Tällä viikolla järjestettiin syyslukukauden viimeinen ekskursio.
Kuulostaapa kamalalta näin kirjoitettuna, mutta totta se on. Kuten jo
alkuviikosta valiton, ensi viikolla on edessä enää koeviikko ja niiden
jälkeen järjestettävä loppuseremonia. Sitten syyslukausi Balilla on ohi,
ja opiskelijat lähtevät kukin omille reiteilleen.
Tällä viikolla ei kuitenkaan välitetty liikaa tulevasta lukukauden
lopusta, vaan tarjolla oli aivan normaali kouluviikko, joka huipentui
tavalliseen tapaan ekskursioon. Lukukauden viimeinen ekskursio olikin
sitten tavallista hulppeampi, sillä kohteenamme oli Balin suurimman
vuoren Agungin juurella sijaitseva Balin suurin temppeli Besakih. Agung
on Balin hindu-uskonnolle hyvin merkittävässä roolissa, sillä paikoitellen jopa sängyt suunnataan Balilla osoittamaan Agungia kohti. Niinpä vuoren juurella sijaitseva ja
vuosisatoja sitten rakennettu Besakih on balilaisen kulttuurin ja
uskonnon kannalta äärimmäisen merkittävä paikka. Temppeleitä Balilla on toki tuhansia, ja suurin osa niistä on hyvin pieniä kotitemppeleitä, mutta Besakih oli aika eri kaliiberia.
Besakih ja Agung sijaitsevat hyvin lähellä Balin saaren
koilliskulmausta, joten matkaa etelästä Denpasarin lähistöltä on sinne
pari-kolme tuntia. Niinpä ekskursio alkoi jo kahdeksan aikaan aamulla
bussikyydillä kampukselta kohti temppeliä. Perillä oltiin hieman ennen
yhtätoista, ja heti ensimmäisenä opiskelijaporukka pääsi vaihtamaan
asustusta. Temppeliin pääsee vain balilaista kulttuuria kunnioittavassa
asussa, joten kaikki pukivat päälleen balilaiset perinteiset asusteet,
jotka he olivat hankkineet lokakuun alussa järjestetyssä työpajassa,
jossa oli opittu balilaiseen uskontoon kuuluvasta pukeutumisesta.
Balilaisessa perinneasussa miehillä on päällään udeng (päähine), safari
(eräänlainen kevyt kauluspaita), sarong (tavallaan pitkä kietaisu hame) ja saput (sarongin
päälle viritettävä toinen hame). Naiset eivät käytä udengia, mutta heillä
on päällään kebaya (eräänlainen pusero), sen ympärille kiedottu selendang (huivi) ja sarong, jonka päälle ei kuitenkaan tule saputia. Voin sanoa, että opiskelijaporukkamme oli aika erilaisen
näköinen pukeuduttuaan näihin asuihin ennen temppeliin menoa.
Temppeliin pääsemisen jälkeen osallistuimme ensin balilaiseen
hindulaiseen rukousseremoniaan, joka oli todella ainutlaatuinen kokemus.
Rukousseremonia oli papin johtama, ja siinä jokainen sai oman
suitsukkeensa sekä rukouksiin tarvittavan palmunlehtiastiansa. Porukka
istui maahan (miehet risti-istuntaan, naiset polviasentoon). Papin
ohjeiden mukaan seremoniassa rukoiltiin erilaisia kukkasia käsissä
pitäen. Lopuksi päälle pirskotettiin pyhää vettä, jota myös juotiin ja
jolla pestiin päälaki, johon laitettiin hyppysellinen erikoista riisiä.
Tämän jälkeen seremonia oli ohi. Hyvin jännittävä perinne ja todella
kaukana suomalaisista kirkonmenoista. Balilaiset osallistuvat
kotitemppeleissään näihin seremonioihin päivittäin, joten ne ovat
oikeasti tärkeä osa heidän arkeaan.
Seremonian jälkeen meillä oli mahdollisuus vaellella temppelialueella
ympäriinsä tunnin ajan. Kyseessä on uskomattoman iso ja massiivinen
rakennelma, ja on mahdotonta ymmärtää, miten se on saatu rakennettua.
Todella upea kokonaisuus ja ehdottomasti käymisen arvoinen ihan kaikille matkaajille :) Ehdottomasti hieno tapa päättää tämän lukukauden ekskursiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti