Täällä ollaan taas. Lentokone laskeutui Balin uudelle (sopivasti juuri ennen APEC-kokousta varten valmistuneelle) kansainväliselle lentokentälle tiistaiyönä, ja kaikenlaisen maahanpääsyjonottamisen jälkeen olin lopulta kotivillalla joskus yökolmen aikoihin. Keskiviikkona menikin siis vielä palautaessa ja muita käytännön asioita hoitaessa. Yritin muun muassa hakea järjestelmäkamerani, jonka piti vihdoin olla korjattu. Lopputulos: kamera ei ollut edelleenkään korjattu, eikä korjausfirmalla ollut oikeastaan antaa mitään aikaa, milloin se saattaisi olla valmis. Minun on tarkoitus kirjoittaa jonkinlainen ohjeistus esim. kameran korjaamista varten Balilla tänne blogiin, mutta alan koko ajan kallistua enemmän sen ohjeistuksen puolelle, että lähettäkää se rikkinäinen kamera suoraan Suomeen tai ostakaa vain uusi. Käy tuhat kertaa helpommaksi muun muassa mielenterveydelle.
Olen kuitenkin jo ehtinyt tottua elämään ja töiden hoitamiseen ilman järjestelmäkameraa, joten tänään aamulla suuntasin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon balilaisten opiskelijoiden kanssa opiskelemaan. Torstaisin opiskelijoilla on normaalina kouluviikkona joko ekskursio tai työpaja (luentoja on maanantaista keskiviikkoon). Tällä kertaa vuorossa oli ekskursio Balin suurimman kaupungin Denpasarin keskustassa sijaitsevassa taidekeskuksessa.
Paikka oli ihan mielenkiintoisen oloinen, ja esillä olleet taideteokset olivat ainakin selvästi erilaisia kuin suomalaisessa taidegalleriassa tai vastaavassa. Meininki oli muutenkin vapaampaa kuin monissa Suomen taidekeskuksissa, jossa kävellään tuppisuuna taululta toiselle, ja pieni kuiskauskin kaikuu avarissa halleissa ympäriinsä. Balin taidekeskuksessa oli koko ajan mukavan rento puheensorina, ja oli ihan oikeasti hauska kierrellä reilun puolen tunnin ajan ympäri paikkaa.
Tauluja oli tietenkin esillä paljon, ja niistä suurimassa osassa oli niin paljon yksityiskohtia, että vastaavia ei ole Suomessa tai paljon Europpassakaan näkynyt. Taulujen lisäksi esillä oli kuitenkin balilaisia perinnenaamioita ja jättiläismäisiä muita seremoniakoristeita, joista osa oli aikamoisen huikean näköisiä :D Parista löytyy kuvat kohta alta. Kokonaisuutena siis reissu taidekeskukseen oli oikein sopiva tapa palata takaisin balilaiseen koulurutiiniin kolmen viikon tauon jälkeen. Ei ole taidegalleriareissua tullut Suomessa tehtyä ala-asteen jälkeen, ja silloin ne eivät ihan näin hauskoja olleet.
Muutenkin paluu Balille on sujunut oikein hyvin, lukuun ottamatta kameraongelmaa ja sitä, että sain eilen elämäni ensimmäiset sakot, koska "odotin liikennevaloissa turvaviivan väärällä puolella". Tuskin Suomessakaan tämä olisi kunnollinen sakkojen aihe, mutta harvinaisen vähän se on Indonesiassa, jossa ajetaan punaisia päinkin jatkuvasti. Mutta kun poliisilla on rahan tarve, niin sitten se on. Sain kuitenkin tingittyä sakot 50 000 rupiaan, eli noin kolmeen euroon. Kirjoitan seuraavina kuukausina lisää paikallisesta (korruptoituneesta) poliisijärjestelmästäkin. Mutta jos näitä pieniä vastoinkäymisiä ei oteta huomion, niin on taas todella kivaa olla kotona Balilla. Kyllä täällä viihtyisi vaikka kuinka kauan, vaikka oli kiva käydä muuallakin välillä.
Lopuksi kuvia tämän päivän taidereissusta. Luultavasti palaan tällä viikolla (viimeistään sunnuntaina) blogissa vielä Bangkok-, Phuket- ja KL-tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti