Bangkok, Phuket ja Kuala Lumpur

Noniin. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, nyt ollaan takaisin Balilla. Arki alkaa taas ajautua omiin uomiinsa, eikä tässä balilaisessa arkielämässä ole todellakaan yhtään mitään valittamista. Nytkin istun villamme uima-altaan reunalla, nautin auringosta ja kirjoittelen blogipostausta. Elämä voisi ehdottomasti sujua huonomminkin.

Mutta ei se elo ollut ikävää Bangkokissa, Phuketissa tai Kuala Lumpurissakaan. Edeltävänä parina viikkona vietin siis Bangkokissa 4 päivää, Phuketissa puolitoista viikkoa (josta oikeastaan 2 päivää Phi Phi -saarilla) ja Kuala Lumpurissa 3 päivää. Erityisesti Phuketista sain jo ihan kohtuullisen käsityksen, vaikka en miksikään Phuket-ekspertiksi voikaan väittää itseäni. Jonkinlainen kuva ehti muodostua myös Bangkokista ja KL:stä, ja Bangkokin osalta havaintoja kirjoittelinkin jo aikaisemmin. Nyt kuitenkin laitan koosteena jonkinlaisia fiiliksiä kaikesta kolmesta kaupungista, kun monissa aikaisemmissa postauksissa olen keskittynyt enemmän yliopistomenoon.

Bangkok

YMPÄRISTÖ:

Bangkok on tosiaan viimeisen päälle suurkaupunki. Lähes 10 miljoonaa asukasta ja todella iso kaupunkialue, josta löytyy todella erilaisia paikkoja. Ehdin nähdä niistä vain murto-osan, mutta tykkäsin paljon Wongwian Yain BTS-aseman läheisestä alueesta, jossa myös majoituin. Se ei ollut aivan keskustassa eikä erityisen hienon näköinen, mutta se oli lähes pelkästään paikallisten asuttama.

Mutta siis Bangkokista löytyy kaupunkina ihan kaikkea. On Khausan Roadin kaltainen ostos-, ravintola-, kauppaamis- ja bilettämisalue, joka on täynnä varsinkin nuoria turisteja. Sitten on Siam Squaren läheinen keskusta-alue, jossa on upeita pilvenpiirtäjiä, hienoja liikkeitä ja muuta vastaavaa. Bangkokin halki menevän joen läheiset alueet ja niin sanotut jokilaivatkin olivat mukavia.

Eniten tykkäsin Bangkokissa juuri siitä, että se oli niin jättiläismäinen metropoli. Oli tosi kivaa vaihtelua Baliin verrattuna olla kunnon isossa kaupungissa. Toki haittapuolena olivat sitten ilmansaasteet ja paikoitellen kaupungin yleinen rähjäisyys, koska ollaan kuitenkin Aasiassa.

LIIKENNE:

Jos vielä jollekulle on jäänyt epäselväksi, liikenne on kaikkialla Aasiassa tietyllä tavalla kaoottista. Kaoottisuuden aste kuitenkin vaihtelee huomattavasti, mutta Bangkok oli kieltämättä aika lähellä Balin ja Indonesian liikennekulttuuria, eli äärimmäisen kaoottista tilannetta. Erityisesti keskusta-alueella liikenne oli välillä täysin tukossa, ja näin erityisesti taksikuskien tekevän aika mielenkiintoisia ratkaisuja liikenteessä. Niin ja siis liikenne on tietenkin vasemmanpuoleista, kuten yleinen käytäntö täällä on.

Bangkokin liikenteen tilannetta helpottaa kuitenkin vähän se, että julkinen liikenne toimii siellä aika hyvin. Eniten käytin Bangkokin julkisesta liikenteestä BTS- (tai Skytrain)-junaa, joka on siis kaupungin yläpuolella kulkeva metron tapainen nopea kulkuväline. Sitten tietenkin kulkee busseja, jotka eivät käytännössä maksaa mitään mutta joiden hinnat vaihtelevat ihan ilman mitään logiikkaa. Myös junalla pääsee pidempiä matkoja Bangkokin sisällä, ja tietenkin taksit palvelevat. Paikalliset ajelevat paljon skoottereilla, mutta itse en lähtisi Bangkokissa ajamista koettamaan - lähinnä siksi, että muitakin (turvallisempia) vaihtoehtoja on. Turvallisuudesta tulkin vielä mieleen, että turvavöitä ei Bangkokissa (tai Thaimaassa) takseissa ole.

IHMISET:

Mukavia. Mitään yleistystä on tietenkin mahdotonta tehdä, mutta minusta tuntui, että suurin osa bangkokilaisista ja yleisesti thaimaalaisista oli todella mukavia. Kadulla tällaista valkonaamaa tultiin ihan mielellään auttamaan, ja aina jos kysyin neuvoa, joku oli valmiina jeesaamaan. Yövyin hostellissa, jonka omistaja oli varmaankin yksi mukavimmista ihmisistä, jonka olen elämäni aikana tavannut. Yleisesti oli siis oikein kivaa olla Bangkokissa, koska paikalliset olivat niin kivoja. Uskontona on buddhalaisuus, kuten Thaimaassa yleisesti.

Katukuvassa myös todella suuri osa ihmisistä koostuu todellakin thaimaalaisista eikä esimerkiksi turisteista. Toki Khausan Roadin alueella tilanne on toinen, mutta näin yleisesti todella suuri osa esimerkiksi BTS:llä matkustavista tai kadulla kävelevistä oli nimenomaan thaimaalaisia. Aika selvä ero Balille, jossa kaikkialla joka toinen ihminen tuntuu olevan turisti. Ainut harmillinen huomio bangkokilaisista oli se, että englannin kielen taito ei ole tässä suurkaupungissa kovin suuressa arvossa. Kommunikaatio englanniksi oli usein täysin mahdotonta, eikä sitä auttanut se, etten puhu yhtään thaita. Jotenkin tuntui hullulta, kun ylikansallisen ruokakauppaketjun 7/11:n kassa puhuu huonompaa englantia kuin balilainen maanviljelijä.

HINNAT:

Halvat, kuten melkein kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. Paikallinen rahayksikkö on bahti, ja yksi euro on suurin piirtein 40 bahtia. Ei siis päästä ihan samanlaisiin miljoonasummiin kuin Indonesiassa, jossa yksi euro on yli 15 000 rupiaa.

Muutamia huomioita: Paikallisessa ruokapaikassa syödessä oikein toimivan annoksen sai noin 30-60 bahtilla (vähän päälle 1 euro). Taksikyyti keskusta-alueella maksoi keskimäärin noin 80 bahtia (2 euroa). BTS-lippu maksoi matkan pituudesta riippuen noin 20-30 bahtia (alle euro). Iso olut ravintolassa oli ehkä 80 bahtia (2 euroa). Vaatteita ei tullut Bangkokista ostettua, mutta oikeanlaisella tinkaamisella niitä voi saada todella halvalla Khausan Roadilta tai sitten aika halvalla ihan monista muistakin alueista. Yleisesti ei tuo eläminen tuolla turhan kalliilta vaikuttanut.

RUOKA:

Ihan oikeaa thaimaalaista ruokaa, millä voi olla aika selvä ero esimerkiksi Suomen thairavintoloiden annoksiin, vaikka eivätpä nekään huonolta yleensä maistu. Bangkokissa en tosin päässyt ihan siihen suurimpaan thairuuan syömisfiilikseen (se tuli vasta Phuketissa), koska suurimmassa osassa vierailemistani ravintoloista tarjosi ruokalistansa vain thaiksi. Annosten tilaaminen meni siis lähinnä niin, että osoitin listalta jotain ja toivoin, että se olisi hyvää. Yleensä oli.

Phuket

YMPÄRISTÖ:

Ympäristöltään ja alueeltaan Phuketin saari toi mieleen todella paljon Balin. Toki erojakin oli, mutta yleinen fiilis oli samanlainen kuin Balilta. Selvin konkreettinen ero oli jo täällä blogissakin kiroamani sadekausi, jonka loppuajasta pääsin nauttimaan Phuketissa. Siinä missä Balilla vedellään nyt kuivan kauden viimeisiä viikkoja ja sää on aivan mahtava, niin Phuketissa pääsi kyllä nauttimaan ihan kunnolla vesisateista.

Mutta siis, Phuket on Balin tapaan oma saarensa, vaikkakin noin 10 kertaa pienempi (Phuketin pinta-ala on noin 500 neliökilometriä ja Balin vastaavasti 5000 neliökilometriä). Pienuus olikin konkreettisin ero, jonka huomasin Phuketissa liikkuessa. Pituussuunnassa aika etelässä ja leveyssuunnassa suurin piirtein keskellä sijaitsevasta Kathun kaupunginosasta pääsi huomattavan nopeasti niin länsirannikon Patongille kuin itärannikon Phuket Towniin. Balilla välimatkat ottavat välillä päähän oikein kunnolla.

Balin tapaan Phuketissa oli paljon rantoja, lämpöä, trooppista kasvistoa ja paljon erilaisia alueita. Kathu ja Chalong ovat semmoisia paikallisten asuttamia pieniä ja mukavia alueita. Vastaavia löytyy Balilta paljon erityisesti pohjoisemmasta (ja tietyllä tavalla myös esimerkiksi Balin eteläinen Jimbaran voisi nuo kriteerit täyttää). Phuket Town oli saaren "pääkaupunki", jossa ei ole turistille niin paljon nähtävää ja joka on lähinnä paikallisten asuttama. Muistuttaa siis hyvin paljon Balin "pääkaupunkia" Denpasaria. Patongin alue on puolestaan turisti-, kauppa- ja bilekeskittymä, joka taas tuo mieleen Balin Kutan. Molemmissa on upeita rantoja, Phuketissa esimerkiksi Kata Noi ja Nai Harn, Balilla vaikkapa Padang Padang.

Yhtäläisyyksiä siis riittää, mutta toki erojakin on. Phuket oli mielestäni selvästi siistimpi ja muutenkin vähän enemmän länsimaalaiselta vaikuttava saari, kun Bali on kaikesta turistimaisuudestaan huolimatta vielä aika rähjäinen ja tavallaan alkeellisempi kuin Phuket. Sen takia Phuket onkin paljon enemmän perhelomakohde kuin Bali.

LIIKENNE:

Phuketilaista liikennettä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua helpoksi, mutta oli se silti mielestäni monta kertaa länsimaalaisempi ja yksinkertaisempi kuin Balin kamala sekamelska. Ruuhkia oli paljon vähemmän kuin Balilla, ja jonkinlaiset liikennesäännötkin oli paljon helpompi hahmottaa. Ymmärrän toki paikallisten opiskelijoiden kiroamiset paikallisesta liikenteestä, mutta Baliin verrattuna tässäkin asiassa Phuket on helpommin lähestyttävä.

Jotenkin Phuketissa ajaessa oli yleisesti turvallisempi olo, vaikka kyllä sielläkin kaahata osataan. Ja ajamaan Phuketissa melkeinpä joutuu, koska Balin tavoin julkinen liikenne on aika lapsenkengissä. Tosin tässäkin asiassa Phuket on vähän kehittyneempi, koska teillä liikkui kuitenkin säännöllisesti joitain busseja, jotka vievät esimerkiksi Kathulta Patongille, mutta ne nyt olivat mitä olivat. Vaihtoehdoksi jäävät skootteri ja taksi, joista jälkimmäiset ovat huomattavan paljon kalliimpia kuin muualla käymissäni paikoissa.

IHMISET:

Tältä osin ei ole hirveästi lisättävää Bangkokiin. Mukavia vaikkakin tietyllä tavalla thaimaalaisille tyypillisesti hieman ujoja. Joka tapauksessa erittäin avuliaita, hymyileviä ja muutenkin ystävällisiä. Myös englannin kielen taito tuntui olevan Phuketissa ainakin hieman parempi kuin Bangkokissa, mikä varmaan johtuu saaren turistiasemasta.

HINNAT:

Taksit ovat tosiaan hyvin kalliita. Toki halvempaa kuin Suomessa, mutta taksimatkasta saa varautua pulittamaan 400 bahtia (10 euroa) tai ylikin. Lentokentältä yliopistolle taitettu matka maksoi 600 bahtia, ja se oli vieläpä mittaritaksilla, joita on harvassa ja jotka ovat halvempia. Muilla takseilla tai tuk-tukeilla hinnat ovat vielä kovemmat.

Muuten hinnat olivat suurin piirtein samanlaiset kuin Bangkokissa. Mitään kovin suuria eroja en keksi. No, olut oli halvempaa, mutta siihen voi vaikuttaa sekin, että Phuketissa kävin paljon opiskelijapaikoissa, joissa hinnat oli varmasti kaljan osalta poljettu niin alas kuin mahdollista. Samanlaista meininkiä ei ehkä Bangkokin ravintoloissa ollut, joten hintaero voi tosiaan olla selitettävissä tuolla.

RUOKA:

Tämäkin menee oikeastaan aika lailla samaan osioon kuin Bangkok. Sillä erolla, että Phuketissa ruokalistat löytyivät länsimaalaisilla kirjaimilla kirjoitettuna, mikä kieltämättä helpotti valintaa huomattavasti. Tykästyin erityisesti Pad Thai- ja Pad Mama -annoksiin, jotka ovat paikallisia näppäriä, maukkaita, sopivan tulisia (tulisuus on onneksi säädeltävissä) ja täyttäviä nuudeliruokia.

Kuala Lumpur

YMPÄRISTÖ:

Kuala Lumpur oli vähän pienempi, siistimpi ja tyylikkäämpi versio Bangkokista. Asukkaita KL:ssä on huomattavasti vähemmän kuin Bangkokissa - ei ihan kahta miljoonaakaan (mikä on tosin silti yli kolmasosa koko Suomen asukasluvusta), millä varmaan selittyy pitkälti se, että KL tuntui pienemmältä Bangkokiin verrattuna. Itse kuitenkin tykkäsin Kuala Lumpurissa juuri siitä, että se oli vähän helpommin hahmotettava kaupunki, joka oli kuitenkin selvästi metropolihenkinen. KL:n keskustassa liikkuessa tiesi kyllä olevansa suurkaupungissa. Erityisesti se näkyi kaikissa kymmenissä (varmaan ennemminkin sadoissa) pilvenpiirtäjissä, jotka hallitsivat keskusta-alueen kaupunkikuvaa.

Vaikka Kuala Lumpurin kaupunkikuvassa näkyykin enemmistöuskonnon asemassa oleva islam ihan kaikessa (esimerkiksi naisten pukeutumisessa, julkisissa liikennevälineissä olevissa kielloissa julkiselle hellyydenosoitukselle, ravintoloissa puuttuvasta porsaanlihasta jne.), samaan aikaan KL:stä sai tosi länsimaisen kuvan. Kaupunki on siisti, hyvin hoidettu ja turisteille houkuttelevaksi tehty. Kaikin puolin siis oikein mainio paikka. Turistinähtävyyksiä ja vastaavia KL:ssä tuntui olevan selvästi vähemmän kuin Bangkokissa ja Phuketissa, mutta kyllä siellä silti saisi ainakin viikon varmasti kulumaan.

Itse vietin suurimman osan ajastani Chinatownin kaupunginosassa, joka oli oikein kivaa seutua ja jossa hinnatkin olivat kohdillaan. Chinatownissa ei tosin tuo paljon hehkuttamani tyylikkyys näkynyt samalla tavalla, vaan meno oli enemmän lähiötyylinen, mutta siinä mielessä oikein mukava. Chinatownissa on myös yksi suuri ostoskatu, josta ostin halvalla vaatteita. Vastapainona on KLCC:n keskusta-alue, KL Sentralin rautatieaseman lähistö ja Bukit Bintangin länsimaalainen ostosalue, jotka ovat todella tyylikkäitä mutta aika kalliita.

LIIKENNE:

Länsimaalaisuus näkyy erittäin hyvin juuri esimerkiksi liikenteessä, joka oli selvästi vielä vähemmän kaoottista kuin Bangkokissa tai Phuketissa. En menisi KL:n liikennettä vertaamaan Suomen ajotyyliin missään tapauksessa, mutta oli Kuala Lumpurin liikenne silti Indonesiaan ja Thaimaahan verrattuna paljon järkevämpi - vaikka kuskeilla tuntuikin olevan sellainen käytäntö, että jalankulkijalle ei anneta missään tapauksessa tilaa. Välillä sai siis jalankulkijana varoa poikkeuksellisen paljon. Myös Malesiassa on vasemmanpuoleinen liikenne.

Julkinen liikenne toimii KL:ssä suurin piirtein yhtä hyvin kuin Bangkokissa, eli oikein mallikkaasti. BTS:n tapaisia katujen yläpuolella kulkevia raidelinjoja oli monia, ja Bangkokin tapaan myös junalla pääsi KL:n sisällä liikkumaan hyvin. Bussejakin tuli kokeiltua, ja osa niistä oli vieläpä täysin ilmaisia. Ei paha diili ollenkaan. Myös taksit ovat enimmäkseen oikein mukavia, ja suurin piirtein Bangkokin hinnoissa.

IHMISET:

Kualalumpurilaisista ei ehkä jäänyt samalla tavalla erityisen ystävällistä tai ainakaan niin välitöntä fiilistä kuin thaimaalaisista. Hostellin henkilökunta oli kyllä todella mukavaa ja avuliasta, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys asiakapalvelijoilla. Erityisesti ravintolassa palvelu oli välillä aika tylyä. Muuten kuitenkin kommunikointi paikallisten kanssa jäi aika olemattomiin.

Osan lisänsä tähän lähestymisen vaikeuteen toi jo edellä mainitsemani islaminusko, joka toimii pahimmillaan aika selvänä erottimena - myös paikallisen väestön välillä, koska KL:ssä on merkittävät kiinalais- ja intialaisväestöt, eivätkä nämä kulttuurit kuulema ole mitenkään sulautuneet keskenään vaan asuvat selvästi omissa oloissaan.

Ei siis silti tarvitse pelätä, että KL:ssä ihmiset olivat jotenkin tosi tylyjä ja tympeitä. Paljon parempi fiilis minulle jäi kuin Suomessa liikkuessa, mutta Thaimaan ystävällisyyteen verrattuna ero oli kuitenkin selvä. Englantia Kuala Lumpurissa puhuttiin erittäin hyvin, ja minun kohdallani kommunikointia auttoi sekin, että malesian kieli on todella samanlainen indonesian kanssa.

HINNAT:

Halpaahan Kuala Lumpurissakin oli, kun osasi löytää oikeat alueet. Nimenomaan Chinatown tai vaikkapa Universiti Putra Malaysian alue Serdang olivat oikein halpoja alueita, joissa ruokaa ja muita hyödykkeitä sai oikein edullisesti. Chinatownin ostoskadulta hankin sandaalit (2 euroa), paitoja (n. 3 euroa kappale) ja shortsit (n. 8 euroa). Ei siis missään tapauksessa hinnalla pilattu kaupunki kokonaisuudessaan, mutta huomattavaa on se, että edellä mainitsemani KLCC:n ja Bukit Bintangin tyylikkäämmät alueet ovat täynnä ostoskeskuksia ja ruokamaailmoja, joissa hinnat ovat selvästi keskimääräistä kalliimmat. Oluestakin voi joutua maksamaan 5 euroa, jos erehtyy väärään paikkaan. Paljon halvemmallakin voi päästä. Paikallinen rahayksikkö on ringgit. Yhdellä eurolla saa 4 ringittiä, eli kurssi on varsin inhimillinen.

RUOKA:

Malesialaiseen keittiöön en lyhyen pysähtymiseni aikana oikeastaan ehtinyt tutustua, mutta Chinatownissa söin oikein hyvää kiinalaista ruokaa. Myös thaimaalaista ja intialaista ruokaa oli todella paljon tarjolla. Kaikin puolin ruoka oli siis KL:ssäkin maukasta ja halpaa. Nälkään ei tarvitse kuolla.

Tämmöinen kooste siis tässä :) Toivottavasti tarjosi edes jotain mielenkiintoista tietoa!