Besakih-temppeli

Tällä viikolla järjestettiin syyslukukauden viimeinen ekskursio. Kuulostaapa kamalalta näin kirjoitettuna, mutta totta se on. Kuten jo alkuviikosta valiton, ensi viikolla on edessä enää koeviikko ja niiden jälkeen järjestettävä loppuseremonia. Sitten syyslukausi Balilla on ohi, ja opiskelijat lähtevät kukin omille reiteilleen.

Tällä viikolla ei kuitenkaan välitetty liikaa tulevasta lukukauden lopusta, vaan tarjolla oli aivan normaali kouluviikko, joka huipentui tavalliseen tapaan ekskursioon. Lukukauden viimeinen ekskursio olikin sitten tavallista hulppeampi, sillä kohteenamme oli Balin suurimman vuoren Agungin juurella sijaitseva Balin suurin temppeli Besakih. Agung on Balin hindu-uskonnolle hyvin merkittävässä roolissa, sillä paikoitellen jopa sängyt suunnataan Balilla osoittamaan Agungia kohti. Niinpä vuoren juurella sijaitseva ja vuosisatoja sitten rakennettu Besakih on balilaisen kulttuurin ja uskonnon kannalta äärimmäisen merkittävä paikka. Temppeleitä Balilla on toki tuhansia, ja suurin osa niistä on hyvin pieniä kotitemppeleitä, mutta Besakih oli aika eri kaliiberia.

Besakih ja Agung sijaitsevat hyvin lähellä Balin saaren koilliskulmausta, joten matkaa etelästä Denpasarin lähistöltä on sinne pari-kolme tuntia. Niinpä ekskursio alkoi jo kahdeksan aikaan aamulla bussikyydillä kampukselta kohti temppeliä. Perillä oltiin hieman ennen yhtätoista, ja heti ensimmäisenä opiskelijaporukka pääsi vaihtamaan asustusta. Temppeliin pääsee vain balilaista kulttuuria kunnioittavassa asussa, joten kaikki pukivat päälleen balilaiset perinteiset asusteet, jotka he olivat hankkineet lokakuun alussa järjestetyssä työpajassa, jossa oli opittu balilaiseen uskontoon kuuluvasta pukeutumisesta.

Balilaisessa perinneasussa miehillä on päällään udeng (päähine), safari (eräänlainen kevyt kauluspaita), sarong (tavallaan pitkä kietaisu hame) ja saput (sarongin päälle viritettävä toinen hame). Naiset eivät käytä udengia, mutta heillä on päällään kebaya (eräänlainen pusero), sen ympärille kiedottu selendang (huivi) ja sarong, jonka päälle ei kuitenkaan tule saputia. Voin sanoa, että opiskelijaporukkamme oli aika erilaisen näköinen pukeuduttuaan näihin asuihin ennen temppeliin menoa.

Temppeliin pääsemisen jälkeen osallistuimme ensin balilaiseen hindulaiseen rukousseremoniaan, joka oli todella ainutlaatuinen kokemus. Rukousseremonia oli papin johtama, ja siinä jokainen sai oman suitsukkeensa sekä rukouksiin tarvittavan palmunlehtiastiansa. Porukka istui maahan (miehet risti-istuntaan, naiset polviasentoon). Papin ohjeiden mukaan seremoniassa rukoiltiin erilaisia kukkasia käsissä pitäen. Lopuksi päälle pirskotettiin pyhää vettä, jota myös juotiin ja jolla pestiin päälaki, johon laitettiin hyppysellinen erikoista riisiä. Tämän jälkeen seremonia oli ohi. Hyvin jännittävä perinne ja todella kaukana suomalaisista kirkonmenoista. Balilaiset osallistuvat kotitemppeleissään näihin seremonioihin päivittäin, joten ne ovat oikeasti tärkeä osa heidän arkeaan.

Seremonian jälkeen meillä oli mahdollisuus vaellella temppelialueella ympäriinsä tunnin ajan. Kyseessä on uskomattoman iso ja massiivinen rakennelma, ja on mahdotonta ymmärtää, miten se on saatu rakennettua. Todella upea kokonaisuus ja ehdottomasti käymisen arvoinen ihan kaikille matkaajille :) Ehdottomasti hieno tapa päättää tämän lukukauden ekskursiot.