattaa nähdä joskus 60 km/h -rajoituksia, ja silti kaikki ajavat vähintään 80 km/h. Skootterini nopeusmittari ei toiminut kahteen ensimmäiseen kuukauteen, joten en senkään takia pystynyt huolehtimaan omista nopeuksistani. Nopeusrajoituksissakin pätee parhaiten se, että pitää oman järjen mukana. Kannattaa ajaa sitä nopeutta, mikä tuntuu tilanteeseen suhteutettuna turvalliselta.

4) Liikennevaloja tulkitaan tilanteen mukaan. Balilla on paljon liikennevaloja, ja aika usein niitä myös noudatetaan, joten liikennevaloristeyksissä väistämisvelvollisuudet on kaikkein helpoin havaita. Silti liikennevalojenkin tulkinta poikkeaa aika paljon Suomesta. Yleensä kaikki ajavat punaisia päin vielä viitisen sekuntia valojen vaihtumisen jälkeen, mikä taas johtaa siihen, että vihreiden vaihdettua et yleensä heti pääse liikkeelle, koska punaisia päin ajoneuvot sujahtelevat edessäsi. Toinen yleinen käytäntö erityisesti paikallisilla on se, että vasemmalle saa kääntyä aina - vaikka punaiset valot palaisivatkin myös vasemmalle kääntyville. Yöaikaan erityisesti taksikuskit painelevat ihan reippaasti punaisia päin, jos liikennettä ei näy ainakaan kovin paljon. Punaisia päin ajaminen on kuitenkin viimeinen asia, johon tämän maan liikenteessä kehottaisin. Ensinnäkin turvallisuuden takia mutta toiseksi myös siksi, että poliisi rapsauttaa todella roimat sakot huomatessaan länsimaalaisen ajavan punaisia päin. Niin ja joskus poliisit ovat myös liikennevaloristeyksissä ohjaamassa liikennettä niin, että he antavat ajo-oikeuden niille, joille palaa punaiset valot. Aina siis vihreänkään valon palaessa ei ole luvallista edetä.

5) Poliisit sakottavat monista erinäisistä syistä. Kun nyt ne poliisit tuli mainittua, niin jatketaanpa vielä samasta liikenteeseen liittyvästä aiheesta. Kuten olen jo aikaisemminkin täällä blogissa kirjoittanut, poliisilaitos on koko Indonesiassa hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Suomessa poliisiin voi aina luottaa - täällä toivon joka kerta liikenteeseen lähtiessäni, että näen mahdollisimman vähän poliiseja, koska heidän motiiveistaan ei voi koskaan olla varma. Monet poliisit Balilla ja Indonesiassa ovat korruptoituneita ja keksivät kyllä täysin järjettömiäkin syitä ottaa turistilta näyttäviltä ihmisiltä rahat pois liikenteessä. Onneksi sakoista voi yleensä tinkiä, ja 50 000 rupiaa (eli 3 euroa) on monesti ihan riittävä summa, jos et ole oikeasti hölmöillyt. Liikaa ei poliiseja kuitenkaan kannata pelätä. Kuluneen reilun kahden kuukauden aikana minut on pysäytetty vain kahdesti, ja toisella kertaa poliisi oli todella ystävällinen huomattuaan, että osaan puhua vähän indonesiaa. Toisella kertaa sain sakot siitä, että odotin liikennevaloissa suojaviivan väärällä puolella (...), mutta jouduin maksamaan vain 50 000 rupiaa.

6) Skoottereilla voi ajaa mistä vain. Monia Balin teistä ei ole mitoitettu siihen liikennemäärään, joka niiden kaduilla nykyisin jyrää, joten ruuhkiin kannattaa varautua heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Jotkut puhuvat, että aamut ja iltapäivät ovat pahimpia ruuhka-aikoja, mutta ihan samanlaisiin ruuhkiin olen toisinaan törmännyt iltaisin ja aamupäivisinkin, ja toisaalta joskus aamuisin liikenne on ollut yllättävän helppoa. Kaikkein eniten ruuhkiin joutuminen riippuu siis tuurista. Skootterikuskille positiivinen tieto on kuitenkin se, että skootterilla pääsee ohitse melkein mistä tahansa ruuhkasta. Toisin kuin Suomessa, skootteri ei tosiaankaan ota liikkumatilakseen kokonaista kaistaa. Niinpä skootterit puikkelehtivat jatkuvasti autojen välistä tai vierestä (todella kapeistakin välistä) ja menevät ohitse tarvittaessa vaikkapa jalankulkutien puolelta. Liikennevaloissakin odottaessa skootterit menevät autojen ohitse kapeista väleistä päästäkseen mahdollisimman eteen.

7) Monet tiet ovat huonossa kunnossa. Indonesia on edelleen köyhä maa, ja se näkyy muun muassa infrastruktuurissa. Balillakaan ei ole varaa kunnostaa todella huonoon tilaan joutuneita teitä, joten koko ajan ajaessaan kannattaa olla valppaana, jottei aja skootterillaan syvään monttuun tai ettei kaadu mutkassa, jossa odottaa kasa hiekkaa tielle levinneenä. Sadekaudella myös tulvat teillä ovat yleisiä, ja valtatietkin saattavat kaventua kesken matkan yllättäen, joten ojaan ajamistakin kannattaa pyrkiä välttämään. Rahanpuutteen takia edes eteläisen Balin isoimmalle valtatielle Sunset Roadille ei ole ollut varaa rakentaa ramppeja, joten jos haluat päästä toisella puolella tietä olevaan kauppaan, joudut tekemään jossain vaiheessa rohkeasti U-käännöksen keskellä tietä, jossa muut ajavat vähintään kuuttakymppiä. Suositellut U-käännöspaikat on merkitty liikennemerkein, mutta yllättäen monet kuskit tekevät käännöksiä myös niissä kohdissa, jossa ne on merkitty kielletyiksi.

8) Autokoulu kestää viikon. Kysyin tätä taksikuskilta ensimmäisten viikkojen aikana, ja sain kyseisen vastauksen. En ollut uskoa korviani, mutta totta se ilmeisesti on. Asiaa ei varsinaisesti auta sekään, että suurin osa balilaisista ei käy tuota virallista autokoulua ollenkaan vaan oppii ajamaan harjoittelemalla käytännössä. Virallisesti liikenteeseen pääsee vasta 17-vuotiaana, mutta ei ole yksi tai kaksikaan kertaa, kun olen nähnyt noin 10-vuotiaan lapsen ajavan liikenteessä skootterilla.

9) Kaikesta tästä huolimatta nautin Balilla ajamisesta. Sitä paitsi balilaisessakin liikenteessä on jonkinlaiset liikennesäännöt. Näin harjoittelijakollegani Jana kertoi minulle heti ensimmäisenä päivänä, ja pakkohan minun on häneen uskoa. Välillä se on ollut vaikeaa, mutta totta se on: ei täällä ajeta ihan miten tahansa. Ihmiset pyrkivät aina ottamaan toiset huomioon kaikin mahdollisin tavoin sekasortoisessa liikenteessä ja välttämään onnettomuuksia viimeiseen asti. Vaarallisissa paikoissa jarrutetaan, kääntymisistä ilmoitetaan vilkuilla tai niiden puuttuessa kädellä huitoen, ja risteyksissä väistetään ensin tulevia niin, että turhia kolareita ei syntyisi. Olen ajanut nyt yli kaksi kuukautta Balilla, ja en ole ollut yhdessäkään kolarissa tai onnettomuudessa. Kerran kaaduin skootterilla hiekkatiellä, mutta se oli oma mokani, mikä olisi voinut sattua missä päin maailmaa tahansa. Toki jotkut vaihtarit ovat joutuneet liikenneonnettomuuksiin, mutta ne eivät ollenkaan niin yleisiä kuin kaiken tämän perusteella voisi luulla. Vakavia onnettomuuksia on äärimmäisen vähän. Niin kauan kun pitää järjen ja ennen kaikkea tarkkaavaisuuden mukana, pääsee todella pitkälle. Sekasortoisuudestaan huolimatta tykkään balilaisesta liikenteestä, ja tosiasia on se, että täällä pääsee liikkumaan paikasta toiseen hämmästyttävän kätevästi juuri skootterien ansiosta.