Gilin paratiisisaaret

Otsikossa käyttämäni paratiisisaari-sana on sama, jolla likipitäen jokainen Gilin saarista joskus jotain kirjoittanut on kyseisiä pikkusaaria kuvaillut. Kliseisellä ilmauksella siis mennään, mutta muutakaan ei tässä tapauksessa voi, koska klisee pitää sataprosenttisesti paikkansa. Baliakin usein kutsutaan paratiisisaareksi, ja onhan tämä asuinpaikkani kieltämättä aivan upea paikka. Silti esimerkiksi liikenteen ja asumiskeskittymien yleisen hälinän vuoksi ei Balista tule ensisilmäyksellä samanlaista wau-fiilistä kuin kolmesta Gilin saaresta (Trawangan, Meno ja Air) vaikka toki syvemmälle Balin luontoon päästessään tunnelma alkaakin lähestyä tuota samaa olotilaa.

Vaikka siis Gilejä kehunkin, täytyy todeta, että mitenkään kokonaisvaltaista käsitystä en tosin ehtinyt kolmesta Gilin saaresta luomaa. Vietin lähestulkoon koko viikonlopun saarista rauhallisimmilla ja pienimmällä, eli Gili Menolla. Matkasimme Menolle kuitenkin Gili Trawanganilla ja osa porukastamme kävi myös Gili Airilla, ja näiden tietojen pohjalta voin väittää koko saarikolmikkoa upeaksi alueeksi. Tulevien kuukausien aikana tarkoituksenani on käydä varmasti ainakin vielä Gili Trawanganille, joka on saarista isoin ja jossa on myös eniten bilemeininkiä.

Gilin saaret ovat siis tosiaan kolme hyvin pientä saarta, jotka sijaitsevat aivan Lombokin luoteiskulman vieressä. Lombok on puolestaan Balin vieressä sijaitseva ja suunnilleen Balin kokoinen Indonesiaan kuuluva saari. Esimerkiksi Google Mapista Gilin saaret voi bongata vain vaivoin, koska niitä ei ole tosiaan koolla pilattu. Saarista isoinkin (Trawangan) on vain 3 kilometriä pitkä ja 2 kilometriä leveä. Gili Meno tuli käveltyä viikonlopun matkan aikana parikin kertaa päästä päähän reunoja pitkin, eikä tuossa matkassa kulunut aikaa mitenkään erityisen paljon.

Kokonaisuudessaan viikonlopun reissu Gileillä tuli todella tarpeeseen, sillä ensimmäiset viikot Balilla ovat olleet todella kiireisiä. Lisäksi Balin ydinalueet ovat kieltämättä aika hetkisiä, ja aina välillä niistä tarvitsee ainakin pinen hengähdystauon. Nyt pitkä viikonloppu antoi erinomaisen mahdollisuuden tällaiseen rentoutumiseen. En ollut selvästikään ainut, joka oli suunnitellut samanlaista rentoutumista tähän ajankohtaan, sillä Asia Exchangen vaihtareita oli kaikilla kolmella saarella huomattavasti. Perjantai-iltana istuttiin isolla vaihtariporukalla iltaa Gili Menon yhdessä harvoista ravintoloista We'Be Cafessa, ja päästiin kyseisen raflan FB-sivun kuviinkin.

Kokonaisuudessaan viikonloppu Gili Menolla meni juuri niin rauhallisesti kuin olimme porukalla suunnitelleetkin. Suurin osa ajasta kului auringonottamiseen, bungalow-tyylisessä majoituksessa löhöilyyn, hyvästä ruoasta nauttimiseen ja ehkä myös parin Bintangin ottamiseen. Tämän lisäksi moni meistä kävi viikonlopun aikana snorklaamassa. Gilin saaret ovat erinomaisia snorklaus ja myös sukelluspaikkoja. Sukeltaminen on tietenkin ihan toista luokkaa kuin snorklaaminen, mutta pelkkä snorklauskokemuskin oli hemmetin upea. Oli mahtavaa päästä kunnolla näkemään vedenalaisia koralliliriuttoja, toinen toistaan erikoisempia kaloja ja myös paljon puhuttuja merikilpikonnia. Parin tunnin snorklauslysti maksoi vain 100 000 rupiaa (noin 7 euroa), joten tuo kyllä kannattaa kokeilla.

Gili Meno ei ole tosiaan varsinaisesti tunnettu bileistään, mutta onnistuimme lauantaina löytämään saarelta oikein kunnon paikallisen tapahtuman, jossa oli paikalla varmaan suurin osa saaren turisteista ja myös paljon paikallista väkeä. Yhden rantaravintolan yhteydessä järjestetyssä tapahtumassa nähtiin muun muassa mahtavaa paikallista tanssia, tuliesityksiä ja musisointia. Oli aika mieletön kokemus päästä näkemään huomattavasti enemmän paikallista kulttuuria edustava juhla (vaikka toki tämäkin oli turisteille suunnattu) verrattuna esimerkiksi Balilla sijaitsevan Kutan bilekeskittymän yökerhomeininkiin.

Kokonaisuudessaan porukkamme maksoi matkasta kotivillalta Gili Menolle ja takaisin noin 800 000 (hieman päälle 50 euroa), ja tuohon hintaan kuului siis myös kuljetukset Balin länsirannikkola sijaitsevan Padang Bain satamaan. Paljon halvemmallekin tuonne pääsee, varsinkin jos ei halua käyttää Speedboatia, jolla me Gileille menimme. Silloin matka tietenkin kestää kauemmin, nyt laivaosuus kesti noin puolitoista tuntia. Hinnat tippunevat myös lähiaikoina, kun turistikausi päättyy kokonaan.

Tämmöisiä fiiliksiä siis Gilistä blogitekstin muodossa. Kirjoittelen vielä tarkemman ja pidemmän artikkelitekstin erikseen Gili Menosta tämän viikon aikana, ja pistän sen linkin tietysti myös tänne blogiin.

Tässä joitain kuvia Gileiltä. Ihan niin onnistuneita otoksia ei tullut kuin olisin toivonut, sillä ykköskamerani on edelleen korjauksessa. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki on otettu Menolla (viimeinen Trawanganilla).