Lihaton lokakuu Aasiassa ja indonesialainen ruoka

Olen jo jonkun aikaa aikonut kirjoittaa tänne blogiin paikallisesta ruoasta, mutta nyt ajattelin olevan vihdoin sopiva hetki, koska lokakuu alkaa olla lopuillaan. Normaalisti kuukausilla ei toki olisi mitään väliä ruokakirjoittelun kannalta, mutta tänä vuonna tilanne on poikkeuksellinen. Suomessa majailevat lukijat ovatkin varmaan saaneet täysannoksen Docventuresin masinoimasta Lihaton lokakuu -kampanjasta, ja Facebookin ansiosta sama ilmiö on kantautunut tänne toiselle puolelle maailmaakin: minutkin saatiin houkuteltua mukaan kokeilemaan yhtä kuukautta ilman lihansyöntiä.

Haaste oli aikamoisen kova, koska en ole koskaan edes harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä. Minun kohdallani kyse ei ole mistään "minähän en perkele pupunruokaa syö" -meiningistä. Kasvikset ja kasvisruoat ovat monesti oikeasti hyviä, ja esimerkiksi yliopiston ruokalassa tulee toisinaan valittua kasvisvaihtoehto. Enemmänkin kyse on siitä tavasta ja tottumuksesta, joka on kehittynyt 23 vuoden ajan. En edes muista, milloin olisi ollut ennen tätä lokakuuta sellainen hetki, että olisin ollut kaksi päivää putkeen syömättä ollenkaan lihaa. Yksikin päivä on ollut aika harvinainen tapaus. Niinpä kun minullekin linkitettiin Lihatonta lokakuuta FB:ssä, mietin, että voisi olla ihan oikeasti paikallaan tsekata, pystynkö elämään kuukauden ilman lihaa.

Nyt kun lokakuu lähestyy loppuaan, voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa, että Suomessa tämän samaisen haasteen suorittaminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Suomessa laitan todella usein ruokaa itse - täällä Balilla/Aasiassa sitä ei ole tullut tehtyä oikeastaan kertaakaan. Täällä ulkona syöminen tai ruokakojusta annoksen hakeminen käy lähes yhtä halvaksi tai monessa tapauksessa jopa halvemmaksi kuin ruoan itse valmistaminen. Suomessa tilanne on hieman toista kaliiberia, joten lähes päivittäin saa tarttua paistinpannuun tai kattilaan, ja lähestulkoon kaikki tuntemani reseptit sattuvat sisältämään lihaa jossain muodossa. Ei toki uusien reseptienkään opetteleminen olisi ollut tämän kuun aikana pahitteeksi, mutta nyt homma kävi vielä helpommaksi, kun pystyin vain aina tilaamaan kasvisvaihtoehtoa ruokaa hakiessani.

Eli kyllä, lokakuu on lähes lopuillaan, ja se on minun osaltani ollut kokonaan lihaton. Sen verran oli tosin joustettava, että yhden kerran olen kuukauden aikana syönyt kalaa, kun oltiin porukalla syömässä ravintolassa menua, jossa pääruokavaihtoehtoina olivat vain pihvi tai kalaa. Tahdoin kuitenkin syödä jotain, joten kalalla mentiin. Ja periaatteessa Riku Rantalan ohjeistushan Lihattomassa lokakuussa oli se, että kasvissyöjäummikko voisi viettää Lihattoman lokakuun kalaakin syöden, mutta itse tahdoin kokeilla senkin välttämistä.

Yleisesti Lihaton lokakuu oli täällä Aasiassa (olen kuukauden aikana ollut Phuketissa, Kuala Lumpurissa, Balilla ja Sumatralla) varsin helppo kokemus, koska liha ei ole monissakaan ruoissa niin merkittävässä roolissa kuin millaisessa roolissa se tuntuu länsimaalaisessa ruoassa olevan. Pari kertaa oli hieman vaikeuksia löytää jotain sopivaa, mutta yleisesti vaikeuksia ei ole ollut. Lisäksi paikallisia riisi- ja nuudeliannoksia on aika helppo muokkailla pyyntöjen mukaan, joten olen sanonut haluavani annokseni ilman lihaa, ja se on silloin myös onnistunut. Vain yhden kerran on tämän kuun aikana tullut syötyä jotain, mitä voi sanoa oikeasti pahaksi: heti ensimmäisenä päivänä erehdyin kokeilemaan Phuketissa soijapalleroita, ja ne olivat aika epämiellyttävä kokemus. Muuten kaikki onkin ollut tosi hyvää ja maittavaa. Proteiininkaan saanti ei ole ollut suuri ongelma, koska täällä tosi monissa ruoissa on muun muassa kananmunaa ja papuja.

Ylihuomenna pääsen taas liharuoan äärelle, ja täytyy myöntää, että viimeisen viikon ajan on tullut vähän jo kaivattua liharuokaa. Siihen asti kuukauden aikana ei ole oikeastaan ollut edes mitään suurempia kaipuita lihapatojen äärelle. Koettelemus oli siis kaikin puolin helpompi kuin olisi luullut. Kokonaan kasvissyöjää minusta ei silti edelleenkään saada, koska toisinaan kunnon pihvi tulee aivan ehdottomasti tarpeeseen. On tämä kuukausi silti pistänyt miettimään (ja aiheuttanut myös kevyemmän olon). Seuraavaksi tavoitteeksi pitääkin ehkä asettaa, että voisin tulevaisuudessa vähentää lihansyönnin määrää ihan pysyvämmin.

Tällainen kokemus on siis Lihaton lokakuu Aasiassa ollut :) Ajattelin, että tässä samassa yhteydessä on hyvä paikka kirjoitella ihan lyhyesti myös tästä indonesialaisesta ja erityisemmin balilaisesta ruokakulttuurista, koska sitä on tullut sivuttua vain aivan lyhyesti aiemmin tässä blogissa.

Mitä Balilla syödään?

Helpoin vastaus yllä olevaan kysymykseen on varmastikin 'riisiä', koska sitä täällä todella syödään. Paikallisen uskomuksen mukaan päivässä on syötävä vähintään kolme kertaa riisiä, jottei sairastu. Jollekin riisin syömisestä saattaa Balilla asuessa tulla yliannostus, mutta ei sitä täällä todellakaan itse joudu suuhunsa laittamaan, jos riisi ei nappaa. Vaihtoehtoja on ihan riittämiin. Itse kyllä tykkään paikallisesta riisistä, ja sitä tulee vedettyä toisinaan aika paljon (ihan hintansakin takia), mutta välillä myös kyllästyminen iskee, ja sitten voi olla muutaman päivän syömättä riisiä kokonaan.

Riisin lisäksi toinen perusraaka-aine on nuudeli. Lihoista käytetään erityisesti kanaa, mutta yleisemmistä lihoista myös nautaa ja porsastakin on tarjolla. Balihan ei siis ole muslimialuetta, kuten muu Indonesia, joten porsaan liha ei ole kieltolistalla. Lisäksi kalaa on tarjolla paljon, koska elämme tosiaan saarella, ja kalastus on monille täällä merkittävä elinkeino. Erityisesti eteläisellä Balilla on tarjolla erinomaista kalaa. Kasviksia ruoissa on todella laaja kirjo, ja myös tuoreita hedelmiä saa kaupoista ja toreilta ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Paikallinen leipä on oletettavasti aika vaaleaa höttöä, mutta jos jaksaa etsiä, niin ihan hyvää moniviljaleipää tai jopa ruisleivän tapaista on löydettävissä kunnon leipomoista. Mausteita Balilla tykätään käyttää aika reippaasti, kuten on aika yleistä Aasiassa. Erityisesti chiliä ei kannata paikallisissa ravintoloissa pyytää liikaa, jos siitä ei satu tykkäämään. Itse tykkään mausteisesta ruoasta, joten tilanne on oikein passeli minun mielestäni.

Mitä sitten ovat paikalliset yleisimmät ruoka-annokset? Kaikkein ensimmäisenä täällä tulee todennäköisesti tutusttua nasi gorengiin ja mie gorengiin. Nasi goreng on nimensä mukaisesti paistettua riisiä ja mie goreng puolestaan paistettua nuudelia. Kyseessä on siis varsin perustyylinen mutta oikein maittava annos, jossa riisi paistetaan kasvisten, soijan, mausteiden ja esimerkiksi kanan kanssa samassa pannussa. Annos viimeistellään kananmunalla ja tuoreilla kasviksilla. Maittavaa, mutta ei toki sellaista, jota ihan loputtomiin jaksaa syödä. Muita yleisiä paikallisia ruokia ovat muun muassa bakso (nuudelipohjainen lihapullakeitto), cap cay (vihanneswokki) ja gago-gado (kasviksia pähkinäkastikkeessa) ja ihan perinteiset ayam goreng ja ikan goreng (paistettua kanaa/kalaa riisipedillä). Lisukkeena ruokiinsa saa monesti myös riisikakkuja, joihin olen itse ainakin tykästynyt suuresti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkiä yleisimmistä ruoista, paljon muutakin indonesialainen keittiö toki sisältää.

Niin ja tietenkin Balilla, erityisesti täällä suurimmissa asutuskeskittymissä, saa loputtomasti länsimaalaista ruokaa. Tarjonta on jopa yllättävän monipuolista ja hyvää. Erityisesti italialaisia ravintoloita on todella paljon, joten pizza- ja pastatarjonta on monipuolista. Club sandwhich kuuluu lähes joka ravintolan listalle. Oikeasti hyviä pihvejäkin saa, kun niitä osaa etsiä. Tykkään Balilla juuri siitä, että länsimaalaisen ruoan tarpeen yllättäessä sitä myös on tarjolla.

Missä Balilla syödään?

Ravintoloissa, warungeissa tai ruokakojuissa. Ravintolat ovat tietenkin hienompia, ja niitä löytyy lähinnä suurimmista asutuskeskittymistä. Niidenkään hinnat eivät ole suomalaiseen hintatasoon verrattuna mitenkään pahoja (kunnon illallisesta parilla oluellakin selviää helposti alle 10 eurolla jos haluaa). Warungit ovat puolestaan erittäin yleisiä ihan kaikkialla Balilla. Ne ovat yleensä hieman pienempiä ja alkeellisempia ruokapaikkoja, joissa on tarjolla juuri monenlaista paikallista ruokaa. Warungeissa hinnat ovat yleensä ravintoloita selvästi halvempi, ja uusia warungejakin onkin tosi mukava koittaa aina etsiä mahdollisuuksien mukaan. Ruokakojut ovat sitten vielä warungeja alkeellisempia, ja niitä on vielä monenlaisia. Ympäri Balia kohoaa aina iltaisin nightmarketteja, joissa on myös juuri tällaisia ruokakojuja, joissa myydään yllä lueteltuja perusruokia. Samanlaisia kojuja on myös ihan teiden varsilla, ja monet ruokakärryt myös kiertävät asutusalueita myyden lennosta esimerkiksi baksoa tai nasi gorengia. Monet pelkäävät näitä ruokakojuja, mutta yleensä aivan turhaan, koska niissä ruoan kierto on jopa paljon nopeampaa kuin ravintoloissa. Kannattaa tietenkin tarkastella, missä paikalliset syövät, koska eivät hekään halua syödä pilaantunutta sapuskaa.

Miltä ruoka Balilla maistuu?

Hyvältä. Toki tähän on ihan yhtä mielipidettä kuin vaihtareitakin on täällä, mutta minä olen tykännyt todella paljon. Erityisesti nyt kun täällä on vähitellen oppinut löytämään omat suosikkiravintolansa (teen niistä oman listauksen kun olen ihan varma, mitä haluan suositella), niin ruokailusta voi todella nauttia täällä. Suosittelen kaikille :)